16.7.–9.8.2015

Eläintarhan visuaalinen ympäristö on keinotekoinen ja ristiriitainen. Eläimet asetellaan näytteille häkkeihin ja altaisiin, jotka etäisesti pyrkivät imitoimaan luontoa. Eläintarhojen arkkitehtuuri pyrkii kuitenkin usein olemaan näyttävää ja asetelmallista. Anne Tamminen on kuvannut jo vuosia eläintarhojen lumoavaa ja karmivaa visuaalisuutta.

Näyttely koostuu viime vuosien aikana kuvatuista valokuvista. Tekniikkana pigmenttivedos, ohuelle japanilaiselle Gampi-paperille, lumppupaperille ja plykarbonaatille vedostettuina.

16.7.–9.8.2015

Human Nature –valokuvasarja koostuu kaksoisvalotuksista, jotka on toteutettu kuvaamalla päällekkäin luonnontieteellisten museoiden dioraamoja ja ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Useat eläinlajit ovat joutuneet väistymään ihmisasutuksen tieltä ja niiden luontaiset habitaatit hupenevat jatkuvasti.

10.10.–1.11. 2015

Kuvataiteilija Tero Puha kuvasi kolmen transsukupuolisen henkilön muutosprosessia yli kymmenen vuoden ajan. Mustavalkoiset keho- ja muotokuvat muuntuivat vuosien saatossa tunnetiloja kuvaaviksi teoksiksi.

5.–29.11.2015

Mobile käynnistyy kolmatta kertaa Jyväskylässä 5.11.2015. Tällä kertaa suomalaisen mobiilin kuvan katselmus on laajentunut pohjoismaisen mobiilin valokuvan kentälle.

20.10.–13.11.2016

"Näyttelyni kaikki kuvat on tehty vuosien 2013-2016 aikana ja ne perustuvat omiin epämääräisiin menneisyyden muistikuviin, jotka usein sekoittuvat nykyhetkeen. Jokainen kuva on tehty kollaasitekniikalla, eli monen kuvan osia yhdistelemällä olen luonut uusia, omia todellisuuksiani. Ne ovat kuin tämän hetken ajatuksiani, eräänlaista itsetutkiskelua ja oman elämän pohdiskelua."

24.8.–18.9.2016

Isla Peura on ekologisista teemoista kiinnostunut taiteilija ja tarinankertoja. "Peitossa" koostuu valokuvista ja äänestä, ja sen luomisessa ovat olleet mukana mm. puiden rungot, kivet, vesi ja tuuli.

"Missä vaiheessa minun hengitykseni on ”minun”, milloin se muuttuu osaksi ilmakehää tai kasvin hengitystä? Metsän peitossa voi tuntea olevaisuuden eri kerroksien kietoutuvan toisiinsa. Siellä voi eksyä ja kadottaa itsensä, mutta löytää yhteyden johonkin paljon laajempaan."

28.7.–21.8.2016

Kaikille pohjoismaalaisille avoin Mobile Nordic 2016 tarkastelee pohjoismaista mobiilia valokuvaa. Jyväskylässä vuodesta 2013 lähtien järjestetty mobiilin valokuvan katselmus on laajentunut pohjoismaisen mobiilin valokuvan piiriin. Tarjotuista töistä on kuratoitu nyt neljäs näyttelykokonaisuus Galleria Ratamoon.

30.6.–24.7.2016

Imetystä luonnollisempaa tapahtumaa saa hakea. Samaan aikaan se on kuitenkin aiheena äärimmäisen problematisoitu. Julkisella paikalla saatetaan soveliaisuussyistä kieltää imettäminen, vaikka vieressä olisi puolen seinän kokoinen seksillä kyllästetty alusvaatemainos. Imetys kuumentaa äitien tunteita. Imetys on äärimmäisen poliittista ja äärimmäisen henkilökohtaista yhtä aikaa, mikä tekee aiheen julkisesta käsittelystä vaikeaa. Imetyksestä onkin kehittymässä tabu – ja mitä suurempi imetettävä, sitä suurempi tabu.

30.6.–24.7.2016

Keski-Suomen valokuvataiteen aluenäyttely järjestetään tänä vuonna kahdettatoista kertaa. Näyttelyyn valitut taiteilijat ovat Matleena Pekkala, Virpi Leinonen, Pia Harjula-Lahti, Zuzanne Rokita, Jukka-Pekka Jalovaara, Minna Esantytär, Emma Lappalainen, Timo Vuoriainen, Piippa Mutikainen, Martti Matilainen, Päivi Hintsanen, Aarno Sundgren, Arto Revonkorpi sekä Jussi Jäppinen. Taiteilijat asuvat tai työskentelevät Keski-Suomen alueella.

