Museoiden syksy on grafiikan juhlaa!

10.10.2022

Grafiikkakaupunki Jyväskylä

Nathan Meltz: Noah's Ark. Kuva Jyväskylän taidemuseo

Museoiden syksyssä päästään nauttimaan ennennäkemättömän laajasti taidegrafiikasta. Taidemuseon Graphica Creativa 2022 esittelee tarinoita taiteen takaa yli 80 taiteilijalta ympäri maailmaa ja Keski-Suomen museon Graphein-näyttely harvoin nähtyjä teoksia museon omista kokoelmista. Oli kyseessä sitten kohopaino, syväpaino, puupiirros, kuivaneula, viivasyövytys, akvatinta, mezzotinto tai jokin muu grafiikan lukuisista tekniikoista, on grafiikka taiteenlaji, jonka monipuolisuutta ja ilmenemismuotoja on turha sulkea yhteen karsinaan. Grafiikka antaa sen, minkä olet itse valmis ottamaan – ja tämä syksy palkitsee taatusti jokaisen uteliaan.

Frans Toikkanen: Mitä. — Frans Toikkanen: Mitä (Graphein)

Jyväskylän maine grafiikkakaupunkina ei perustu kuitenkaan tähän syksyyn. Maineen juuret työntyvät syvälle 1970-luvulle, jolloin Suomen taidepoliittiseksi päämääräksi nousi taiteen tuotannon ja luovan työn edellytysten edistäminen. Tässä yhteydessä grafiikka koettiin demokraattiseksi taiteenlajiksi, sillä suuret sarjat pitivät yksittäisten lehtien hinnan kohtuullisena, ja koska teoksia oli mahdollista pitää esillä yhtä aikaa monessa paikassa, pääsi niistä osalliseksi useampi ihminen. Lisäksi grafiikan vedoksia oli helppo kuljettaa näyttelyissä ympäri maata tai maailmaa. Grafiikka alkoikin 1970-luvulla kiinnostaa yhä useampia taiteilijoita.

Jyväskylän osalta käänteentekevä hetki tapahtui 1970-luvun alussa, kun taidegraafikko Matti Waskilammen ja Jyväskylän yliopiston silloisen taidehistorian professorin Olli Valkosen aloitteesta tehtiin päätös aloittaa kansainvälisten grafiikkanäyttelyiden järjestäminen kaupungissa. Ensimmäinen Graphica Creativa -näyttely avattiin vuonna 1975, ja triennaali herättikin graafikkojen kiinnostuksen Jyväskylää kohtaan. Kolmannen, vuonna 1981 järjestetyn näyttelyn yhteydessä kirjoitettiin Graphica Creativan jo vakiinnuttaneen asemansa myös kansainvälisesti tärkeänä grafiikan katselmuksena. Suomen taidegrafiikan kehitykselle näyttelyllä oli merkitystä erityisesti kansainvälisten kontaktien kautta sekä taidegrafiikan tuntemuksen lisääjänä.

Happening Savutuvan apajalla. Graphica Creativa 1984. Kuva Jyväskylän taidemuseo — Happening Savutuvan apajalla vuoden 1984 Graphica Creativan yhteydessä: Outi Heiskanen ja Hannu Väisänen.

Graphica Creativan lisäksi kaupunkiin haluttiin kuitenkin myös pysyvämpiä grafiikan harjoittamisen muotoja. Idea grafiikan pajasta sai alkunsa triennaalin työhuonetoiminnan ja näyttelyn yhteydessä järjestettyjen kurssien pohjalta, ja maamme ensimmäinen kunnallinen grafiikan paja perustettiin Jyväskylään vuonna 1977. Toiminnan tavoitteena oli ammattitaiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien turvaaminen; sen lisäksi pajan avulla pyrittiin suuntaamaan harrastustoimintaa piirtämiseen ja grafiikkaan sekä säännöllistämään kurssitoimintaa. Kursseja pyrittiin järjestämään kaikista grafiikan lajeista, ja perustaitojen hallinnan jälkeen halukkaan oli mahdollista vuokrata työpajaa omaan käyttöön. Etusijalla olivat jyväskyläläiset taiteilijat ja pidemmälle ehtineet harrastajat.

Työpaja Graphica Creativan yhteydessä vuonna 1978. Kuva Jyväskylän taidemuseo — Työpaja Graphica Creativan yhteydessä vuonna 1978.

