Markus Lampinen: KUVIA
31.5.-21.6.2018
Joku on joskus sanonut minulle, että tyhjästä on hyvä aloittaa, että tyhjä on kantava perusta uudelle ja hyvälle. Pitää havainnoida ympäristöä ja katsoa josko jotakin voisi jäädä elämään ja siirtyä paperille. Se toinen alku on motiivi, ajatus, jonka perusteella valikoidaan ympäristöstä kuvattavat asiat. On kuitenkin vaikea ratkaista ongelmia, jos kumpikaan edellä mainituista tavoista ei tuota tulosta. Ehkä tyhjä ei olekaan se mistä lähdetään liikkeelle, vaan se on määränpää. Tai se vaan on.
Olen tehnyt näyttelyyn vesivärimaalauksia ja puupiirroksia. Työt muodostavat tarinan joka ei etene kronologisessa järjestyksessä ja jossa alkupiste on vapaasti valittavissa. Teokset jakautuvat aihepiiriltään kolmeen osaan. Ensimmäinen osa on tyhjä. Siitä on vaikea sanoa mitään muuta. On kuvia mutta ne ovat tyhjiä. Niiden olemassaoloa ei tue tunne, ei tieto, ei mikään. Toisen osan muodostavat pimeät ja hämärät tilat, kellarit ja luolat. Nämä paikat ovat totta ja ne ovat luonteiltaan tunteellisia ja vakavia. Kolmanneksi olen asettanut haalean muistin ja tiedon. Ne ovat avaria ja valoisia tilanteita joissa voi odottaa, rauhoittua ja hengähtää.
Nämä osat toistuvat kahden pisteen välillä, jonka jälkeen kaikki alkaa uudelleen. Sen kun tietää etukäteen, niin ei tarvitse yllättyä.
Markus Lampinen (s. 1977 Urjalassa) on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja taidegraafikko. Hän työskentelee pääasiassa puupiirrosten tai vesivärimaalausten parissa. Lampinen on opiskellut Taideyliopiston kuvataideakatemiassa Helsingissä sekä Kankaanpään taidekoulussa. Hänen teoksiaan on esim. Helsingin kaupungin, Suomen valtion ja Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa.