Vieraslajit

Vieraslajeja ja haittakasveja torjutaan Jyväskylässä kesäisin yhteistyössä sekä asukkaiden kanssa että kaupungin omana työnä. Haitalliset vieraslajit ovat ihmisen tuomia ja luontoon levinneitä lajeja, joista on erityistä harmia alueella. Ne valtaavat elintilaa luonnon omilta lajeilta. Haittakasvien ja muiden vieraslajien leviämisen estämiseksi puutarhajätettä ei saa viedä metsään. 

Haitalliset vieraslajit tulee hävittää omalta tontilta eikä niitä saa päästää leviämään muualle. Katso alta kasvikohtaiset vinkit vieraslajin hävittämiseksi. Omalta tontilta kaupungin puolelle levinneiden vieraslajien torjumiseen et tarvitse kaupungilta erillistä lupaa.

Muussa tapauksessa vieraslajien hävittämiseen vaaditaan maanomistajan lupa. Jyväskylän kestävä kehitys Japa ry antaa vieraslajineuvontaa ja vastaanottaa ilmoittautumiset kaupungin mailla kasvavien vieraslajien vapaaehtoiseen torjumiseen. Kaupunki torjuu jättiputkiesiintymät, mutta kaikkien vieraslajien torjuntaan eivät kaupungin resurssit yksinään riitä. 

Tunnista ja ilmoita vieraslajista

Kaupunki kerää torjuntatoimia varten tietoa kaupungin omistamilla mailla esiintyvistä vieraslajeista. Eri lajeille on omat sähköiset ilmoituslomakkeet, jotka löytyvät alta kunkin lajin lajiesittelystä.

Jättiputki

Komealupiini

Jättipalsami

Kurtturuusu

Japanin-, sahalinin- ja tarhatatar

Etelänruttojuuri

Espanjansiruetana

Muut vieraslajit


Jättiputki

Jättiputken lehti

Ilmoita jättiputkiesiintymästä.

Asukkailta toivotaan ilmoituksia kaupungin mailla kasvavista jättiputkista, jotta kaupunki voi hävittää ne.

Jättiputket kasvavat usein alueilla, joita ei hoideta säännöllisesti. Jättiputket ovat levinneet luontoon ihmisen mukana, usein luvatta asuinalueiden liepeille tai metsäautoteiden varsille viedystä puutarhajätteestä. Aktiivisesti luonnossa liikkuvat asukkaat ovat avainasemassa kasvien löytämisessä ja kasvupaikkojen ilmoittamisessa.

Jättiputket ovat haitallisia sekä ihmisille että eläimille. Kasvin vahingoittumiskohdasta erittyvä neste muuttuu iholle joutuessaan syövyttäväksi auringonvalon vaikutuksesta.

Näin tunnistat jättiputken

Jättiputken tunnistaa suurista, raparperin lehtien kokoisista, mutta teräväkärkisistä lehdistä sekä varsien punaruskeista karvatupsuista. Jättiputki on sukua koiranputkelle: kukinnot ovat samankaltaisia, mutta erikokoisia. Jos koiranputken kukinto on teelautasen kokoinen, jättiputkella se on wokkipannun kokoinen ja kasvaa paksun, jopa parin metrin korkuisen varren päähän.

Näin hävität jättiputken

Jättiputki kannattaa hävittää keväällä sen versoessa. Suurikokoisista jättiputkista poistetaan kesällä vain kukinnot kukkavarsien yläpäästä katkaisemalla. Juurakko kaivetaan ylös maasta vasta sitten, kun maanpäälliset osat ovat kuihtuneet syksyllä tai seuraavana keväänä. Työssä kannattaa suojata iho hyvin ja käyttää kunnollisia kumihanskoja. Kukinnot ja juurakot pakataan tiiviisti ja lajitellaan sekajätteisiin. Lehdet ja kukkavarret, joista on poistettu kukinnot ja kehittyvät siemenet, voidaan kompostoida.

Lisätietoa jättiputken hävittämisestä.

Komealupiini

Lupiinin taimi

Ilmoita lupiiniesiintymästä.

