Kunnan sosiaalipalveluissa tarvitaan ääntä ja puhelahjoja

Näemme harmillisen usein hallinnossa ja palveluissa käytäntöjä, joiden vuoksi asiakas ei pääse avaamaan täysivaltaiseen yhteiskunnan osallisuuteen johtavia portteja.

 

Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei reagoisi työaikaa tuhlaavaan ja asiakkaan palvelua heikentävään yhteiskunnan toiminnan epäkohtaan? Jos vain hiljaa sopeutuisimme? Lukuisat käytännöthän on ylhäältä päin annettu, ei meillä ole aikaa eikä valtaa toisten tahojen toimintoihin puuttua. Sitä paitsi, vaikka yrittäisimmekin, ei siihen kukaan kuitenkaan reagoi, ja taas menee työaikaa hukkaan?

No, emmehän tietenkään voi pysyä hiljaisina. Yhteiskunnan palveluiden toimivuuteen puuttuminen ja kehittämiseen osallistuminen kuuluvat sosiaalipalveluiden työntekijöiden perustehtäviin.

Kotoutumispalveluissa havaitaan usein suomalaisen yhteiskunnan kompastuskohtia. Asiakkaamme vasta tutustuvat yhteiskuntamme toimintaan. Näemme harmillisen usein hallinnossa ja palveluissa käytäntöjä, joiden vuoksi asiakas ei pääse avaamaan täysivaltaiseen yhteiskunnan osallisuuteen johtavia portteja.

Näistä tilanteista aiheutuu meille työntekijöille runsaasti ylimääräistä selvittelytyötä, joka on aina myös kustannus. Asiakkaamme eivät tiedon puutteen sekä kieli- ja kulttuurimuurin vuoksi pysty pitämään puoliaan ilman meidän apuamme.

Kaikkea ei pystytä tietenkään ennakoimaan, kun poliittinen päätöksenteko, kansainväliset toimijat ja suomalaisen yhteiskunnan palvelut yhdistyvät. Syntyy yllättäviä lopputuloksia, joilla voi olla suuri merkitys. Osa korkeilla tahoilla päätettyjen toimintatapojen seurauksista realisoituu vasta sitten, kun työtä asiakkaiden kanssa tehdään.

Oleellista onkin, miten avoimesti eri tahot ottavat toiminnastaan palautetta vastaan ja miten joustavasti kykenevät sitä muuttamaan järkevämpiin suuntiin.

Toivottavasti tätä kirjoitusta lukevat henkilöt tarkistavat oman organisaationsa palautekanavansa. Ovatko ne helppoja löytää? Päätyykö palaute oikeaan osoitteeseen eli niiden tietoon, joilla on toimivalta tehdä käytäntöihin muutoksia palautteen perusteella?

Tässä kirjoituksessa kerrotaan kahdesta tapauksesta, joissa kotoutumispalveluiden työntekijät ovat kertoneet muille palveluntuottajille heidän toimintansa vaikutuksia työhömme ja asiakkaisiin. Toivomme, että nämä esimerkit valaisevat sekä palautteen antamisen että palautteen saamisen merkitystä.

Kun puuttuva sormenjälki estää sähkölaskun maksamisen

Syksyllä 2020 saatiin Jyväskylään pitkästä aikaa ryhmä kiintiöpakolaisia suoraan pakolaisleiriltä. Yli viidenkymmenen tulijan ryhmä oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Tiedossa oli haaste kotoutumispalveluiden toiminnalle, sillä näin suurelle ryhmälle alkuvaiheen järjestelyt ovat vaativat jo ilman mitään erityisiä tilanteita.

Kiintiöpakolaiset saavat oleskelulupakortit jo ennen lähtöä kotimaasta Suomeen. Aiempina vuosina kortteihin oli tallennettu myös sormenjälki jo lähtömaassa. Parina viime vuonna kuitenkin tuo sormenjälki on syystä tai toisesta jäänyt tallentamatta. Sormenjäljen puuttumisesta seuraa, ettei oleskelulupakortin perusteella voida Suomessa myöntää henkilökorttia. Henkilökortin puuttumisesta seuraa muun muassa se, että asiakas ei voi maksaa laskujaan. Käteisellä maksamista koskevat säännöt ovat kiristyneet niin, että käteisellä maksaminen ilman voimassa olevaa henkilökorttia ei ole mahdollista. Ja vasta henkilökortin saatuaan asiakas voi hakea itselleen pankkitiliä, jotta hänen ei tarvitsisi enää maksaa laskujaan käteisellä.

Edellisvuonna ongelmista jotenkin selvittiin. Silloin tilannetta helpotti se, että tulijaryhmät olivat pienempiä eikä Migrin palvelupisteillä ollut nykyisen kaltaista ruuhkaa. Uudet, sormenjäljelliset oleskelulupakortit saatiin suuremmitta ongelmitta melko nopeasti.

