Kun keksitehtaasta piti päästä pois

Mutkitellen hammashoitajasta verkkoviestinnän asiantuntijaksi

Jaana on tehnyt paljon määräaikaisia töitä: siivousta, myyjän työtä ruokakaupoissa ja vaatemyymälässä sekä lastenhoitoa. Hän on ehtinyt olla myös uimahallin kassalla ja uimavalvojana.

80-luvun lopulla Jaana työskenteli Jyväs-Hyvän keksitehtaassa ja mietti, että tehtaasta piti päästä pois.  

– Hammashoitajan koulutus oli houkuttelevan lyhyt, vain puolitoista vuotta. Pääsykokeiden ja testien perusteella pääsinkin opiskelemaan ja valmistuin hammashoitajaksi vuonna 1990. Sen jälkeen työskentelin hammashoitajana Palokan terveydenhuollon kuntayhtymällä vuoden 1992 loppuun, jolloin koitti suuri lama-aika ja varahenkilöt pistettiin pihalle.

– Hain taas opiskelemaan ja pääsin Petäjäveden käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen, josta valmistuin artesaaniksi, metallisepäksi 1995. Opiskelussa oli paljon kiventyöstöä ja siitä innostuin kovasti. Olinkin harjoittelujakson kuvanveistäjä Juhani Saksan opissa Kangasniemellä.

Artesaaniksi valmistumisensa jälkeen Jaana oli hetken työttömänä. Mutta työn voi löytää mitä eriskummallisemmalla tavalla.

– Hengailin työttömänä jonkun aikaa, kunnes kyllästyin ja otin vanhan ajan puhelinluettelon käteeni. Avasin sen summassa ja tökkäsin sormen tekstiin: tuonne haen töihin. Siinä luki Jyskän metalli. Soitin sinne ja pääsin töihin alumiinipainevalimoon. Sanoivat, että olen ylikoulutettu hommaan. Tuumasin heille, että tarvitsen rahaa, milloin voin aloittaa.

Alteamsin (ent. Jyskän metalli) alumiinipainevalimolla Jaanan tehtäviin kuului matkapuhelinten runkojen jälkikäsittely ja jauhemaalaus. Lisäksi hän toimi osaston luottamusmiehenä. Elettiin 90-luvun loppua.

Media-assistentiksi - ja paluu hammashoitajaksi 20 vuoden tauon jälkeen

Jaana jäi Alteamsilta vuorotteluvapaalle 1998 ja lähti opiskelemaan media-assistentiksi. Työn ohessa hän oli suorittanut yhteisöviestinnän opintoja avoimessa yliopistossa.

– Media-assistentin työharjoittelun tein Jyväskylän maalaiskunnalla. Minulle tarjottiin määräaikaista työtä ja silloin sanoin itseni irti Alteamsilta. Maalaiskunnalla työskentelin useissa määräaikaisissa työsuhteissa. Olin myös pätkän jätehuoltosihteerin sijaisena, koska teimme töitä samassa huoneessa. Sanoinkin, että seuraavaksi muutan kunnanjohtajan huoneeseen, nauraa Jaana. 

Jaanan tehtäviin viestintäsihteerinä kuului muun muassa graafinen viestintä, julkaisujen taitto, painatus ja valokuvaus ja verkkosivut.

Jaana sanoi itsensä irti maalaiskunnan hommista vuoden 2006 lopussa ja muutti poikaystävänsä perässä Viipuriin kevääksi 2007. Audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto-opiskelu alkoi samana vuonna. Siihen liittyvän harjoittelun Jaana teki Jyväskylän kaupungin viestinnässä, valmistui vuonna 2008 ja tuli myös pienen pojan äidiksi.

Pari vuotta vanhempainvapaata ja Jaana alkoi miettiä, mitähän seuraavaksi keksisi. Hän päätti kokeilla hammashoitajan töitä uudelleen.  

– Tein Laukaassa muutaman työpätkän hammashoitajana. Edellisen kerran olin tehnyt hammashoitajan hommia parikymmentä vuotta sitten! Työ oli helpottunut. Mitään ei tarvinnut käsin sekoitella. Kaikki vaan ruutattiin suoraan kertakäyttöisistä annospakkauksista ja välineitäkin oli vähemmän.

– Hammaslääkärit olivat ihmeissään, kun pyörittelin instrumentteja yhdellä kädellä, ettei tohtorin tarvinnut muuta kuin keskittyä potilaan suuhun. Sanoivat voivansa itsekin ottaa instrumentit, mutta mitä minä sitten olisin tehnyt.

