Maisemaniityt
Jyväskylässä on viisi kylvettyä maisemaniittyä, jotka olivat aikaisemmin maisemapeltoja. Maisemaniittyjen tarkoituksena on tuoda palanen kaunista luontoa lähelle asukkaita. Maisemaniityillä voi käydä opettelemassa Suomen kukkivia kasveja ja havainnoimassa perhosia ja muitakin eläimiä, joita kasvit houkuttelevat puoleensa. Myös pikkulinnuille ja jäniksille löytyy niityiltä monenmoista syötävää, joten rauhallinen tarkkailija voi nähdä ja kuulla niittyjen elämän koko kirjon.
Maisemaniityt pidetään avoimina tai puoliavoimina, jolloin niillä voi kasvaa myös pensaita ja puita harvakseltaan. Pellolle leviävät lupiinit käydään poistamassa vuosittain. Kasviajisto vaihtelee maaperän, kosteus- ja valo-olojen sekä maan luontaisen siemenpankin takia. Kylvöjen tarkoituksena on monipuolistaa kukkivaa lajistoa sekä pidentää niittyjen kukinta-aikoja. Niityille on valittu perhosten ja mesipistiäisten suosimia lajeja. Sellaisia, joista saa kerättyä kauniin ja kestävän, tuoksuvankin kimpun maljakkoon
Viimeisimmätkin maisemapellot muuttuivat maisemaniityiksi
Jyväskylän yksivuotisia, ulkomaisia viljelykasveja kasvaneet maisemapellot on muutettu monivuotisia, kotimaisia kukkivia niittykasveja kasvaviksi maisemaniityiksi.
Yksivuotisesta monivuotisiin kasveihin siirtymistä harjoiteltiin Tahkonkaaren ja Åströmin maisemapelloilla ja niiltä saatujen hyvien kokemusten takia loputkin maisemapellot päätettiin muuttaa maisemaniityiksi.
Valmistelevia töitä tehtiin vuosina 2013-2014, jolloin peltoja kynnettiin ja äestettiin monivuotisten rikkakasvien vähentämiseksi. Vuonna 2014 pelloille kylvettiin monilajinen siemenseos, jossa oli sekä yksi- ja monivuotisia kukkia että heiniä. Syksyllä peltojen kasvusto niitettiin ja niittojäte jätettiin viherlannokseksi ja eroosiosuojaksi seuraavana keväänä itäville monivuotisille kasveille.Niityn luontaisesta siemenpankista iti kasveja jo vuonna 2014.
Tulevina vuosina maisemaniityille on luvassa varsinaista värien ja kukkamuotojen ilotulitusta. Kaikille niityille on kylvetty päivänkakkaraa, puna-ailakkia ja muita kohokkikasveja sekä erilaisia kellokukkia. Korpelan ja Kortepellon niityille kylvettiin lisäksi kuivan kedon kasveja, kuten ahdekaunokkia, mäkimeiramia ja keltamataraa. Kortesuon niityille valittiin myös kosteamman niityn lajeja, kuten rantakukkaa, rantatädykettä ja kulleroa. Kylvettäviä lajeja on yhteensä 30.
Maisemaniityiltä voi omaksi iloksi käydä keräämässä kukkia maljakkoonsa koko kesän ajan. Niityille on kylvetty pitkin kesää kukkivia ja maljakossa hyvin säilyviä lajeja. Koska kasvit ovat monivuotisia, tulisi kukkavarret katkaista niin, että muu osa kasvista ei vahingoitu. Kukkia hakevien toivotaan leikkaavan kukkavarret poikki saksilla, jotta maanpinnassa sijaitseva lehtiruusuke ei vahingoitu kukkakimppua tehdessä. Lehtiruusukkeesta kasvaa uusia kukkavarsia joko samana tai seuraavina kesinä.
Niityiltä ei saa kaivaa kokonaisia kasveja mukaan, eikä kerätä mitään kaupalliseen toimintaan.
