6.4.–30.4.2017

”Ai ai, kapteeni!”, lausui amiraali, kun mustavalkean ja oranssin kirjomassa asussaan ruorin tyyrpuurin puoleiselle kapulalle lehahti. Siiven asento määräsi matkan suunnan. Ihmisyyden repaleinen näytäntö ajan mitan.

Sukupolvet taittuivat etelän punaisessa auringossa, pohjolan akvarelliöissä. Saman kuun kiertoa seurasimme kaikki. Sinä katsoit ja hän näki.

8.3.-1.4.2018

-Prosessoin tällä hetkellä ihmisluontoa, ihmistä ja luontoa, fyysistä kuolemaa, egokuolemaa, ekologista kuolemaa, elämää, kaiken yhteen liittävää ja erottavaa tyhjyyttä sekä tasapainoa ja tasapainottomuutta. 

Näyttelykokonaisuuden välineinä toimii vesi, pysähtyneisyys ja aika, joiden läpi suodattuu luonnon ja ihmisen vertauskuva, symbioosin välttämättömyyden kuva ja lopulta: elämän ja kuoleman kuva.