Harald Karsten: Dadamax - Ajatusten lennot

01.12.–25.2.2007

Saksassa vuonna 1948 syntynyt Harald Karsten muutti Suomeen vuonna 1973. Hän asui ensin Jyväskylässä, muutti vuonna 1980 Saarijärvelle ja lopulta takaisin Jyväskylään 1990-luvun puolivälissä. Taiteilijana Karsten on itseoppinut. Saarijärvellä asuessaan hän kävi erilaisia kursseja, opiskeli työväenopistossa ja osallistui kuvanveistoleireille. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli kirjapainoalalla ja teki taidetta lähinnä viikonloppuisin. 1980-luvun lopulta asti hän on keskittynyt taiteen tekemiseen ja lukuisat apurahat ja stipendit ovat mahdollistaneet täysipäiväisen taiteen tekemisen.

Saarijärven Taiteilijaseuran lisäksi Karsten on Jyväskylän Taiteilijaseuran ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Hän kuuluu myös vuonna 1972 perustettuun Dimensio-taiteilijaryhmään. Dimensio edustaa muun muassa kineettistä ja teknologiaan suuntautuvaa taidetta sekä ympäristösuunnittelua.

Kuvanveistäjä Harald Karsten vetoaa yleisöön humoristisilla, mutta toisaalta syvän sanoman sisältävillä teoksillaan. Taiteilija on sanonut, että hänen taiteensa tärkeimpiä ominaisuuksia on yhteiskuntakriittisyys. Karstenin taide on saanut vaikutteita dadaismista ja surrealismista. Taiteelleen ominaiseen tapaan Karstenin käyttämät materiaalit ovat kekseliäitä ja monipuolisia. Karstenin töiden materiaaleja ovat muun muassa muovi, metalli, kangas, kumi, kivi, autonrenkaat, pahvi, betoni, styrox, kipsi ja erilaiset kierrätys- ja luonnonmateriaalit. Useat teokset liikkuvat tuulen tai sähkömoottorin avulla ja mukana voi olla myös ääntä ja valoa.

Harald Karstenin Taiteilija kertoo, että aiheet tulevat elävästä elämästä. Taide on hänelle elämäntapa ja inspiraatio voi syntyä missä ja milloin tahansa. Idea voi syntyä aamukahvia juodessa ja lehteä lukiessa tai vaikka ostoksilla käydessä. Usein teoksen taustalla on taiteilijan mieleen pyörimään jäänyt sana tai lause. Hän kirjoittaa ideoita ylös voidakseen palata niihin myöhemmin. Samalla kun idea syntyy, alkaa myös teoksen materiaali hahmottua.

Taide on Karstenille väline vaikuttamiseen – niin omaan kuin muiden elämään. Hänen mielestään taiteella on moraalinen velvollisuus luoda uskoa parempaan elämään, vaikka sillä on aina myös kriittinen yhteys todellisuuteen. Karstenin teoksissa vakava yhdistyy lempeään satiiriin ja visuaaliseen leikkiin. Hän osoittaa, että taide voi olla hauskaa. Erityisesti tästä johtuen myös lapset pitävät hänen teoksistaan.

Maija Oinonen