Asukkaat voivat ilmoittaa lupiiniesiintymistä kaupungille. Ilmoitusten joukosta valitaan kaupungin torjuntakohteet. Lupiinin kukkia voi kerätä kaupungin mailta vapaasti ja hyvällä omallatunnolla, koska jo yhdenkin kukkavarren poistaminen estää satojen lupiininsiementen päätymisen maaperän siemenpankkiin. Lupiini tekee paljon siemeniä, ja ne voivat itää jopa kymmenien vuosien päästä.

Näin hävität lupiinin

Niittäminen 3-5 kertaa kesässä on riittävä toimenpide sillä hetkellä kasvavien lupiinien hävittämiseksi. Jos haluat hävittää kasvuston lopullisesti, kasvit tulee kaivaa maasta juurakkoineen. Lupiinia on parasta niittää ensimmäisen kerran keväällä, touko-kesäkuun vaihteessa, kun lupiinit ovat nupuillaan tai vasta aloittamassa kukintaa. Niittoja voi jatkaa pitkin kesää, samakin kasvusto olisi niitettävä vähintään 3 kertaa kesässä. Jos kukkavarsien alaosaan on jo ehtinyt muodostua siemenkotia, jotka näyttävät karvaisilta herneenpaloilta, ne kannattaa poistaa ensin ja polkea murskaksi maahan. Sen jälkeen loppukasvin voi niittää tai kaivaa ylös.

Vihreät kasvinosat tulee irrotettaa juurakoista ja juurakko kääntää ylösalaisin kuivumaan. Valitettavasti lupiinin kasvupaikoille on yleensä ehtinyt muodostua jo siemenpankki, josta itää taimia tulevinakin vuosina. Siitä syystä hävitystoimia on jatkettava niin kauan, että kaikki uudetkin lupiinintaimet on saatu pois.

Lupiini on levittäytynyt varsinkin teiden reunoille, joten tienvarret pyritään niittämään ennen siementämisvaihetta. Tällä hetkellä vain osa tienvarsien koneniittoalueiden ulkopuolelle levinneistä kasvustoista pystytään niittämään kaupungin toimesta. Joka vuosi on kuitenkin lisätty niitettäviä alueita, koska kasvustoja on saatu vähenemään pitkäjänteisellä työllä.

Lisätietoa lupiinin hävittämisestä.

Jättipalsami

Jättipalsamin kukka
Jättipalsamin taimi

Jättipalsami kannattaa hävittää ennen sen kukintaa. Kuvassa jättipalsamin taimi.

Ilmoita jättipalsamiesiintymästä.

Asukkaat voivat ilmoittaa jättipalsamiesiintymistä kaupungille. Ilmoitetuista esiintymistä valitaan kaupungin torjuntakohteet.

Jättipalsami on yksivuotinen kasvi, jonka menestyminen perustuu ylivoimaiseen kasvunopeuteen ja suureen siementuotantoon. Kaikki jättipalsamit paleltuvat syksyllä, mutta maahan singonneet siemenet selviävät talven yli. Jättipalsamikasvustot peittävät jo keskikesällä alleen muut heinämäiset kasvit ja valtaavat näin kasvutilan itselleen.

Uusia siementaimia itää pitkin kesää ja osa kasveista kukkii ja siementää muun kasvillisuuden alla pieninä taimina. Kasvin heikkous on, että siemenet menettävät itävyytensä 2 vuodessa, eivätkä maan alla olevat kasvinosat pysty tuottamaan uusia versoja.

Näin hävität jättipalsamin

Jättipalsamia on helpompi torjua muihin vieraslajeihin verrattuna. Yksittäisen jättipalsamin saa hävitettyä yhdellä niitto- tai kitkentäkerralla. Muutaman kesän huolellinen, useampaan kertaan tehty kitkentä tai niittäminen riittää yleensä koko kasvuston hävittämiseen.

