Hannu Castrén: Impressionismia kuun valossa

Ilman muuta ulkoilmamaalaus talviaikaan on taiteilijoiden extremelaji, ja Pekka Haloselle siitä aiheutunut reumatismi saattoi olla varoittavana esimerkkinä kollegoille. Jonas Heiska uhmasi vaaraa ja maalasi useita talvimaisemia öljy- ja vesivärein."

Jonas Heiskan impressionistinen maalaus Öinen pihapiiri ostettiin Keski-Suomen museon kokoelmiin parisen vuotta sitten tietoisena siitä, että hankinta on poikkeuksellisen merkittävä. Ajatusta vahvisti Louna Lahden taiteilijasta kirjoittama kirja, jossa Öinen Pihapiiri on sijoitettu samalle aukeamalle Heiskan tunnetuimman maalauksen Syyspäivä kanssa. Syyspäivällään hän sai valtionpalkinnon vuonna 1909.

Heiska kiinnostui impressionismista jo taideopiskelijana ja opintomatka Pariisiin vuonna 1908 vahvisti hänen näkemystään. Taiteilija päiväsi tuiki harvoin maalauksiaan, mutta todennäköisesti Öinen pihapiiri on valmistunut 1910-luvun alussa, jota on myös pidetty taiteilijan parhaana luomiskautena.
   
Erityistä maalauksessa on vuodenaika. Suomalaiset impressionistit keskittyivät keskieurooppalaisten esikuvien mukaan kesäaikaan, joka tarjosi parhaat edellytykset valovaikutelmiin ja puhtaaseen palettiin perustuvalle tyylille. Pohjoisella valolla on kuitenkin aivan omat spesiaaliominaisuutensa, jotka liittyvät muun muassa kevääseen. Impressionisteille niin välttämätön säteily alkaa keväthangilla jo ennen pääsiäistä. 

Ilman muuta ulkoilmamaalaus talviaikaan on taiteilijoiden extremelaji, ja Pekka Haloselle siitä aiheutunut reumatismi saattoi olla varoittavana esimerkkinä kollegoille. Jonas Heiska uhmasi vaaraa ja maalasi useita talvimaisemia öljy- ja vesivärein. Öinen pihapiiri on vastikään sataneen lumipeitteen verhoama. Lumi toimii kuin luonnon tuottamana tabula rasana, josta taiteilija on nostanut esiin valon ja varjon moninaisia nyansseja. Heiska kehitti jälki-impressionistien innoittamana oman täplätekniikkansa, jota löytyy onnistuneen hienovaraisesti toteutettuna myös tästä maalauksesta.  

Erityisen erityistä maalauksessa on vuorokauden aika, sillä se poikkeaa radikaalisti impressionistien suosimasta valoestetiikasta. Claude Monet maalasi vuonna 1872 auringonnousun tyylille nimen antaneeseen teokseensa Impression soleil levant. Sen sijaan Jonas Heiska luotti kuun valovoimaan eikä erehtynyt.

Poikkeamasta seuraa, että katsojan on syytä poiketa myös impressionismin ’kaavasta’ sitä kuitenkaan unohtamatta. Moni katsoja huomaa samalla, että on perusteltua nostaa impressionistien kaihtamaa tunnetta ja vertauskuvallisuutta mukaan maalauksen tulkintaan. Siksi ei ole väärin, jos Öinen pihapiiri tuo mieleen toisen yömaiseman, Vincent van Goghin maalauksen Tähtikirkas yö vuodelta 1889. 

Siis, kun Jonas Heiska haltioitui kotoisen pihapiirin yöhetkestä, hän hyödynsi impressionistimaalarin taitonsa oman eksistentiaalisen kokemuksensa kuvaamiseen. Siksi maalauksen aihe jakaantuu kahdeksi: Impressioon ja taiteilijan itsetutkiskeluun.

Hannu Castrén

lähde: Lahti Louna, taidemaalari Jonas Heiska vaelluksellaan, Atena 1995  
 
Blogissa julkaistaan kesällä 2020 Hannu Castrénin kirjoituksia Dominoefekti-näyttelyn teoksista.