Luovan hulluuden keskiössä
Näin ovat tuumanneet kierrätysmateriaaleista kielisoittimia valmistavat mäntsäläläinen Eero Lehtinen ja petäjävetinen Jukka Mäkelä. Parivaljakon Kaikupohjia-näyttely esittelee sarjan toistaan erikoisempia soittimia, joita yhdistää into kekseliäisiin kokeiluihin. Voivatko purkeista valmistetut viulut tai afrikkalaisista naamioista valmistetut kitarat todella soida kuin perinteiset vastakappaleensa, ja mikä yleensäkään synnyttää moisia ideoita?
Vastaus kysymykseen leimaa Jyväskylän museoiden kevättä kokonaisuudessaan. Vastaus on suomalainen luova hulluus. Ja ei, kyse ei ole lähtökohtaisesti siitä, että asiat tehdään uudella tavalla, vaan lähtökohta on siinä, että asiat nähdään uudella tavalla.
Tarkastellaanpa esimerkiksi Keski-Suomen museon Näin sen näin -näyttelyä. Jussi Jäppisen omaperäinen tapa yhdistää kiinnostavia yksityiskohtia tarkoin valittuihin taustoihin on kuin matka toiseen todellisuuteen, jossa jokin, minkä ei pitäisi olla totta, muodostuu uudenlaiseksi totuudeksi. Emme vain näe jotain uutta, vaan ymmärrämme paremmin jotain vanhaa; löydämme asioita, joiden ehkä olisi pitänytkin olla tajunnassamme kaiken aikaa.
Ja entä jos sitä, mikä on tajunnassamme, ei ole mahdollista tuoda esiin kuvamanipulaatiolla tai saatavilla olevilla teollisilla aineksilla? Onko aivan tavanomaista valmistaa itse käyttämänsä öljyvärit ja tutkia, miten eri pigmenttien ja pigmenttihiukkasten kokoa ja muotoa voi hyödyntää tai miten valo kulkee niiden läpi? Kuvataiteilijalle se voi olla arkipäivää, mutta katsojana on suorastaan pökerryttävää uppoutua Tiina Pyykkisen teosten kerrokselliseen maailmaan, jossa huomaa itse olevansa osallisena ja osa teosta. Jyväskylän taidemuseossa esillä oleva The Presence of Instability on nimensä mukainen näyttely: se haastaa ja ottaa haltuunsa, koko epävakautensa voimalla.
Uusisuomalaista luovaa hulluutta voi nähdä Jyväskylään vuonna 2017 muuttaneen Deniz Satırin näyttelyssä Something Is Bugging Me. Erityisesti räväköistä ryijyteoksistaan tunnettu taiteilija käsittelee teoksillaan sukupuoliin liitettyjä stereotypioita ja rooliodotuksia tunnistettavalla tyylillä, joissa toistuvat vahvat selkeät hahmot ja kirkkaat värit. Perinteisen tuftaustekniikan yhdistäminen ajankohtaisiin teemoihin antaa omalaatuista syvyyttä käsitöiden kantaaottavaan maailmaan.
Eikä unohdeta myöskään Kaarnalaivaa. Sana tuo mieleen sympaattiset pikkupaatit, jotka lipuivat rannan tuntumassa joskus entisaikojen kuumina kesäpäivinä, mutta mikseipä se voisi tarkoittaa myös harjakauppaa, joka valmistaa harjoja käsityönä luonnonmukaisista materiaaleista? Eläinten jouhia, kasvikuituja ja biomuovia sisältäviä harjoja, joista kaikki on sidottu käsin Suomessa, löytyy Suomen käsityön museon kevään myyntinäyttelystä.
Anna siis mielesi yllättyä ja tarkastele näkemääsi uusin silmin. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää, tai sitten se ei ole koskaan muuta ollutkaan. Vain katsomalla voit nähdä.
Tervetuloa museoihin!
Kaikki Jyväskylän museoiden näyttelyt, niiden ajankohdat ja tapahtumat löydät täältä.