Viivasyövytys
eli etsaus kehittyi kuparikaiverruksen rinnalle 1500-luvun alussa, koska haluttiin happojen avulla helpottaa vaivalloista kaiverrustyötä. Kiillotetun laatan pinnalle levitetään pohjustusaine eli kovapohja, joka suojaa hapon syövyttävältä vaikutukselta. Kuva piirretään teräspiikillä, jonka tarkoitus on rikkoa laattaa peittävä pohjustusaine. Tämän jälkeen laatta upotetaan happoon, yleisimmin rautakloridiin. Varsinaisen uran, josta painoväri tarttuu vedostettaessa paperille, syövyttää happoliuos.