Hankkeesta Nuorten taloksi

Ei uskoisi, että Nuorten talo on ollut toiminnassa vasta reilun vuoden. Niin paljon on tapahtunut ja niin paljon ovat asiat muuttuneet. Nuorten talo -hankekin on jo tulossa päätökseen. Kahden vuoden hankeaika on ollut lyhyt, mutta siinä on tapahtunut paljon, ehkäpä enemmän kuin kukaan osasi odottaa. 

Nuorten talo -hankkeen loppuraporttia kirjoittaessa kokosimme yhteen tuloksia Nuorten talon synnystä, monialaisesta työstä, yli 25 000 kohtaamisesta vuodessa nuorten kanssa sekä walk in -palvelun käynnistymisestä ja laajentumisesta. Kerroimme yli kahdesta sadasta talon kehittämiseen osallistuneesta nuoresta, lähes kahdesta tuhannesta hankkeen tiedotustilaisuuksiin osallistuneesta sekä verkkopalveluiden ja ryhmätoimintojen kehittämisestä. On ollut kansainvälisiä tapahtumia, on päästy valtakunnan medioihin ja saatu toiminnalle lisärahoitusta. Hienoja juttuja, jotka kaikki ovat totta ja joista kaikista olen ylpeä. Vaan mikä tästä kaikesta on hankkeen ansiota?

Nuorten talolla tekee töitä monialainen joukko ammattilaisia, jotka ovat osaavia ja työhönsä innolla suhtautuvia. Tämä joukko on luonut Nuorten talon, kehittänyt sen palveluja, kohdannut nuoria ja vetänyt ryhmiä. Tämä joukko on etsinyt yhteisiä kohtaamispaikkoja, hionut särmiä sekä jaksanut kerta toisensa jälkeen selittää oman alansa termejä ja toimintaa. Kunnia Nuorten talon rakentumisesta kuuluu heille, se on sanomattakin selvää.

Mutta mikä sitten on ollut hankkeen rooli tässä kaikessa? Ehkä paras sana on välittäjä. Hanke on ollut hieman joka puolella, kutsunut väkeä koolle, jakanut tietoa ja luonut alustoja jakamiselle. Hanke on pyrkinyt löytämään yhteistä ymmärrystä ja luomaan uusia tapoja sanoittaa asioita niin, että jokainen voisi tuntea ne edes jossain määrin omakseen. Joskus olemme onnistuneet paremmin, joskus huonommin. Näin isolle toiminnalliselle muutokselle, joka on myllännyt työntekijöiden arkea, organisaatioiden toimintatapoja ja johtamisen rakenteita, on kaksi vuotta ollut todella lyhyt aika. Työ jää siis väistämättä kesken. Tämä toki oli alusta alkaen tiedossa, kuten oli myös se, että hankkeena voimme vain antaa sytykkeitä tulevaan.

Hankkeen päättyessä kokosimme paitsi yhteen hankkeen toimintaa ja tuloksia, mutta myös onnistumisia sekä niitä kohtia, jotka eivät sujuneet niin hyvin. Loppuraportteihin olisi helppoa kirjoittaa kymmenen hyvää ja viisi kaunista, mutta se ei ole koskaan koko totuus. Onnistumisiksi nostimme muun muassa Nuorten talon nopean rakentumisen ja hyvän maineen, nuorten vahvan osallisuuden ja sen, että yhdessä on työstetty myös hankalia asioita eteenpäin. Haasteita aiheuttivat hankekaudella entisestään kasvaneet tavoitteet, takkuinen alku ja se, ettei hanketta aina nähty tarpeellisena. Toivottavasti nämä ja muut huomiomme auttavat kehittämään Nuorten taloa ja ehkäpä myös kaupungin projektitoimintaa.

Mitä hankkeen jälkeen?

Kokosimme yhteen myös suosituksia Nuorten talon ja nuorten palvelujen kehittämiseen. Ylätasolla pitää pystyä luomaan riittävän yhteinen visio Nuorten talon toiminnalle, joka pysyy riittävän pitkään samana. Tätä visiota kohden pitää myös johtaa. Tämä ei ole helppo tehtävä, varsinkaan, kun monenlaiset muutokset mylläävät ympäristöä. Eri alojen ammattilaisten yhteisille tapaamisille ja epävirallisille kohtaamisille pitää olla aikaa ja tilaa jatkossakin. Vain tuntemalla toiset voi kasvattaa luottamusta, jota vaaditaan yhdessä toimimiseen. Tähän käytetty aika tuo itsensä takaisin säästyneenä aikana asiakastyössä. Myös Jyväskylässä tulee panostaa nuorten verkkopalveluihin. Kaupungilla ei ole varaa jäädä kehityksestä syrjään. Nuorten verkkopalveluihin tulee resursoida, ja huolehtia myös käyttäjien tuesta ja perehdytyksestä. Ehkä tärkein suosituksemme kuitenkin on, että nuorten osallisuutta palvelujen kehittämisessä tarvitaan jatkossakin. Osallisuus on ainut tapa rakentaa aidosti toimivia palveluja. Lisäksi se auttaa pitämään nuoret keskiössä. Liian usein kuvittelemme näin olevan, vaikka todellisuus onkin jotain ihan muuta.

Nuorten talo -hanke ja koko Nuorten talo on ollut kunnianhimoinen projekti. Jyväskylässä on lähdetty rakentamaan jotain, jota muualla Suomessa ei ole onnistuttu tekemään, ja jonka takia Jyväskylää nyt katsotaan ihaillen. Onko tavoite ollut liiankin kunnianhimoinen? Aika näyttää. Hyvinvointialue, työllisyyspalveluiden uudistukset ja muut muutokset pakottavat tarkastelemaan toimintaa uudelleen jatkuvasti. Se voi olla sekä uhka että mahdollisuus. On hyvä, että alkutaipaleella tukena on ollut hanke, joka on ollut ”se joku”; tehnyt asioita, jotka eivät ole kuuluneet kenellekään, kutsunut toimijoita yhteen, puhunut Nuorten talon puolesta sekä tehnyt viestintä- ja vaikuttamistyötä (kyllä, nekin ovat ihan oikeita töitä, vaikka sitä välillä onkin kyseenalaistettu). Hankkeita kuitenkin tulee ja menee, ja tämän sanon kaikella rakkaudella ja yli vuosikymmenen hanketyökokemuksella. Nyt on pysyvien organisaatioiden käsissä ratkaista miten toiminta kehittyy.

Kiitoksiin on hyvä päättää

Hankeaika ei ole ollut helppo. Kaikki kehittäminen ja uuden luominen on vaatinut kaikilta mukana olleilta paljon. Olen kiitollinen siitä, että niin moni on siitä huolimatta ollut valmis kerta toisensa jälkeen keskustelemaan, oppimaan ja opettamaan, kaikesta turhautumisesta ja kiireestä huolimatta. Kiitos siis sinulle, joka tavalla tai toisella olet ollut mukana kehittämässä nuorten palveluja Jyväskylässä! Kiitos myös Nuorten talon johtotiimille, joka on sinnikkäästi etsinyt ratkaisuja, vaikka usein etenkin lähijohtajat ovat olleet niin sanotusti puun ja kuoren välissä, kun toiveita ja odotuksia sekä henkilöstöstä että ylemmältä johdolta on sadellut ristiin. Ennen kaikkea kiitos hanketyöntekijöille kärsivällisyydestä, sitkeydestä, näkemyksellisyydestä, huumorista ja tuesta. Timanttisempia tekijöitä saa etsiä.

Kirjoittaja: Tuija Kautto, Nuorten talo -hankkeen hankepäällikkö