Hammashoitosijaisuuksien seassa Jaana oli myös vuorotteluvapaan sijaisena, amanuenssina, Suomen käsityön museossa alkuvuonna 2011.

– Amanuenssi on kyllä työuran hienoin tittelini, Jaana nauraa.

Työkuviot veivät myös Tukholman maratonille

Jaana työskenteli hammashoitajana myös Muuramessa. Hammashoitolan väestä lähes kaikki harrastivat maratonjuoksua ja houkuttelivat myös Jaanaa mukaan. Jaana lupautuikin maratonille yhdellä ehdolla: jos hän ei saa siirtoa Palokan hammashoitolaan, hän lähtee maratonille muuramelaisten kanssa. Jaanalla oli toiveissa vaihtaa työpiste Muuramesta Palokkaan, koska se olisi lyhentänyt hänen työmatkaansa merkittävästi.

Jaana ilmoittautui maratonille, koska kutsua Palokkaan ei kuulunut. Noin viikon päästä Jaanan maratonilmoittautumisen jälkeen tuli puhelu: ”Tervetuloa Palokkaan!”. ”Voi ei! Ei kun siis kiva homma”, lipsautti Jaana ja kaivoi lenkkarit naftaliinista. Hän ei ollut koskaan harrastanut juoksua, vain pelkkiä pyrähdyksiä reikäpallon perässä salibandyssä.

– Aikaa harjoitella Tukholman maratonille oli elokuusta kesäkuuhun. Kokeilin, miten pitkälle jaksan kylmiltään juosta. Seitsemän kilometriä ja olin ihan kuollut!

Jaana juoksi kevään aikana kaksi puolimaratonia itsekseen harjoituksen vuoksi. Muut kannustivat, että jos hän jaksaa juosta puolikkaan maratonin, niin kyllä jaksaa kokonaisenkin.

– Minulla oli maratonille kaksi tavoitetta. Ensimmäinen tavoite oli, että ehdin takaisin laivaan ja toinen, että voitan mieheni pomon. Hänellä oli mennyt maratonissa aina yli viisi tuntia. Molemmat tavoitteeni saavutin! Minulta juoksuun meni jotain neljä tuntia 50 minuuttia, mutta eniveis, maaliin tulin. Viimeiset kaksi kilometriä sattui polveen ihan älyttömästi, mutta mietin, että maaliin menen vaikka kontaten. Lisäksi vauhtiani siivitti rakkaan anoppini sanat: ”Ei sinusta siihen ole”. Mutta joo, eihän maratonissa ole mitään järkeä, ihan yliarvostettua, Jaana vitsailee.

Oikomishoidosta verkkoviestintään

Jaana työskenteli Palokan hammashoitolassa oikomishoidossa. Eräänä päivänä hän sai useita viestejä kaupungin viestinnästä. Niissä kysyttiin, olisiko hän kiinnostunut tulemaan töihin verkkoviestintään. Olinhan hän heille vanha tuttu harjoitteluajoilta ja osaaminen muistettiin.

– Tottahan toki olin kiinnostunut! Tulin valituksi ja suoraan kesäloman jälkeen vaihdoin työtä. Se oli nopea siirtyminen ihan toisenlaiseen tehtävään kaupungin sisäisessä haussa. Kiitokset kuuluvat myös myöntämieliselle ja joustavalle esihenkilölleni, eihän tämä muuten olisi onnistunut, kiittelee Jaana silloista esihenkilöään Kukka-Maaria Leivosta.

– Sehän kaupungilla on niin upeaa, että työtehtäviä voi vaihtaa talon sisällä.

Jaana innostuu, kun saa muut onnistumaan työssään

Jyväskylän kaupungin verkkoviestinnän asiantuntijana Jaanan päätehtävänä on julkaisujärjestelmän päivittäjien kouluttaminen ja ohjaaminen sekä verkkoviestinnän ohjeiden laatiminen.  

– Koulutan päivittäjät henkilökohtaisesti, enintään viiden hengen ryhmissä. Kouluttelen myös muihin verkkoviestinnän ohjelmien käyttöön. Vastaan yhdessä verkkoviestintäpäällikön kanssa verkkoviestinnän kehittämisestä ja koordinoinnista sekä siitä, että sivustot ovat saavutettavia.  