5.5.−29.5.2016

Arjen kuvaaminen on kiinnostanut minua aina. Sen kuvaaminen on tärkeää, koska se on aina läsnä. Jos tavallisen näkymättömän arjen saa puettua kuviksi, joita katsoja haluaa katsoa toisenkin kerran, olen saattanut onnistua tekemisessäni. Suomea aloin kuvata joskus 1980-luvulla, ensin omin päin ja sitten kuvareportaaseiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle yhdessä toimittaja Ilkka Malmbergin kanssa. Jotkut näyttelyni kuvista on kuvattu lehteä varten, valtaosa itselleni. Ensimmäiset kuvat ovat 1990-luvun alusta, viimeiset parin vuoden takaa. − Markus Jokela

10.3.–3.4.2016

Hanna Råstin näyttely Pine Needles tutkii valokuvan roolia identiteetin määrittelyssä ja kuinka olemme alttiita muutoksille ja häiriötekijöille kasvumme aikana. Teossarja Pine Needles kertoo lapsuuden haavoittuvuudesta ja valokuvan roolista identiteetin määrittelijänä, sekä muistojen luojana ja kertojana.

“Menneen hyväksyminen on välttämätöntä oman itsen ymmärtämiselle. Muistojen häilyvyys ja muistamattomuus askarruttivat minua. Halusin töilläni tarkastella lapsuuteen ja kasvamiseen liittyviä tunteita, kuten surua ja vihaa”, Råst kertoo.

14.1.–7.2.2016

Inventaario on näyttely, joka sisältää kaikki taiteilijan lapsuudenkodista löytyvät esineet. Lähes kaksi vuotta kestäneen työskentelyn aikana Ljungdell on valokuvannut ja luetteloinut lapsuudenkotinsa asuintiloista jokaisen tavaran.

14.1.–7.2.2016

Vuoksen vesistö on Suomen suurin vesistöalue ja keskeinen osa ikiaikaista kulttuurista ja ekologista perintöämme. Alueella on useita kansallismaisemiksi luokiteltuja maisemallisia kokonaisuuksia, joiden katsotaan kertovan jotain oleellista siitä, mitä on olla suomalainen. Kulttuuri- tai kansallismaisemasta on useissa tapauksissa tullut hyödyke, jonka avulla myydään tuotteita ja palveluita. Maiseman esittämistä ohjaavat kuvalliset konventiot, jotka uusintavat itse itseään esimerkiksi: näkymät Kolilta, Imatrankoski tai suomalaisen järvimaiseman sini-vihreät kuvat.

9.2.–5.3.2017

Sarjan kuvien sisältö ja visuaalisuus poikkeaa tavanomaisesta, dokumentaarisesta valokuvataiteesta. Sitä voi pitää enemminkin kameralla taltioituna installaatio- ja performanssitaiteena. Pahvista rakennetut naivistiset la-vasteet, niin sanotut dioraamat, käsittelevät maailman ajankohtaisia ilmiöitä, kuten uskontoa, politiikkaa ja ym-päristöä, mutta myös ihmisen subjektiivista ulottuvuutta.

9.2.–5.3.2017

Näyttely pohjautuu valokuvaaja ja taiteilija Aki Roukalan samannimiseen valokuvakirjaan, joka on unenomainen dokumentti eristäytyneestä saaresta ja sen asukkaista. Tummanpuhuvat, maalaukselliset muoto- ja maisemakuvat muodostavat kokonaisuuden, jossa aika pysähtyy.

Aki Roukala on valokuvaaja ja taiteilija, joka vaikuttaa monipuolisesti kulttuurin eri osa-alueilla. Vuonna 2011 Roukala jätti päivätyönsä Image-lehdessä ja muutti perheineen syrjäiselle Hailuodon saarelle. Roukalan teoksia on ollut esillä museoissa ja gallerioissa kotimaassa ja ulkomailla.

6.4–30.4.2017

Kirjastogalleriassa nähtävillä oleva reilun 8 minuutin mittainen multimediateos Northern Impressions vie katsojan taiteellisten luontokuvaelämysten äärelle klassisen musiikin siivittämänä. Teos on rovaniemeläisen valokuvaajapariskunnan, Irma Varrion ja Ari-Matti Nikulan yhteistuotantoa. Työpari käsittelee valokuvissaan pohjoisen luonnon tuttuja kuva-aiheita uudella otteella perinteisen luontovalokuvan rajoja rikkoen.

