”Bostari on mulle sellanen turvasatama”
Noh, kahvi on ensimmäinen, tärkein ja viimeinen asia, joka mainitaan nuorten kohtaamispaikka Bostaria esitellessä. On Bostarilla paljon muutakin (kuten teetä), vaikka ei se mikään perinteinen nuorisotila olekaan. Bostari on kohtaamispaikka 13-29 -vuotiaille nuorille, jotka ovat erilaisessa elämäntilanteissa. On työttömiä, opiskelevia, asunnottomia, töissä käyviä, yksinäisiä ja elämään täysin tyytyväisiä nuoria, mutta jokaisella on omat huolensa sekä haasteensa. Kävijöistä suurin osa on 16-25 vuotiaita. Monet piipahtavat pelkästään kahville, vaihtamaan kuulumiset tai tapaamaan kavereita, mutta jotkut tulevat hakemaan apua.
”Nuorisotila on mielestäni hiukan huonoihin aikoihin auki, usein juuri silloin kun nuoret ovat koulussa.”
Bostari erottuu muista nuorisotiloista aukioloaikojensa suhteen, sillä se on auki vain iltapäivästä. Ideana on, että aukioloaikaan kaikki palvelut ja viranomaiset ovat tarvittaessa tavoitettavissa, jos selvitetään nuoren asioita tai hänet ohjataan muihin palveluihin. Tarkoitus ei ole kerätä Jyväskylän keskustaan entistä enemmän nuorisoa vaan palvella niitä nuoria, jotka siellä jo käyvät. Silti tilalle eksyy viikoittain uusia nuoria. Tila on kohtaamispaikka ja sen perimmäisin tarkoitus on auttaa niitä, jotka eivät ole opiskelu- tai työelämässä. Työntekijät tarjoavat kaikille myös kannattelevaa tukea ja saattavat kulkea nuoren rinnalla useita vuosia. Monille riittää, että työntekijä kysyy ”Mitä sulle kuuluu?”. Se on Bostarin väelle aina herkkä ja/tai ylpeyden hetki, kun nuori jatkaa elämässä eteenpäin.
”Tämä on maailman paras paikka ja odotella että elämä jatkuu eteenpäin!”
Toinen tekijä mikä erottaa Bostarin perinteisistä nuorisotiloista on se, ettei siellä ole nollatoleranssia päihteiden suhteen. Tilalla saa olla päihtyneenä, mutta päihteet eivät saa näkyä tilassa. Toisin sanoen nuori saa tulla tilaan päihtyneenä niin kauan kuin hän pystyy käyttäytymään ja ei luo turvatonta oloa muille. Uhkatilanteita on harvoin ja ne ovat yhden käden sormilla laskettavissa (ainakin 2023 vuoden osalta), mutta niihin varaudutaan aina. Työntekijöitä on useampi paikalla, jotta tilaa voidaan valvoa ja ongelmatilanteisiin puuttua. Ylilyöntien tapahtuessa nuori ohjataan kohteliaasti ulos ja tarvittaessa vartija tulee poistamaan henkilön tilasta. Vartijat piipahtavat pari kertaa päivässä muutenkin Bostarilla ja joskus jopa istuvat alas juomaan kahvia sekä juttelemaan mukavia nuorten kanssa.
”Ei vartijoille tee mieli olla kusipää, kun ne on tuttuja.”
Totesi yksi nuori ja se näkyy tilassa, missä vartijoille harvoin aletaan aukomaan päätä. Sama kunnioitus näkyy vartijoiden mukaan myös muualla. Kirsikaksi kakun päällä Bostarin tiloihin jalkautuu useita eri toimijoita. Ankkurityö antaa työpanoksensa Bostarille päivystämällä kolmena päivänä viikossa. Yhteistyökumppanina toimiva seurakunta antaa työpanoksen useampana päivänä viikossa, jolloin he ovat työntekijöitä muiden joukossa. Tämän lisäksi Rikosuhripäivystyksen (tuttavallisesti RIKUn), lähisuhdeväkivaltatyön, kriisikeskus mobilen ja YADin (Youth Against Drugsin) työntekijät käyvät kylässä.