– Lisäksi vastaan intrasta, kuvapankista, tuurailen some-kanavien päivittämisessä sekä autan kaupungin palveluja heidän omien sisältöjensä ja verkkotekstiensä kanssa. Päätehtävieni ohella on kaikenlaista muuta isompaa ja pienempää sälää, niin kuin varmaan kaikilla on. Tehtävien priorisointi on arkipäivää.

Neuvominen on Teamsin myötä helpottanut Jaanan työtä. Etäyhteydellä on helppo katsoa heti, mikä ongelma kysyjällä on. Aiemmin piti käydä katsomassa tekijän olan takaa.

–  Siitä pidän työssäni eniten, kun saan ihmisen onnistumaan, että hän huomaa osaavansa, oppii ja innostuu. Se innostaa itseänikin, kun joku sanoo, ettei hän tuotakaan tiennyt, vaan nytpä tietää ja hän suoriutuu hommista näppärämmin kuin ennen.

Viestintä on aina välkkynyt Jaanan mielessä jossakin taustalla. Hän on työskennellyt eri koirayhdistyksissä ja MLL:ssa ja tehnyt niissä verkkosivuja, somea, lehteä ja mainoksia.  

– Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, tekstien tiivistämisestä, pilkun viilauksesta ja valokuvaamisesta. Kun olin urheiluvamman takia 2 kuukauden sairauslomalla, tein siinä ajan kuluksi avoimen yliopiston kirjoituskurssin.

Jaana nauttisi kirjoittamisesta nytkin, mutta nykyisessä työssään hän ei ehdi kirjoittaa niin paljon kuin haluaisi.

Kuva

- Siitä pidän työssäni eniten, kun saan ihmisen onnistumaan, kun ihminen oivaltaa osaavansa, oppii ja innostuu, Jaana toteaa.

Tavoitteena tarjota selkeää ja sujuvaa verkkoviestintää

Asukkaat hakevat tietoa kaupungin palveluista nettisivuilta ja some-tileiltä. Jaana haluaa tarjota heille mahdollisimman hyvää ja selkeää sisältöä, jotta asiat löytyisivät sujuvasti.

Tällä hetkellä Jaana vastaa kaupungin verkkoviestinnästä yhdessä verkkoviestintäpäällikkö Mikael Ratschinskijn ja sosiaalisen median asiantuntija Satu Leinosen kanssa. Palvelualueiden viestintävastaavat tekevät omat sisältönsä verkkoon ja someen.

–  Haluaisin ehdottomasti neljännen henkilön vahvistamaan tiimiä. Hän voisi toimia minun työparinani sisällön suunnittelun ja toimintojen kehittämisen parissa sekä esimerkiksi koodailla verkkoviestintäpäällikön apuna. Näin saisimme tarjottua kaupunkilaisille entistäkin paremmat verkkosivut, pohtii Jaana.

Entä millaisella taustalla Jaanan mielestä kannattaisi tulla kyselemään verkkoviestinnän hommia?  

–  Toki täytyy olla kokemusta verkkoviestinnästä. Ajattelen niin, että ihan sama mitä hommaa ihminen tekee, kunhan sen tekee niin hyvin kuin osaa. Aina ei tarvitse olla korkeakoulutusta, hommat voi osata muutenkin. Ja sitä paitsi myös hyvä kello kauas kuuluu, Jaana hymyilee.

Jaana neuvoo opiskelijoita käymään koulu loppuun, vaikka se tuntuisikin tuskalta. Ihminen ei ikinä tiedä, missä oppimiaan taitoja tarvitsee.  

–  Elämässä pärjää kyllä. Pitää rohkeasti vaan tarttua tilaisuuksiin eikä jahkailla. Kyllä elämä kantaa eikä pieni notkahdus maailmaa kaada. Aina tupsahtaa jotain eteen, kun ei kulje kädet taskussa.

Kun ottaa pannuun, Jaana on uhkaillut lähtevänsä muuttofirmaan kantamaan laatikoita päiviensä ratoksi. Tällainen päähänpisto syntyi, kun tavaroiden pakkaaminen ja muuttolaatikoiden kantaminen kävivät tutuiksi viestinnän tiimin muutettua ensin kaupungintalolta Tietotalolle ja sitten taas takaisin.

– Olisin hyvä siinäkin, Jaana virnistää.

Teksti: Satu Kivistö, Jaana Pinson
Kuvat: Satu Kivistö