Kati Laukkanen ja Maria Lassila-Merisalo: Pitkään imetetyt
30.6.–24.7.2016
Imetystä luonnollisempaa tapahtumaa saa hakea. Samaan aikaan se on kuitenkin aiheena äärimmäisen problematisoitu. Julkisella paikalla saatetaan soveliaisuussyistä kieltää imettäminen, vaikka vieressä olisi puolen seinän kokoinen seksillä kyllästetty alusvaatemainos. Imetys kuumentaa äitien tunteita. Imetys on äärimmäisen poliittista ja äärimmäisen henkilökohtaista yhtä aikaa, mikä tekee aiheen julkisesta käsittelystä vaikeaa. Imetyksestä onkin kehittymässä tabu – ja mitä suurempi imetettävä, sitä suurempi tabu. Pitkää imetystä käsittelevä näyttelymme yhdistää estetiikan ja yhteiskunnallisuuden, ja haastaa katsojan ja lukijan kohtaamaan omia ennakkoluulojaan ja stereotypioitaan
Imetys ei suinkaan ole taiteelle tuntematon aihe. Sitä tiedetään kuvatun esihistorialliselta ajalta lähtien. Tunnetuin imetysaiheinen patsas lienee naarassusi, joka imettää Romulusta ja Remusta (600 eKr). Tyypillisin imetysmotiivi on Jeesus-lasta imettävä Maria, joka tosin alkoi esiintyä kuvataiteessa vasta liki puoli vuosituhatta Jeesuksen syntymän jälkeen; vuoden 431 kirkolliskokoukseen asti opetettiin, että Jeesus-lapsi ei tarvinnut äidinmaitoa. Valokuvataiteessa imetys esiintyy aiheena harvemmin. Useimmat imetyskuvat ovat kotialbumeissa tai journalistisessa kontekstissa, sekä tuoreena ilmiönä osana sosiaalisen median selfie-kuvastoa. Toukokuussa 2012 Time-lehti hätkähdytti kansikuvalla, jossa äiti imettää nelivuotiasta poikaansa. Äiti ja lapsi eivät ole asettuneet tyypilliseen madonnamaiseen kehtoasentoon, vaan molemmat seisovat: äiti lattialla ja poika pienellä tuolilla vieressä.
Tarkastelemme projektissamme suomalaisia äitejä ja lapsia, joiden imetyssuhde on jatkunut keskiarvoa pidempään. Imetyksen luonne muuttuu, kun vauva kasvaa pieneksi lapseksi. Ravintomerkitys vähenee, ja muut merkitykset kasvavat. Rinta voi tarjota lapselle esimerkiksi turvaa, leikkiä, nautintoa ja lohdutusta. Projektin tarkoituksena on tavoittaa ja välittää näitä merkityksiä ja näyttää imetys luonnollisena ja läheisenä, mutta samalla arkisena ja muuhun elämään nivoutuvana tapahtumana.
Projektia varten on valokuvattu ja haastateltu seitsemän imettävää äitiä lapsineen eri puolilta Suomea, heidän omissa toimintaympäristöissään. Työskentely on aloitettu syksyllä 2014. Kuvattavia ja haastateltavia on etsitty rauhallisella aikataululla, jotta on saatu aikaan mahdollisimman monipuolinen joukko, ja jotta kuvissa näkyvät eri vuodenajat ja suomalaisen arjen koko kirjo.
Projektin valokuvaaja on yhteiskuntatieteiden ylioppilas Kati Laukkanen, joka on työskennellyt valokuvaajana mm. Ilta-Sanomissa, Keskisuomalaisessa sekä Hämeen Sanomissa. Hänen kuviaan on julkaistu myös mm. Suomen Kuvalehdessä. Kevään 2015 Kati työskenteli Ylen Ajankohtaisen Kakkosen toimittajana.
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjoittamisen dosentti Maria Lassila-Merisalo, joka työskentelee tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Hän on tarinallisen journalismin asiantuntija ja toimii lisäksi kouluttajana ja kirjoittajana. Hän on työskennellyt aiemmin mm. Imagessa, Hämeen Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.