Kasvun ja oppimisen blogi: Kolmasluokkalaiset Suomen käsityön museoon tutustumassa
Jyväskylän kulttuuriopetussuunnitelma Kompassi tarjoaa jokaiselle perusopetuksen oppilaalle kulttuurisen elämyksen yhdeksän kouluvuoden aikana. Oppilaat pääsevät tutustumaan Jyväskylän kulttuuri- ja taidetarjontaan, osana koulupäivää.
Oppilaille museovierailupäivä on jännä päivä, koska erilaisen koulupäivän sisällön lisäksi päivään liittyy myös usein yhdessä linja-autolla kulkeminen. Nykyisille oppilaille vierailulla on myös erityinen merkitys, sillä vierailu Suomen käsityön museolla on usealle ihan ensimmäinen Kompassi-vierailu. Koronavuodet toivat muutoksia kompassivierailuihin.
Keväällä 2023 Suomen käsityön museolla vierailevat kolmasluokkaiset. Heidän kanssaan tutustutaan perusnäyttelyyn ja keskustellaan, mitä he ajattelevat käsityön tarkoittavan sekä mitä ovat koulussa tai muualla tehneet itse. Lisäksi pohditaan, millaisia toimenpiteitä kankaan ja vaatteiden valmistaminen edellyttää.
Pohdinta käynnistyy kangaspuista, langoista ja mistä lankaa saadaan. Pohdintojen kautta pääsemme langan alkulähteeseen eli lampaaseen. Villasta langaksi –tutkimusmatkalla jokainen oppilas pääsee kokeilemaan villan karstaamista ja langan värjäämistä. Koska langan värjäytymiseen menee aikaa viikon verran, saavat oppilaat värjäyksen koulutehtäväksi.
Keskustelua kestävästä kehityksestä
Suomen käsityön museon perusnäyttelyyn tutustumisen yhteydessä keskustelimme villasta valmiiseen vaatteeseen –matkaa. Tikkurineuleen kohdalla pohdimme, miten vaatteeseen tullut reikä saadaan korjattua. Tästä syntyi keskustelu itselle tärkeistä vaatteista tai leluista, joiden käyttöikää halutaan pidentää korjaamalla.
Osalla oli vierailulla päällään lempipaita, joka on päällä mahdollisimman usein. Yhdellä oli kaulassaan koru, joka oli ollut ensin hänen mummulla, sitten äidillä ja nyt hänellä. Yhden lempihousut oli paikattu polvesta. Yksi uskalsi paljastaa tärkeimmän pehmolelunsa nimen ja kuinka se on hänellä jo vauvasta saakka ja että pehmolelu on hänelle edelleen tärkeä.
“Toisen roska on toisen aarre”
Suomen käsityön museon vaihtuvissa näyttelyissä olevan Virpi Vesanen-Laukkanen näyttelyn äärellä mietimme taideteoksissa käytettyjä materiaaleja (karkkipaperit, postikortit ja helmikaulakorut). Kestävän kehityksen näkökulmasta huomasimme, että sanonta “toisen roska voi olla toisen aarre”, pitää paikkansa. Myös arvostus käsin tehtävään työhön käytettyyn aikaan, työn määrään ja osaamiseen nousi.
Elina Heleniuksen näyttelyssä pääsemme Elinan luvalla koskemaan muutamaan teokseen. Ison tuftatun maton äärellä mietitään, missä muissa käyttötarkoituksessa mattoa voisi käyttää kuin lattialla. Seinällä olevana ryijynä tai peittona. Jokainen tunsi sormenpäissään maton hieman eri tavalla. Osalle matto oli karhea, toiselle pehmeä. Muutamat pohtivat, kuinka pitkä nukka matossa on ja arvelivat, kuinka montaa lankamateriaalia on käytetty.
Karkkipaperista tehtiin ötököitä
Vierailuun kuuluu näyttelyihin tutustumisen lisäksi työpajaosio. Tällä kertaa materiaalina käytetään näyttelyn teemaan sopivaa kierrätysmateriaalia, karkkipapereita. Ensin tutkimme kuvia koppakuoriaisista perhosiin. Sen jälkeen oppilaat valitsevat ötökän väreihin ja kimmallukseen sopivia karkkipapereita, jotka leikataan haluttuun muotoon. Lopputuloksissa on ihan uusia, mielikuvitusötököitä. Eli jokainen sai tehdä itselleen mieluisan työn. Luokan yhteisenä teoksena syntyi erivärisistä neliöistä seinälle kiinnitettävä muodostelma. Jokaisen vierailuille osallistuvan oppilaan “käyntikortti” on kehikkoon solmittu lanka. Kevään aikana vierailleiden langoista syntyy yhteisöllinen teos.
Karkkipaperit, helmet, värjäys, villamadot ja teokseen koskeminen rapusuttelemalla - nämä jäivät oppilaiden mieleen, kun kyselin pois lähdön aikaan, mitä jäi päällimmäisenä päivästä mieleen. On palkitsevaa, kun eri-ikäiset oppilaat oppivat yhdistämään näkemiään asioita omaan elinympäristöönsä ja kokemaansa. Toivon, että tarjoamamme elämyksellinen ote, avaa käsityötaidetta jokaiselle omalla tavallaan. Olemme katsoneet lasten kanssa näyttelyä myös lattialla pötkötellen. Siitä kulmasta teokset näyttävät hieman erilaisille.
Margarita Rosselló Ramón
museolehtori
Suomen käsityön museo