Etsivän nuorisotyöntekijän ajatuksia poikkeusoloista

Etsivän nuorisotyöntekijän ajatuksia poikkeusoloista

Katselen tätä kirjoittaessa keittiön ikkunasta ulos. On huhtikuun alku ja lunta sataa. Koko talven on venailtu, että tuleeko pakkasta ja lunta kunnolla. Ajateltu, että onpa poikkeuksellinen talvi näillä leveysasteilla. Kolmisen viikkoa sitten, meidän kaikkien alkava kevät muuttui todellakin poikkeukselliseksi. Eikä vain näillä leveysasteilla. Viimeiset viikot ovat olleet sosiaalisen eristäytymisen aikaa, ainakin livenäkemisen suhteen. Myös oma työni etsivässä nuorisotyössä on näinä aikoina ollut aika erilaista, kuin mihin olen tottunut. Millaista kohtaaminen on puhelimen ja läppärin avulla? Onko videoyhteyden päässä oleva ihminen samalla tavoin kohdattavissa kuin toimistolla tai kahvilassa? Tavallaan on ja tavallaan ei. 

Olen itse sillä tavalla vanhanaikainen kommunikoinnin suhteen, että pidän ihmisten tapaamisesta, tykkään jutella kasvotusten, heittää läppää ja nähdä ihmisen eleet ja ilmeet ihan in real life. On toki myönnettävä, että teknologia mahdollistaa ihan huimasti asioita ja kohtaamisen tapoja. Jos vaikka mietitään vähän vastaavaa tilannetta 1900-luvun alussa, jolloin espanjan tauti riehui myös Suomen maaperällä. Ihmiset olivat hyvin eristyksissä, ja varmasti kärsivät aika yksin kulkutaudin kourissa. Vuonna 2020 me kärsimme viruksesta, joka meille ennennäkemättömällä tavalla sitoo meidät kotiin ja pienentää elinpiirimme hyvin pienelle fyysiselle alueelle, mutta jotain keinoja meillä on kuitenkin enemmän yhteydenpitoon kuin 1900-luvun alussa. 

Vaikka en olekaan suuri videopuheluiden ja verkkokeskustelualustojen ystävä, on todella hienoa asia, että voimme jatkaa työtämme nuorten parissa ja työtä heidän hyväkseen myös tällaisena aikana. Vuorovaikutus verkossa on erilaista, ja siitä jää myös auttamatta jokin osa pois, mutta monelle se on myös tärkeä ja olennainen yhteydenpitoväline sekä linkki toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Sen tärkeyttä ei voi väheksyä, ja on onni, että vaikka kärsisi millaisista sosiaalisten tilanteiden peloista tai paniikkioireista, on mahdollista osallistua ja pitää yhteyttä muihin ihmisiin ja olla osana yhteiskuntaa. Ei tarvitse jäädä yksin. 

On tärkeä muistaa, että vaikka nyt eletäänkin erikoista ja poikkeuksellista aikaa, elämä ei ole pysähtynyt. Kasvaminen ja nuoruus ei ole pysähdyksissä. Me etsivät ollaan täällä myös, ja edelleen teitä nuoria varten. Meihin saa yhteyden vaikkapa meidän Discord-kanavan kautta osoitteessa: discord.gg/sRh8P4B 😊 

Keväisin terveisin, 
Hilla-Maria Herranen, etsivä nuorisotyöntekijä