Metsiemme historiaa
Hyvien kulkureittien varrella sijaitsevalla Jyväskylän seudulla on ollut kulkijoita esihistoriallisilta ajoilta lähtien. Seutu kuului aikoinaan hämäläisten kylien nautintamaihin, ja aina 1400-luvulle saakka Jyväskylän eräsijoilla käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu asukas mainitaan asiakirjoissa vuonna 1506.
Jyväskylän kaupunki perustettiin vuonna 1837, ja seuraavan vuoden lopussa asukkaita oli kaikkiaan 189 henkilöä. 1800-luvun loppupuolella Jyväskylään alkoi nousta teollisuutta ja ympäröivä alue vaurastui. Puunjalostukseen liittyvä teollisuus nosti metsien arvoa ja puunkäyttöä.
Korkeakosken saha ja viinatehdas, Kuokkalan saha ja Lohikosken paperitehdas olivat aikansa suurimmat teollisuuslaitokset Jyväskylässä. Erittäin merkittäviä puuta jalostavia tehtaita Jyväskylässä ovat olleet myös vuonna 1912 valmistunut Schaumanin vaneritehdas sekä vuonna 2010 suljettu Kankaan paperitehdas (entinen Lohikosken paperitehdas).
Suunnitelmallista metsienhoitoa jo 1800-luvun loppuvuosilta alkaen
Jyväskylän kaupungin metsien hoidon historiasta löytyy tietoa vuodesta 1888 lähtien. Tuolloin kaupungin metsiin laadittiin ensimmäinen metsänhoitosuunnitelma, jonka pohjalta kaupungin omistamia metsiä alettiin käyttää ja hoitaa suunnitelmallisesti.
1900
Teknillinen seura otti vuonna 1907 Jyväskylän kaupungin metsänhoidon asiakseen.
Vuonna 1911 kaupunki palkkasi ensimmäisen metsänvartijan ja hyväksyi metsänhoitosuunnitelman, jota ryhdyttiin noudattamaan. Tästä lähtien kaupungin metsien hoitosuunnitelmat on laadittu noin kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Metsille laaditut metsäsuunnitelmat ovat turvanneet kaupungin metsissä kunakin ajanjaksona tärkeiksi koettuja arvoja.
1920
Vuoden 1920 metsätalouden järjestelykirjoissa on linjattu, että kaupungin metsien hakkuiden ensisijaisen tarkoituksena on tyydyttää kasvavan kaupungin omat puunkäyttötarpeet. Kaupunki on tarvinnut rakennustoimiinsa suuria määriä sahatavaraa, sähköpylväitä ja hirsiä, mutta myös polttopuulla, riu´uilla ja aidan seipäillä on ollut oma arvonsa.
1940
1940– ja 50-luvuilla Jyväskylän kaupungin metsien hakkuut ovat olleet kestävää hakkuumäärää suuremmat. Myöhemmin näitä harsittuja ja vajaatuottoisia metsiä uudistettiin suunnitelmallisesti ja hoidettiin hyvään kasvukuntoon.
1960
Vuosille 1962–1971 laaditussa suunnitelmassa on ajanjaksolle esitetty hakkuumääräksi vain 55 prosenttia kasvusta, koska nuoremman ikäluokan kasvatusmetsiä on ollut runsaasti ja on haluttu kasvattaa tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia.
1970
Vuosille 1974–1983 on laadittu erillinen metsien moninaiskäyttösuunnitelma. Tämän suunnitelman tavoitteena on ollut kaikkien metsän eri käyttömuotojen huomioon ottaminen ja eri käyttömuotojen kehittäminen.
Kaupungin omistamien metsien osalta nämä arvot luokiteltiin suunnitelmassa seuraavasti:
- Metsien hyvä kasvukunto ja tulonlähde
- Työllistävä vaikutus
- Monipuolinen virkistystoiminta
- Ilmaa puhdistava, ilmastoa ja vesiä suojeleva ja melua torjuva vaikutus
- Maareservi laajenevalle kaupungille.
