13.10.-6.11.2022

Maa huokaa. Nousee ja laskee. Upotan kädet multaan. Mato nakertaa kuvan pintaa. Etsin, kaivan, kokoan ja putsaan. Kaikkea en löydä, osa on toiseksi tullut; mullaksi muuttunut. Jäljellä on jotain reikäistä. Tomutan haurasta paperia, etsin tomun alta tuttuja kasvoja. Tunnistan ilmeen, muistan hetken.

Katson, kuinka mato kulkee teoksen läpi. Sen vatsassa humus, koko maailma.

9.1.-2.2.2020

 ”Ei teijän kaltasista ikinä tiiä, että mitä työ teette”, oli minulle osoitettu lause. Tuossa tilanteessa satuin lapseni kanssa hissiin yhtä aikaa tuntemattoman rouvan kanssa. Tuon hissimatkan aikana hän teki minulle erittäin selväksi pelkäävänsä minua. Hänen puheistaan sain käsityksen tämän johtuvan ulkonäöstäni.