Maisemaniitty on maisemapeltoa ekologisempi
Maisemaniityn hiilijalanjälki on maisemapeltoa pienempi, sillä niityllä ei käytetä väkilannoitteita. Energiankulutuskin laskee, kun maanmuokkaus päättyy ja kylvöihin käytettyjen siementen tuotantoon varattua peltoalaa vapautuu muuhun käyttöön. Niitylle muodostuu nopeasti oma eliöyhteisönsä, joka poikkeaa peltojen vastaavasta. Maan pintakerroksiin munivat tai koteloituvat hyönteiset lisääntyvät, samoin lierot ja muut maaeläimet.
Esimerkiksi Kuokkalan keskustan maisemaniityllä selviä hyötyjiä ovat olleet heinäsirkat ja hepokatit, joiden siritystä pääsee kuuntelemaan keskikesästä pitkälle syksyyn. Niittykasvien pitkään jatkuva kukinta auttaa myös mesipistiäisiä ja kukkakärpäsiä, sillä varsinkin keväisin medestä ja siitepölystä on pulaa. Niityn kasveilla ruokailevat monet perhoset. Syksyllä ja talvella niittykasvit tarjoavat monipuolista siemenravintoa pikkulinnuille.
Tahkonkaaren maisemaniitty
Maisemapellosta niityksi muutettiin ensimmäisenä Kuokkalan keskustassa sijaitseva Tahkonkaaren maisemapelto, johon kylvettiin erilajisia apiloita vuonna 2006. Tahkonkaaren valtalajeja ovat apiloiden lisäksi keväällä kukkiva peltokanankaali ja syksymmällä kukkiva pelto-ohdake. Pellon oma siemenpankki on huolehtinut kasvivalikoiman monipuolistumisesta. Maan muokkauksen lopettamisesta ovat hyötyneet lukuisat niittyjen perhoset, heinäsirkat, hepokatit ja muut pieneläimet, jotka munivat tai koteloituvat maahan. Sirkkojen siritystä voi kuulla rakennetun kaupunginosakeskuksen ytimessä Kuokkalassa.
Tahkonkaaren niityltä poistetaan ihmisen kannalta ei-toivottuja lajeja, kuten pujoja ja nokkosia. Syyskesällä, kun kaunein kukinta on ohi ja ohdakkeiden siemenhaituvat alkavat lennellä, alue niitetään.
Tahkonkaaren maisemaniityllä kasvaa mm. kylvetyt puna-, valko- ja alsikeapila sekä maan omasta siemenpankista nousevat peltokanankaali ja pelto-ohdake.
Åströmin maisemaniitty
Åströmin maisemaniitty perustettiin vuonna 2009 kylvämällä yksivuotisten kasvien sekaan monivuotisia niittykukkia. Seuraavana keväänä aloitettiin Åströmin maisemapellon muuttaminen maisemaniityksi. Peltoon kylvettiin sekä yksivuotisia maisemakasveja että monivuotisia kasveja. Yksivuotisten kasvien tarkoitus oli sekä koristaa että suojata hitaammin kehittyviä monivuotisia kasveja. Tämän jälkeen peltoa ei enää ole muokattu eikä lannoitettu. Kasvien taimettuminen on ollut hidasta ja jatkuu edelleen.
Valtalajina ovat päivänkakkara ja maite, niityllä kukkivat myös harakankellot ja muut kellokukat. Pikku hiljaa pellolta alkaa löytyä myös muita sinne kylvettyjä kasveja sekä maan omasta siemenpankista itäneitä lajeja. Åströmin kylvöt: hietaneilikka, keltamatara, niittyleinikki, pukinparta, peurankello, purtojuuri, ruusuruoho, ukontulikukka, ukon-, varsan- , harakan- ja vuohenkello, yrtti-iiso, keltamaite ja päivänkakkara.
Åströmin maisemaniitylle on leviämässä lupiinia läheisten väylien reunoilta. Lupiinin leviämistä on rajoitettu kukinta-ajan täsmäniitoilla sekä maisemaniityllä että läheisten väylien varsilta.