Jättipalsamin niitto tai kitkentä on hyvä aloittaa jo ennen juhannusta, jolloin taimet on helppo havaita muun kasvillisuuden seasta. Jättipalsamin taimen tunnistaa lehtien keskellä sijaitsevista vaaleista lehtisuonista. Kitkettyjen jättipalsamien varret kannattaa murskata vääntämällä tai polkemalla, jotta kasvit eivät juurru uudestaan. Kasveja ei tarvitse kerätä pois, vaan ne voi jättää kasvupaikalleen. Silloin ne maatuvat ja luovuttavat maahan takaisin sieltä ottamansa ravinteet.

Jyväskylän kaupunki tutkii keinoa hävittää jättipalsamia lampaiden avulla. Lue lisää kokeilusta.

Lisätietoa jättipalsamin hävittämisestä.

Kurtturuusu

Kurtturuusu

Ilmoita kurtturuusuesiintymästä.

Kurtturuusu on haitallisten vieraslajien listauksen uusi tulokas. Kaupunki on istuttanut aikoinaan kurtturuusuja hoidettuihin puistoihin ja katuviheralueille. Nämä istutukset on kartoitettu ja niiden poistaminen aloitetaan kesällä. Asukkailta toivotaan ilmoituksia luontoon levinneistä kurtturuusuesiintymistä.

Näin tunnistat kurtturuusun

Kurtturuusun tarkka lajinmääritys onnistuu parhaiten kukinnan aikaan keskikesästä syyskesään. Kurtturuusun versot ovat täynnä ohuita, suoria piikkejä, lehtilavat näyttävät ryppyisiltä ja kukka on yksinkertainen, pinkki tai valkoinen. Kurtturuusun kiulukka on suurehko, oranssinpunainen ja muodoltaan litteänpyöreä. Kurtturuusut leviävät siemenistä tai maanalaisista versoista.

Näin hävität kurtturuusun

Pensaiden maanpäälliset osat poistetaan ja työtä jatketaan niin kauan, kunnes alueelta ei enää nouse uusia kurtturuusun versoja, tai pensaat irrotetaan maasta kaivamalla ja repimällä, jotta saadaan poistettua mahdollisimman paljon vaakatasossa kasvavia maavarsia. Oksat, joissa ei ole ruusunmarjoja, voidaan silputa ja käyttää katteena tai viedä puutarhajätteenä jäteasemalle. Juurakko, maavarret ja ruusunmarjat pakataan hyvin ja hävitetään sekajätteenä.

Lisätietoa kurtturuusun hävittämisestä.

Japanin-, sahalinin- ja tarhatatar 

Ilmoita luontoon levinneestä tataresiintymästä.

Japanin-, sahalinin- ja tarhatatar ovat olleet suosittuja puutarhakasveja. Ne ovat kuitenkin kavalia, sillä niiden massiivinen juuristo voi pahimmillaan aiheuttaa rikkoja asuinrakenteisiin. Luonnossa kasvavat japanin-, sahalinin- ja tarhatattaret ovat saaneet alkunsa luontoon heitetystä puutarhajätteestä.

Näin hävität haitallisen tatarin

Japanin-, sahalinin- ja tarhatatar ovat hankalia hävittää, sillä ne ovat monivuotisia perennoja, jotka kasvattavat tukevan, puutuneen maavarren. Siitä versoo joka kevät uusi maanpäällinen kasvusto, joka paleltuu syksyllä. Kasvit kaivetaan ylös juurakkoineen. Kaikki kasvinosat pakataan tiiviisti jätesäkkeihin ja hävitetään sekajätteenä.  Japanin-, sahalinin- ja tarhatatar lisääntyvät helposti varren- tai maavarrenpalasista, joten kasveja poistettaessa kannattaa kerätä mahdollisimman huolellisesti kaikki kasvinosat pois. Jos tatar on levinnyt laajalle, kasvin leikkaamisen jälkeen kasvualue kannattaa peittää mustalla muovilla 3-4 vuoden ajaksi. 

Lisätietoa kasvin hävittämisestä.

Älä sekoita haitallisia vieraslaji-tattaria harmittomiin tatarlajeihin

Puutarhoihin on istutettu myös harmittomia tatarlajeja, kuten röyhytatarta ja konnantatarta, joita ei tarvitse poistaa. Nämä lajit ovat sirompikasvuisia kuin edellä mainitut haitalliset vieraslajitattarit.