Kuluneena talvena asiat eivät menneet niin hyvin. Kun asiakkaiden oleskelulupakorteissa ei ollut sormenjälkiä, täytyi koko ryhmälle ryhtyä varaamaan asiointiaikoja Maahanmuuttoviraston eli Migrin palvelupisteestä oleskelulupakorttien uusimista varten. Palvelupistettä ei valitettavasti ole Jyväskylässä. Eri puolilla Suomea sijaitsevat palvelupisteet olivat täyteen varattuja noin kolme kuukautta eteenpäin eikä ajanvarausjärjestelmä edes antanut palveluaikoja kolmea kuukautta myöhemmäksi.

Asiakkaat alkoivat heti asumisen alkuvaiheessa saada sähkölaskuja. Sosiaaliohjaajat kävivät heidän kanssaan R-kioskeilla ja pankeissa ja yrittivät auttaa heitä maksamaan käteisellä erityisillä järjestelyillä – heikoin lopputuloksin. Sosiaalityöntekijät käsittelivät monimutkaistuvia tilanteita, joissa laskut ja muut, esimerkiksi terveyteen liittyvät ongelmat, uhkasivat johtaa heti kotoutumisajan alussa kriisitilanteisiin.

Sosiaaliohjaajat miettivät johtavan sosiaalityöntekijän Margarita Goda-Savolaisen kanssa, mitä voidaan tehdä ja kehen voisi olla yhteydessä. Sosiaaliohjaaja Maarit Heikkilä kirjoitti sähköpostin tilanteesta ja lähetti sen Migrin yhteistyökumppaneille tarkoitettuun sähköpostiosoitteeseen. Perusteluissa kerrottiin, miten monin tavoin puuttuvat sormenjäljet vaikeuttavat asiakkaiden palvelemista ja miten tilanne heijastuu asiakkaiden selviytymiseen. Ehdotettiin, että sen sijaan, että 52 asiakasta autetaan matkustamaan johonkin Migrin toimipisteeseen, Migrin työntekijä tulisi muutamaksi päiväksi Jyväskylään kotoutumispalveluiden toimistoon ottamaan hakemuksia vastaan. Etenkin näin korona-aikana tämä tuntui järkevältä ehdotukselta.

”Odotin reilun viikon, eikä mitään kuulunut. Mutta viikon jälkeen kuuluikin sitä enemmän. Yhdessä Margarita Goda-Savolaisen sekä Migrin edustajien välisissä tiiviissä sähköpostikeskusteluissa ja puheluissa mietittiin oikeaa ratkaisua tilanteeseen. Migrissä oltiin tilanteesta pahoillaan”, Maarit Heikkilä kertoo.

Lopulta sovittiin, että tälle asiakasryhmälle tehdään poikkeuksellisesti kolme ryhmä-ajanvarausta Migrin Kuopion palvelupisteeseen tammikuun puolivälin jälkeen. Uudet oleskelulupakortit myönnettiin maksutta. Samalla ajanvarauksella asiakkaat saivat myös jättää hakemukset pakolaisten matkustusasiakirjoihin. Toki yksinkertaista ei toiminta ollut tälläkään järjestelyllä: Kela sai Jyväskylästä käsiteltäväkseen yhdellä kertaa yli 50 tukihakemusta uusien oleskelulupakorttien ja matkustusasiakirjojen hakumatkaan. Kotoutumispalveluiden sosiaaliohjaajillakaan ei ollut työn puutetta,  kun tuoreet asiakkaat tarvitsivat vielä paljon apua postiensa tulkitsemisessa ja oikean maksusitoumuksen löytämisessä sekä mahdollisen kadonneen maksusitoumuksen uuden kappaleen pyytämisessä. Viivästyneisiin laskujen maksuihin sovittavat erityistoimet työllistivät sekä sosiaaliohjauksessa että sosiaalityössä.

Kaiken kaikkiaan kotoutumispalveluissa oltiin kuitenkin tyytyväisiä yhteistyöhön Migrin kanssa. Prosessi oli kuitenkin saatu eteenpäin ja ongelmat prosessista vastaavan tahon tietoon. Nyt, kevään korvalla, asiakkaat ovat saaneet uudet oleskelulupakorttinsa ja passinsa ja aikoja henkilökortin hakemiseen ja pankkitilin perustamiseen on voitu varata. Asiakkaat työskentelevät sinnikkäästi oppiakseen itsenäisesti hoitamaan arkiset velvoitteensa.

Kun sinun lapsesi eivät olekaan sinun lapsiasi

Toinen yhteistyön tiivistämisen ja palautteen antamisen tarve ilmeni työskentelystä niiden asiakasperheiden kanssa, joiden oleskeluluvalla on inhimillinen tai yksilöllinen peruste eikä heillä ole pakolaisasemaa. Aivan kuten pakolaisaseman saaneetkin, hekään eivät voi palata kokemansa vainon tai uhkan takia kotimaahansa. Ja aivan kuin pakolaisaseman saaneilla, heilläkin on laillinen oikeus asua ja kotoutua Suomeen.