Seksuaalineuvojat sekä etsivät nuorisotyöntekijät näyttävät ajoittain naamansa. Laaja yhteistyöverkosto on muodostunut pitkän ajan ja työn tuloksena, joka tuo palvelut ja niiden tarjoajat lähelle. Tämä madaltaa nuorten kynnystä hakea apua ja kysyä neuvoa, kun työntekijät ovat jo valmiiksi tuttuja naamoja Bostarin tiloista. Sama koskee erityisnuorisotyöntekijöitäkin, kun meillä on jo valmiiksi mielessä tuttu kasvo ja numero, johon voi soittaa. Kaikki yhteistyö on rakennettu nuorten ja Bostarin tarpeisiin, mikä on muovannut yhteistyöverkon sellaiseksi kuin se on.
”Ohjaajat Bostarilla ovat mukavia ja asioista kiinnostuneita! Mahtava paikka. Ihanaa kun ohjaajat aina kysyvät kuulumisiani kun tulen ja se on kivaa!”
Muina aikoina Bostarin työntekijät jalkautuvat keskustan alueella, ja ohjaajat ovat nuorten tavoitettavissa. Mukana on usein ankkurityöntekijät, jotka jalkautuvat Bostarin väen kanssa pari kertaa viikossa ja joskus seuraan lyöttäytyvät nuorisopoliisit. Erityisnuorisotyöntekijät kuuntelevat, auttavat ja ohjaavat nuoria tarvittaviin palveluihin. Kadulla kohtaa kaikenlaista. On huonovointisia nuoria päihteiden käyttäjiä ja osa heistä sotkeutuu heitä vanhempien sekaan. Joskus on soitettu ambulanssi, kun on syntynyt aito huoli toisesta. Joku on saattanut kertoa joutuneensa jonkin rikoksen uhriksi, jolloin asiaa on alettu viemään yhdessä eteenpäin. Nuoremmat häseltävät ja käyttävät sähkötupakkaa. Silti suurimmalla osalla nuorista menee hyvin ja käyttäydytään asiallisesti, mikä on tärkeää muistaa. Nuorten läsnäolo katukuvassa ei ole automaattisesti negatiivinen asia, eikä se suurimmaksi osaksi ole sitä. Useimmiten jalkautuminen kadulla kiteytyy nuorten kuuntelemiseen ja keskustelujen aiheet vaihtelevat laajasti. Jalkautumaan on aina mielenkiintoista lähteä, kun ei koskaan tiedä mitä vastaan tulee.
”Kiva kun kävitte!” Huusi yksi porraskäytävässä kohdattu nuori.
Bostarin olemassaolo rauhoittaa keskustaa päiväsaikaan ja keskustan toimijoiden mukaan sen huomaa hyvin nopeasti, jos tila on kiinni. Allekirjoittaneelle (sekä ankkurityöntekijöille yleensäkin) Bostari ja jalkautuminen ovat tärkeä osa työtä, koska niiden kautta on helppo havaita keskustan ilmiöitä. Bostarin kävijöitä puhuttaa usein väkivalta ja jengiytyminen, joihin on hyvä tarttua ankkurityön ja ankkuritoimintahankkeen kautta. Silti tärkein osa työtä on auttaa ja tukea nuoria, koska tyytyväinen nuori ei lähde tekemään hölmöyksiä. Nuoret tarvitsevat turvallisen paikan missä olla ja aikuisen, jolla on aikaa auttaa ja kuunnella heitä. Pitkä tuttavuus nuoren ja työntekijän välillä voi lopulta johtaa siihen, että nuori kertoo jotain mistä ei ole helppo puhua tai pyytää apua, kun ei usko saavansa sitä mistään muualta. Tätä varten Bostari on olemassa.
”He ovat saaneet minut kokemaan tulleeni kuuluksi ja nähdyksi, koen että heitä aidosti kiinnostaa minä ja se miten minulla menee<3”
Ps. Lainaukset napattiin Kanuunan kyselystä, joka oli suunnattu Jyväskylän toiminnassa oleville nuorille. Loput on suoraan nuorten suusta kuultua.
Teksti: Atte Kotilainen