Unelmatöitä ei saada, ne tehdään

Etsitkö unelmatyötä? Sellaista omaa juttua, johon on intohimo? Jotain jonka koet niin merkitykselliseksi, että tekisit sitä melkein ilmaiseksi? Jotain, minne lähteä joka päivä hymy huulilla? Unelmatyöpaikka, unelmatyökaverit, unelmatehtävät, unelmaetenemismahdollisuudet ja tietenkin – unelmatoimistosta tai tiloista unelmapaikalla. 
Tietysti pitää olla unelmia ja päämääriä, joihin pyrkiä. Mutta mistä sen tietää, millainen työporukka tai tehtävä lopulta on se oikea unelma, jota kannattaa tavoitella, jos työtä ei ole pitkään aikaan löytynyt? Ihmismieli on sopeutunut tottumaan vallitseviin olosuhteisiin. Voisitko haastaa ajatteluasi? 

Voisiko töitä lähteä etsimään heti alusta alkaen myös oman mukavuusalueen ulkopuolelta, oman palkkatason ulkopuolelta, oman koulutuksen ulkopuolelta, oman työssäkäyntialueen ulkopuolelta, ehkä jopa oman osaamisen äärimailta?

Haluaisitko kokeilla etsiä (ja ottaa vastaan) jotain mikä edes etäisesti muistuttaa sitä mitä haluaa oikeasti tehdä? Tällaisenkin työn vastaanottaminen on vain askel johonkin suuntaan, joka hyvin usein johtaa seuraavalle askelmalle ja sitä seuraavalle. Kaikista tehtävistä jää kuitenkin jotain käteen: uutta osaamista, uusia kontakteja, uusia ihmisiä, uusia järjestelmiä tai ehkä tieto siitä, mitä työtä ei ainakaan halua tehdä. Sekin on arvokasta tietoa, joka yleensä selviää vain kokeilemalla.  

Joskus oman unelmatyön tavoittelu saattaa estää näkemästä kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita on tarjolla. Sitten, kun pääsee kiinni johonkin, voi ruveta miettimään niitä unelmia ja jopa luoda itselleen uusia unelmia. Matkan varrella unelmat saattavat muuttaa muotoaan, kun uutta osaamista kertyy niin sanotusti oman boxin ulkopuolelta.  

Epämukavuusalueelle meneminen ei ole helppoa, mutta palkitsee usein parhaiten. Tieto työstä pohjautuu usein mielikuvaan, joka on muotoutunut rekryilmoituksen, somen, huhupuheiden tai työnantajan nettisivujen pohjalta. Yksi on hyvä yhdelle, toinen toiselle.  Jos peilaan tätä omaan työhistoriaani niin kertaakaan en ole mistään työpaikasta etukäteen tiennyt millaista siellä on oikeasti työskennellä. Odotukset ovat olleet joka kerta eri kuin todellisuus, niin huonossa kuin hyvässäkin. Jossakin työpaikoissa on ollut alusta loppuun kauheaa. Jossakin työpaikoissa on ollut alussa kivaa, lopussa ei.  Joissakin taas alussa kamalaa, lopussa mahtavaa. Yhdessä työpaikassani itkin ensimmäisen kolmen työvuoron jälkeen, koska oli niin kamalaa. En tuolloin ymmärtänyt, että olin vain epämukavuusalueellani, siellä missä kasvu ja oppiminen tapahtuu. 

Tällä hetkellä olen eräänlaisessa unelmatyössä, viihdyn ja menen töihin lähes joka päivä iloisella mielellä. Kehittymismahdollisuudet ovat hyvät, joka päivä oppii jotain uutta, koen työni merkitykselliseksi ja työyhteisö on huikea. Enkä todellakaan tiennyt tätä varmasti etukäteen. 

Tuskin olisin päätynyt tähän työhöni, jos en olisi ollut töissä niissä kaikissa paikoissa keittiöstä apteekkiin ja baarista henkilöstövuokraukseen. 

Kannustankin menemään rohkeasti epämukavuusalueelle ja unelmoimaan uskaliaasti. Älä silti jää odottamaan vain unelmien toteutumista, vaan TEE – ihan vaan jotain. Tie unelmiin muodostuu pienistä askelista.  

Kirjoittaja on omavalmentaja Anu Korhonen Jyväskylän työllisyyspalveluista.