Jyväskylän kotoutumispalveluissa saadut kokemukset osoittavat, että pakolaisaseman saaneiden henkilöiden perhesiteet kirjataan yleensä ilman eri todistuksia, heidän oman ilmoituksensa mukaisesti väestötietoihin. Vaimot ovat vaimoja, omat lapset ovat omia lapsia myös Suomen viranomaisten silmissä. Pakomatkallehan lähdetään yleensä kaoottisesta tilanteesta, eivätkä syntymä- ja vihkitodistukset ole ensimmäisenä mielessä. Kaikissa maissa ei todistuksia kirjoitetakaan.

Sen sijaan niiden perheiden ja yksin eläville aikuisille, joilla oleskeluluvalla on inhimillinen ja yksilöllinen peruste, eikä pakolaisasemaa, perhesiteet ja siviilisääty eivät välttämättä päädy väestörekisteriin helposti. Lakipykälien tiukkuuden vuoksi puolisoita ei merkitä väestötietoihin toistensa puolisoiksi, vaan siviilisäädyksi kirjataan ”ei tietoa”. Lapsia ei merkitä vanhempiensa lapsiksi, vaan heidän huoltajatietonsa puuttuu.

Jotta lapset saataisiin merkittyä vanhempiensa lapsiksi ja puolisot puolisoiksi, perhettä edellytetään jollain tavalla toimittamaan kotimaan viranomaisilta asiakirjat, jotka todistavat nämä perhesuhteet. Mikäli kotimaassa ei ole sukulaista tai ystävää, joka voisi tässä auttaa, asiakkaan pitäisi itse matkustaa kotimaahansa tai lähimpään oman maansa edustustoon vihkitodistuksiaan ja syntymätodistuksiaan kysymään. Perheen on kuitenkin usein mahdotonta matkustaa maahan, joka on niin vaarallinen heille, että heidän on pitänyt lähteä pakoon. On myös yleistä, että kotimaahan ei ole jäänyt yhtään ystävää tai tuttavaa, vaan kaikki ovat paenneet toisiin maihin.

On olemassa myös perheitä, joilla on syytä pelätä oman maansa viranomaisia. Heille asiointi oman valtion edustuston kanssa voi olla turvallisuusriski silloinkin, kun edustusto sijaitsee Euroopassa.

Asia ei välttämättä ratkea niinkään, että lapsista ja vanhemmista otettaisiin DNA-tutkimus ja sen perusteella todistettaisiin sukulaisuussuhde. Lapsilta ei voida ottaa DNA-tutkimuksia, koska alaikäisen lapsen DNA-tutkimukseen antaa luvan hänen huoltajansa ja näillä lapsillahan ei ole huoltajaa. Näissä tilanteissa perheiden tilannetta voidaan joutua käsittelemään käräjäoikeuksissa. Oikeus käsittelee huoltajuushakemusta ja päättää toimenpiteistä. Yksi mahdollisuus on, että käräjäoikeus määrätä asiakasperheen lapsille edunvalvojat. Edunvalvojilla on valtuudet antaa lasten puolesta luvat DNA-tutkimuksiin.

Toiminnan taustalla on muun muassa laki väestötietojärjestelmästä ja väestötietojärjestelmän varmennepalveluista (erityisesti 19 §). On kuitenkin tärkeää, että päätösten ja palveluprosessien taustaksi kerätään koko ajan tietoa muuttuvasta yhteiskunnasta. Näin kasvaisi ymmärrystä siitä, millainen Suomen maahanmuuttotilanne nyt ja jatkossa on, millaisista maista Suomeen tulee ihmisiä ja millaisista tilanteista he tänne tulevat.

Olemme Jyväskylän kaupungin kotoutumispalveluissa tehneet usean vuoden aikana näissä asiakastapauksissa yhteistyötä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) oikeusgeneettisistä DNA-tutkimuksista vastaavan toiminnon sekä DVV:n, entisen Maistraatin alueellisten työntekijöiden kanssa. Vuonna 2021 keräsimme Jyväskylän kotoutumispalveluiden asiakaskunnasta tämän tyyppiset tapaukset koosteeksi ja välitimme ne THL:ään. THL:ssä niitä hyödynnetään, kun yksilöllisen ja inhimillisen syyn perusteella maahan tulleiden henkilöiden palveluprosesseja pyritään kehittämään valtakunnallisesti yhteistyössä muun muassa DVV:n kanssa. Nämä tilanteet on otettava huomioon muun muassa nyt, kun isyys- ja äitiyslakien yhdistämistä koskeva hallituksen esityksen luonnos on lähtenyt lausuntokierrokselle.

Toivomme kovasti, että tämän asiakasryhmän palveluihin saadaan muutoksia valtakunnan tasolla.

Arja Liinamaa
sosiaalityöntekijä