Keski-Suomen valokuvataiteen 11. aluenäyttely

18.12.2014–11.1.2015

Keski-Suomen valokuvataiteen 11. aluenäyttely on esillä Galleria Ratamossa. Luovan valokuvauksen keskus järjestää joka toinen vuosi aluenäyttelyn, johon voivat tarjota teoksiaan Keski-Suomen alueella valokuvauksen parissa toimivat henkilöt. Näyttelyn jyryttäjä on aina alueen ulkopuolelta, tänä vuonna taiteilija- ja teosvalinnat teki valokuvataiteilija Nanna Hänninen Kuopiosta.

Valitsin kuvat sillä perusteella mitkä kiinnostivat, koskettivat tai kutsuivat minua katsomaan. Jotain teoksia valitsin, koska ne tuntuivat sopivat kokonaisuuteen. Valintojen tekeminen oli lopulta selvä ja nopeakin prosessi.Valitsin seuraavat teokset seuraavista syistä:

Hanna Råstin hieno teossarja hätkähdytti minua eniten. Kuvissa on läsnä historian ja nykyhetken eri tasot, minän monet ulottuvuudet, käsityön jälki, hienot kuvayhdistelmät ja niistä syntyvät ajatukset ja sanat kuten mm. haava, kammottavuus ja terapeuttinen.

Jyrki Markkasen teoksen valitsin, koska pienoisrautatien materiaali oli mielenkiintoinen ja seinälle rakentuva fyysinen rautatiekartta oli kiinnostavan leikkimielinen, mutta ei kuitenkaan kuviensa puolesta kevyt. Teoksen mittakaava on myös sopivasti erilainen muihin näyttelyssä oleviin teoksiin verrattuna.

Mikko Auerniityn hieno teossarja on ajankohtainen. Kuvissa on läsnä minimalismin mahtava hienous - rakennettu ympäristö näyttäytyy pieninä vihjeinä, paikannimien viitatessa todellisiin paikkoihin ja mm. Talvivaaran ympäristökatastrofiin.

Esko Varesvuon kuvan valitsin näyttelyyn, koska se on niin puhdas VALOKUVA. Muotokuva on hypnoottinen, leijuva sekä kuvattavasta jotain hyvinkin yksityistä paljastava. Muotokuvassa oleva henkilö on ”iätön”.

Maija Holman kuvissa kiinnostaa niiden outous ja poeettisuus. Työskentelytapa testaa valokuvan ulottuvuuksia ja saa miettimään onko sillä merkitystä onko teoksessa valokuva vai vain enemmänkin merkki todellisuudesta ja sen ajallisesta ulottuvuudesta. Holman teoksissa kiinnostavaa ovat myös teosnimet, jotka johdattavat tekijän poeettiseen maailmaan.

Mikko Hietaharjun teos on perinteinen valokuva, mutta samalla vahvasti käsitteellinen dokumenttikuva. Kuvassa kohtaa auringonottajan exhibitionismi ja turistikuvaajan hassulta vaikuttava uteliaisuus kaikkeen ympäröivään sekä jonkinlainen mittasuhdevirhe, joka tulee koko tilanteen tallentamisesta. Kuva on humoristinen ja epätodellinen - kuin näytelty.

Pekka Suomäen teos tuo oman erityisen lisänsä kokonaisuuteen, johon se temaattisesti sopii. Teoksessa näkyy kierrätys, arkistokuvan mielenkiintoisuus sekä valokuvan taipuminen eri ulottuvuuksiin.

Nanna Hänninen, 2014