Kortesuon maisemaniityt
Kortesuolla on kahden eri kasvillisuustyypin maisemaniityt.
Kevytväylien varrella maaperä on hyvin kosteuden pidättävää, mutta savipitoista. Näillä niityillä kasvaa luontaisesti paljon pujoa, jota on torjuttu usean vuoden ajan ennen niityn perustamista. Maisemapeltoon vuosia sitten kylvetty yksivuotinen veriapila näyttää kasvavan alueella edelleen paikoitellen.
Kevytväylien varrelle kylvetyt kasvit: nurmirölli, lampaannata, puna-ailakki, päivänkakkara, varsan-, peuran- ja kurjenkello, purtojuuri, ruusuruoho, nurmikohokki, rantakukka, rantatädyke, tähkätädyke, kumina, kullero, lehtomaitikka, luhtalemmikki ja nuokkukohokki.
Niittylohkojen koillissivulla on pieni, erillinen, jo vuosia sitten liian märkyyden vuoksi maisemapeltoviljelystä poistunut puoliavoin, kostea niitty, jonka valtalajeina ovat erilaiset heinät, maitohorsma, koiranputki, pujo ja nokkonen. Puutarhoista karannut jättipalsami on leviämässä varsinkin tälle alueelle.
Kostean niityn kasvilajistoa on pyritty monipuolistamaan ja muuttamaan kukkivammaksi poistamalla jättipalsamia, nokkosia ja pujoa sekä kylvämällä alueelle monivuotisia, korkeita sini- ja valkokukkaisia lajeja. Muutama nokkonen on jätetty kasvamaan nokkosperhosen toukkien ravinnoksi.
Kortesuon kostean niityn kylvöt: kumina, päivänkakkara, valkea tulikukka, purtojuuri ja rantatädyke.
Kortepellon maisemaniitty
Kortepellon maisemaniitty sijaitsee Jyväskylän ammattiopiston pohjoispuolella, entisellä peltoalueella, josta osa on vuokrattu viljelypalstoiksi. Tällä maisemaniityllä on hyvää ja viljavaa kasvualustaa, jossa eivät keväiset sulamisvedet seiso.
Kortepellolle on kylvetty: nurmirölli, lampaannata, päivänkakkara, puna-ailakki, varsankello, purtojuuri, ruusuruoho, nurmikohokki, pulskaneilikka, ahdekaunokki, keltamatara, ketoneilikka, ketokaunokki, puistolemmikki, peuran- ,kurjen-, kissan- ja hirvenkello, mäkimeirami, niittyhumala, niittyleinikki ja nuokkukohokki.
Korpelan maisemaniitty ja saksankirvelit
Korpelan maisemaniitty on osa Survo-Korpelan aluetta, johon kuuluu myös omenatarha, lammaslaidun ja museoituja vanhoja rakennuksia. Maisemaniityn kulmassa kasvaa mausteena käytettävää, monivuotista ja tuoksuvaa saksankirveliä, jota saa käydä poimimassa, mutta ei ottaa juurineen maasta.
Niityn reunoilla kasvaa paljon jättipalsamia, joka valitettavasti on valtaamassa kasvutilaa myös niityltä. Niityn maaperä on viljavaa ja kasvusto rehevää. Niityn kasvilajisto tullee muuttumaan nykyisestä, sillä lähivuosina yksivuotisen, keväisin itävän peltosaunion lisäksi kasvutilasta kilpailee moninainen joukko niittykasveja.
Korpelan kylvöt: nurmirölli, lampaannata, päivänkakkara, puna-ailakki, varsankello, purtojuuri, ruusuruoho, nurmikohokki, pulskaneilikka, ahdekaunokki, keltamatara, ketoneilikka, ketokaunokki, puistolemmikki, peuran-, kurjen-, kissan- ja hirvenkello, mäkimeirami, niittyhumala, niittyleinikki ja nuokkukohokki.