5.5.−29.5.2016

Arjen kuvaaminen on kiinnostanut minua aina. Sen kuvaaminen on tärkeää, koska se on aina läsnä. Jos tavallisen näkymättömän arjen saa puettua kuviksi, joita katsoja haluaa katsoa toisenkin kerran, olen saattanut onnistua tekemisessäni. Suomea aloin kuvata joskus 1980-luvulla, ensin omin päin ja sitten kuvareportaaseiksi Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle yhdessä toimittaja Ilkka Malmbergin kanssa. Jotkut näyttelyni kuvista on kuvattu lehteä varten, valtaosa itselleni. Ensimmäiset kuvat ovat 1990-luvun alusta, viimeiset parin vuoden takaa. − Markus Jokela

16.11.–10.12.2017

En tiedä tarkalleen, mitä olen ja mitä edustan. Suurin haaveeni on kuitenkin olla olemassa niin, että kunnioitan elämää mahdollisimman paljon. Epäonnistun usein. Tästä lähtökohdasta syntyi tämä näyttelytrilogia.

Olen koulutukseltani valokuvaaja, mutta pelkkä kuvien kautta kertominen tuntui riittämättömältä. Tarvittiin lihaan ja verta. Plastisia muotoja, konkretiaa. Niitä asioita mistä maailma on ihan oikeasti tehty. Teostenmateriaaleina on käytetty mm. puuta, marmoria, rautaa ja eläimen karvaa. Kaikki on totta.