6.4.–30.4.2017

”Ai ai, kapteeni!”, lausui amiraali, kun mustavalkean ja oranssin kirjomassa asussaan ruorin tyyrpuurin puoleiselle kapulalle lehahti. Siiven asento määräsi matkan suunnan. Ihmisyyden repaleinen näytäntö ajan mitan.

Sukupolvet taittuivat etelän punaisessa auringossa, pohjolan akvarelliöissä. Saman kuun kiertoa seurasimme kaikki. Sinä katsoit ja hän näki.

27.7.-20.8.2017

Valokuvaaja Esa Ylijaasko dokumentoi Syyrian kurdipakolaisten arkea ja selviytymistä Süleymanien moskeijan alueella Istanbulissa, Turkissa vuosina 2013–17

NOVEMBER IS A BEGINNING / MARRASKUU ON ALKU

21.9.-15.10.2017

Annika Kivi käsittelee teoksissaan omakohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita ja pohtii miten digitaalisen viihteen ja informaation tulva vaikuttaa meihin, kun olemme yhteydessä loputtomiin ärsykkeisiin kuvaruutujen kautta. Hän valmistuu kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta jouluna 2017.

PINNALLA

Ne, jotka menevät pinnan alle, menevät sinne omalla vastuullaan.
– Oscar Wilde, Dorian Grayn muotokuva.

21.9.-15.10.2017

Petri Juntusen valokuvakokonaisuus At the Heart of It All jäsentää inhimillistä olemassaolon kokemusta ja maailmankaikkeuden luonnetta. Kun ihminen tulee tietoiseksi kaiken lopullisuudesta, se aiheuttaa ahdistusta, joka ajaa yksilön etsimään mieltä ja merkitystä siinä kuitenkin alati epäonnistuen. Albert Camus’ta mukaillen maailma itsessään ei tarjoa vastausta tähän järjen kaipuuseen, sillä maailman muoto sotii ihmisen luonnetta vastaan. Kohtaamme maailman kautta ainoastaan lopun vääjäämättömyyden, elämän päätepisteen.

16.11.–10.12.2017

En tiedä tarkalleen, mitä olen ja mitä edustan. Suurin haaveeni on kuitenkin olla olemassa niin, että kunnioitan elämää mahdollisimman paljon. Epäonnistun usein. Tästä lähtökohdasta syntyi tämä näyttelytrilogia.

Olen koulutukseltani valokuvaaja, mutta pelkkä kuvien kautta kertominen tuntui riittämättömältä. Tarvittiin lihaan ja verta. Plastisia muotoja, konkretiaa. Niitä asioita mistä maailma on ihan oikeasti tehty. Teostenmateriaaleina on käytetty mm. puuta, marmoria, rautaa ja eläimen karvaa. Kaikki on totta.

11.1.–4.2.2018

Luovan valokuvakeskuksen järjestämään 13. keskisuomalaisen valokuvataiteen aluenäyttelyyn tuli teosehdotuksia 34 henkilöltä, joista osa tarjosi näyttelyyn useampaa teoskokonaisuutta. Lähes 50 teoskokonaisuudesta näyttelyn jurytti Suomen valokuvataiteen museon entinen johtaja Asko Mäkelä.

8.3.-1.4.2018

-Prosessoin tällä hetkellä ihmisluontoa, ihmistä ja luontoa, fyysistä kuolemaa, egokuolemaa, ekologista kuolemaa, elämää, kaiken yhteen liittävää ja erottavaa tyhjyyttä sekä tasapainoa ja tasapainottomuutta. 

Näyttelykokonaisuuden välineinä toimii vesi, pysähtyneisyys ja aika, joiden läpi suodattuu luonnon ja ihmisen vertauskuva, symbioosin välttämättömyyden kuva ja lopulta: elämän ja kuoleman kuva.

4.-27.5.2018

Näyttely valottaa turvapaikanhakijoiden arkea neljän henkilön tarinoiden kautta. Nigerialainen Itohan joutui 16-vuotiaana ihmiskaupan uhriksi ja työskenteli vuosia prostituoituna Italiassa. Hasnaa ja Omer pakenivat Irakista poliittista ja uskonnollista vainoa. Pakistanilainen Sanawar matkusti salakuljettajan kontissa viikon miltei ilman ruokaa ja vettä.

4.5.–27.5.2018

Kuvajainen
Heijastuma, peilikuva
Uni-, haave-, harhakuva, näky