Oppilaita grafiikan pajan kurssilla. Kuva Jyväskylän taidemuseo — Opiskelijoita grafiikan pajan kurssilla.

Jyväskylän grafiikan paja poikkesi useimmista eri puolille maata myöhemmin perustetuista pajoista, sillä sitä ei perustettu taiteilijoiden työtilatarpeen täyttämiseksi heidän omasta aloitteestaan, vaan lähinnä viranomaisten toimeksiantamana. Toimintansa alkuaikoina Jyväskylän grafiikan paja oli ainutlaatuinen myös tilojensa ja välineistönsä puolesta. 1980-luvulla se toimi innostavana esikuvana, joka vaikutti pajojen perustamiseen esimerkiksi Kemissä, Suolahdella, Äänekoskella, Varkaudessa ja Joensuussa. Jyväskylän pajasta ei välttämättä otettu suoraan mallia, mutta sen avulla saatettiin perustella grafiikan pajan toimivuutta ja sitä voitiin käyttää mallina käytännön toimintojen suunnittelussa. Myös suunniteltaessa jo olemassa olevien työpajojen laajentamista Jyväskylästä otettiin mallia.

Tellervo Koivisto vierailulla grafiikan pajalla vuonna 1986. Kuva Jyväskylän taidemuseo — Grafiikan paja sai arvovaltaisen vieraan 15.5.1986, kun Tasavallan presidentin puoliso Tellervo Koivisto kävi tutustumassa pajan toimintaan.

Jyväskylän asema grafiikkakeskuksena vahvistui vuonna 1981, kun Suomen Taidegraafikot ry:n vuonna 1940 perustettu grafiikkakokoelma päätettiin sijoittaa kaupunkiin. Kokoelma sisältää suomalaisten graafikoiden teoksia 1920-luvulta lähtien. Kaupungin panostaminen grafiikkaan alkoi aikalaisten mukaan näkyä myös voimakkaasti maalarivaltaisen taidekunnan monipuolistumisena. Vuonna 1982 Jyväskylä oli jo saavuttanut mainetta kulttuuriystävällisenä ja etenkin grafiikkaan myönteisesti suhtautuvana kaupunkina.

Ryhmäkuva opiskelijoista grafiikan pajan kurssilla vuodelta 1988. Kuva Jyväskylän taidemuseo — Eija Isojärven kurssilaiset vuonna 1988. Takarivissä (vas.): Raimo Reinikainen, Tuomo Blomqvist, Erkki Hirvelä, Kari Puikkonen. Edessä (vas.): Kirsi Neuvonen, Eija Isojärvi, Tuula Moilanen, Frans Toikkanen.

Tyylillisesti vielä 1970-luvulla monille taidegraafikoille mustavalkografiikka oli ainoaa oikeaa grafiikkaa – väri ja suuri teoskoko kuuluivat maalaustaiteen puolelle. Maalauksellisuus tuli kuitenkin osaksi suomalaista grafiikkaa 1980-luvulla eikä värin käyttö ollut vain kuvan värittämistä, vaan laatalla saatettiin maalata kuten siveltimellä konsanaan. Värikkäitä ja jopa monumentaaliseen kokoon yltäviä vedoksia tilattiin myös julkisiksi taideteoksiksi. Kehitykseen vaikuttivat lisäksi 1990-luvulla käyttöön otetut uudet menetelmät, kuten carborundum ja polymeerigravyyri.

Nykyään taidegraafikoille grafiikan monistettavuus ei ole enää itseisarvo. Suurikokoisista, moneen kertaan painetuista teoksista otetaan vain muutaman kappaleen sarja, ja usein vedoksia valmistetaan vain yksi kappale. Tekniikasta on tullut osa ilmaisua. Taiteilijan ei tarvitse enää sitoutua yksittäiseen välineeseen, vaan hän voi valita välineen ja toteutustavan sisällöllisten ja ilmaisullisten tavoitteidensa ja tarpeidensa mukaan. Valokuvaaja voi esimerkiksi vedostaa teoksiaan grafiikkana ja graafikko käyttää teoksissaan hyväksi valokuvaa tai “täydentää” vedoksiaan siveltimellä. Nykyisin myös mediataide muokkaa kuvaa sähköisessä muodossa – monistettua taidetta sekin.