Etelänruttojuuri

Etelänruttojuuri

Kukkiva etelänruttojuuri. 

Kukkinut ruttojuuri

Ruttojuuri kukinnan jälkeen.

Ilmoita etelänruttojuuresta.

Etelänruttojuurta on aikaisemmin istutettu puutarhoihin, joista se on levinnyt puutarhajätteen mukana luontoon.

Näin tunnistat etelänruttojuuren

Etelänruttojuuren roteva, tummanpunainen kukinto nousee mullasta lehdettömänä kuin leskenlehti aikaisin keväällä. Kesällä samalle paikalle nousevat raparperinlehden kokoiset, mutta pyöreähköt lehdet, jotka peittävät alleen hennommat luonnonkasvit. Etelänruttojuuri on monivuotinen kasvi, jolla on paksu, talvehtiva maavarsi. Se leviää maavarsiston avulla ja muodostaa yhtenäisiä kasvustoja etenkin kosteille alueille.

Näin hävität etelänruttojuuren

Kasvit kaivetaan maasta juurakkoineen. Työ on helpoin tehdä heti keväällä, kun kasvin punaiset kukinnot nousevat maan pinnalle. Kasvit pakataan tiiviisti ja hävitetään sekajätteenä. 

Lisätietoa etelänruttojuuresta.

Espanjansiruetana

Espanjansiruetana

 

Ilmoita espanjansiruetanahavainto.

Asukkailta toivotaan ilmoituksia espanjansiruetanoista ja myös apua niiden hävittämiseksi. Espanjansiruetana on vasta levittäytymässä Jyväskylään, joten nyt on hyvä aika torjua havaitut yksilöt.

Näin tunnistat espanjansiruetanan

Suurikokoinen espanjansiruetana lisääntyy nopeasti. Sen väritys vaihtelee vaaleanruskeasta mustaan. Espanjansiruetanan vaipan alareunaa kiertää ohut raidallinen "helma". Sen maata vasten oleva osa on yksivärinen. Etanat syövät sekä kasveja että eläinperäistä ainesta, kuten raatoja ja koiranjätöksiä. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että koiran omistajat korjaavat koiransa jätökset.

Espanjansiruetanat leviävät mullan ja taimien mukana istutusalueille, joista ne sitten siirtyvät lähiympäristöön. Tämä etanalaji liikkuu aktiivisesti myös päiväsaikaan, joten ne on helppoja havaita.

Näin hävität espanjansiruetanan

Espanjansiruetanat voi hävittää esimerkiksi murskaamalla niiden pääpuolet kivellä kovan alustan päällä. Sen jälkeen etanat kerätään muovipussiin, joka suljetaan tiiviisti. Näin pakatut etanat voi viedä sekajäteastiaan.  Survontien ja Iltarannantien risteyksessä sijaitsee luukullisia roska-astioita, joihin voi tuoda koirankakkapussien ja muiden roskien lisäksi myös lopetettuja ja suljettuihin muovipusseihin pakattuja espanjansiruetanoita.

Älä sekoita espanjansiruetanaa harmittomaan ukkoetanaan

Suurikokoinen, monesti musta tai mustavalkoinen ukkoetana on harmiton yksineläjä ja metsien asukki, joka kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon. Ukkoetanan maata vasten oleva osa on kaksivärinen: keskiosa on vaaleampi ja reunaosat tummempia. Ukkoetanan takaosan keskellä on matala harjamainen uloke, jota ei ole espanjansiruetanalla.

Muut vieraslajit

Ilmoita muista vieraslajeista

Asukkailta toivotaan havaintoja muistakin luontoon levinneistä haitallisista vieraslajeista ja puutarhakasveista. Jyväskylässä luontoon on levinnyt mm. koralli- ja muita kanukkalajeja sekä terttuseljaa, poppeleita, pihlaja-angervoa ja karhunköynnöstä.

Tietoa vieraslajeista vieraslaji.fi -sivustolla.