Uusin blogikirjoitus
Kotoutumispalveluihin ilmestyi joulukuun alussa tonttu. Hän asuu pikkuruisessa mökissä kahvihuoneemme nurkassa. Jokaisena joulukuun aamuna olemme saaneet jännittää, mitä joulukalenterin luukusta avautuu. Joka yö ja joka viikonloppu tonttu on keksinyt monenlaisia yllättäviä tempauksia.
Yksin Suomeen turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina tulleet nuoret voivat tarvitessaan nyt saada kotoutumiseen liittyviä tukitoimia aiempaa pidempään. <
Maahanmuuttajatyön rikkauksia on eri maista ja kulttuuritaustoista saapuneiden ihmisten tapaaminen. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että yhteistä kieltä ei varsinkaan alkutaipaleella ole.
Kun aloitin työni sosiaaliohjaajana kotoutumispalveluissa 2011 vuonna, ohjaajan työ sisälsi paljon liikkumista eri paikkoihin.
Sosiaalialalla työn kuormittavuus nousee aika ajoin otsikoihin muun muassa isojen asiakasmäärien takia. Halusin kirjoittaa tästä koska koen sen tärkeänä työni kannalta. Työnohjaus tukee työntekijöitä löytämään omia voimavaroja sekä kehittämään omaa työtään.
Olen töissä Jyväskylän kaupungin kotoutumispalveluissa. Tehtävämme on kolmen ensimmäisen vuoden ajan auttaa kiintiöpakolaisia ja oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita kotoutumaan Jyväskylään ja Suomeen.
He ovat saaneet uuden kodin Suomessa ja turvapaikan saannin jälkeen alkaa uuden arjen rakentaminen. Kielen opiskelu on vielä alussa. Silti on opittava palveluja ja toimintatapoja, jotka ovat vieraita ja hämmentäviä.
Osallistujat tulivat eri puolilta maailmaa. Joku on viljellyt maata pakolaisleirillä Zimbabwessa, toinen on myynyt teknisiä sairaalavalmisteita Syyriassa, kolmas paistanut pizzoja Venäjällä. Nyt he ovat pakolaistaustaisia kuntalaisiamme, joiden kotoutuminen on vielä aivan alkuvaiheessa.