Työllistämisvelvoitteella takaisin työelämään
Työllistämisvelvoite koskee 57 vuotta täyttäneitä, pitkään työttömänä olleita työnhakijoita. Vaikka työura alkaa olla loppukaarteessa, voi tosiasiallisesti hyvää työssäoloaikaa olla vielä kymmenenkin vuotta edessä. Tämän haluaisin myös työnantajien huomaavan: 57-vuotias oman alansa ammattilainen voi hyvin pysyä työssä yhtämittaisesti kahdeksasta kymmeneen vuotta, ilman opintovapaita, vanhempainvapaita, itsensä etsimisen sapattivuosia. Enkä sano tätä vain siksi, että itse kuuluisin kyseiseen ikäryhmään. En kuulu, mutta tapaan heitä paljon, sillä työnäni on löytää töitä näille asiakkaille, jotka ovat päässeet kunnan työllistämisvelvoitteen piiriin.
Työllistämisvelvoitteen piirissä on asiakkaita laidasta laitaan. Yhteistä heille on se, että heidän oikeutensa ansiosidonnaiseen päivärahaan tai Kelan työttömyyspäivärahaan on päättymässä enimmäisajan tultua täyteen. Osalla on takanaan pitkä ja eheä työura yhden työnantajan palveluksessa ennen työttömäksi jäämistään, osa on vaihtanut työpaikkaa ja alaa useamman kerran, osa on toiminut yrittäjänä, osalle on kertynyt kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydestä myös eri vaiheissa elämää. Yhteistä heille on myös se, että he ovat erittäin motivoituneita työllistymään, sillä työllistämisvelvoitteeseen tarttuminen on vapaaehtoinen palvelu.
Joillekin työllistämisvelvoitteella työllistyminen voi näyttäytyä viimeisenä työrupeamana ennen eläkettä. Tätä mieltä olevat ovat pääasiassa jo 60 vuotta täyttäneet. Lisäksi heillä voi olla iän ja elämän mukanaan tuomia vaivoja ja haasteita, jotka vaikuttavat heikentävästi työkykyisyyteen. Usealle työllistämisvelvoite on ponnahduslauta takaisin työmarkkinoille, keino saada taas jalka oven väliin ja näyttää kyntensä, tilaisuus kokeilla uutta alaa, jolle haluaa jatkossa työllistyä ja kouluttautua, ja tilaisuus tarjota omaa osaamistaan ja asiantuntijuutta työnantajan käyttöön.
Työllistymisvelvoitteen aikana muotoutuu jatkopolku työhön
Kaupungin työllistämänä työskennellessä on hyvä tutkia ja pohtia omia työllistymisen jatkopolkumahdollisuuksia. Työllistämisvelvoite on lopulta melko lyhyt aika: maksimissaan 26 viikkoa, ellei työhistoriassa ole työssäoloehdon tarkastelujaksolla hyväksi luettavia työviikkoja. Tuo puoli vuotta onkin hyvä ottaa hyötykäyttöön paitsi tehdäkseen parhaansa käsillä olevissa työtehtävissä, myös tulevaisuuden suunnittelussa.
Raa’aksi totuudeksi on paljastunut se, että työssä olevan on helpompi saada uutta työtä kuin pitkään työttömänä olleen. Oli työssä jatkamisen toiveet sitten työllistämisvelvoitteen täyttäneessä työyksikössä tai muualla, työssäoloaikana on hyvä tarkastella omaa osaamistaan ja työkykyisyyttään siinä valossa, miten se kyseisessä työssä näyttäytyy. Onko omat tiedot ja taidot nykyvaatimusten mukaisella tasolla tai riittävän tason saavuttaminen kohtuullisen vaivannäön päässä? Onko työkykyisyys ja työssä jaksaminen kohdillaan vai tarvitsisiko työtehtävät, ergonomia tai viikkotyöaika muokkausta tai räätälöintiä? Olisiko apuvälineistä apua? Mitä työpaikalla voidaan tehdä, mitä itse täytyisi tehdä ja mitkä olisivat realistisia tavoitteita tulevaisuuden varalle?
Uusi ura löytyy avartamalla ajatuksia
Vuoden 2022 aikana työllistettiin Jyväskylässä työllistämisvelvoitteen nojalla 97 työnhakijaa, joista useimmat olivat olleet viimeksi töissä vuonna 2020: aikakautena ennen pandemiaa, ennen laajoja karanteeneja, etätöitä, kansallista digiloikkaa. Työn tekemisen tavat ja työssä tarvittavat taidot ovat voineet muuttua kahden työttömyysvuoden aikana enemmän kuin edellisen kahden työssäolovuoden aikana. Joidenkin työnhakijoiden kohdalla ei enää ole sitä omaa alaa, mille työllistyä. Tehtaita on lopetettu, tehtävänkuvia on kadonnut, koulutusvaatimuksia on kiristetty tai työssä voidaan tarvita korkeaa erityisosaamista esimerkiksi käytettävien järjestelmien osalta.
Onneksi ihmisen osaamispääoma ei ole sidoksissa vain suoritettuihin koulutuksiin ja tehtyihin työtehtäviin, vaan omaa työllistymistään voi edistää myös harrastusten tai kiinnostusten kohteiden valossa. Silloin tehdastyöläisestä voi tulla päiväkotiavustaja, sähköasentajasta liikuntapaikkatyöntekijä, yrittäjästä työvalmentaja ja myyntiedustajasta palveluneuvoja.
Kirjoittaja on työllisyyssihteeri Elina Heiskanen