Moninaiskäytöllisten näkökohtien huomioimisella ei katsottu olevan juuri vaikutusta hakkuusuunnitteeseen. Suunnitelman mukaan järkiperäinen ja hyvä metsätalous säilyttää metsät jatkuvasti ulkoilun kannalta käyttökelpoisessa tilassa. Tavoitteena oli viihtyisä ja vaihteleva ympäristö, jossa ovat tasapuolisesti edustettuina kaikki puulajit ja metsän eri kehitysvaiheet taimikosta aarnimetsään.
1980
Vuosille 1984–1993 laaditussa suunnitelmassa on jatkettu edellisen moninaiskäyttösuunnitelman linjoilla. Suunnitelmassa on mainittu tiedotustoiminnan tärkeydestä, jotta vältyttäisiin asiattomalta arvostelulta. Ajanjaksolle laaditussa suunnitelmassa on laitettu merkille puuston kuusivaltaisuus, jota on pyritty maisemaa ja virkistyskäyttöä silmällä pitäen ohjaamaan koivu- ja mäntyvaltaisempaan suuntaan niissä kohteissa, joilla se on mahdollista.
Mottoja hakkuiden toteuttamisessa ovat olleet:
- Uudistusalojen pienehkö koko
- Maisemalliset seikat
- Uudistamisen eri työvaiheiden nopea ketjutus, jolloin keskeneräisen työmaan kuva jäisi mahdollisimman lyhyeksi
- Vähemmän voimakkaiden maanmuokkaustapojen käyttäminen.
1990
Vuonna 1994 laadittu monitavoitteinen metsäsuunnitelma nostaa esille metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisen sekä ulkoilu- ja virkistysarvojen erityisen huomioimisen.
2000-luvun alku
Vuosille 2005–2014 laaditun metsäsuunnitelman yhteydessä metsien käyttöä on tarkasteltu laajasti sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmista. Suunnittelu on viety läpi ohjausryhmän valvonnassa. Lisäksi asukkaita ja sidosryhmiä on osallistettu laajasti.
Kaikki kaupungin omistamat metsät on suunnitelman laatimisen yhteydessä luokiteltu eri hoitoluokkiin pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaan. Luokittelun tavoitteena on ollut painottaa eri arvoja erilaisilla alueilla sekä selkiyttää ja helpottaa etenkin taajama-alueilla sijaitsevien metsien suunnittelua ja hoitoa. Myös uusia suojeltavia kohteita (82 kpl, 72 ha) on löydetty suunnitelman teon yhteydessä aiemmin suojeltujen alueiden lisäksi.
Vuosille 2005-2014 tehdyssä suunnitelmassa lähimetsien hoidossa on korostettu turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Ulkoilu- ja virkistysmetsiä hoidettaessa painopisteenä ovat olleet metsien elinvoimaisuus sekä virkistys-, monikäyttö- ja maisema-arvot sekä reitit. Talousmetsien hoitoa ohjaaviksi tekijöiksi on määritelty lait ja yleisesti hyväksytyt suositukset. Suojametsien hoidossa on asetettu tavoitteeksi mahdollisimman jatkuva suojavaikutus ja toteutuskeinoksi kasvillisuuden elinvoimaisuus, monikerroksisuus ja peittävyys.
Suojelua lisäämällä on haluttu turvata luonnon elinympäristöjen ja eliölajien monimuotoisuutta. Muita monimuotoisuutta lisääviä tavoitteita ovat olleen muun muassa lehtipuuosuuden ja sekametsien lisääminen sekä monimuotoisen, monilajisen ja monikerroksisen metsärakenteen ylläpitäminen ja lisääminen siihen sopivilla kohteilla.
Vuonna 2005 laaditussa suunnitelmassa on lasketettu puuston kehitysennusteita ja määritelty hakkuuesitys, jonka mukaan hakattaisiin noin 70 prosenttia vuotuisesta kasvusta. Uudistamispinta-alaksi on määritelty 0,5 prosenttia vuodessa koko pinta-alasta. Suunnitelmassa on todettu, että kokonaispuusto tulee lisääntymään ja puuston vuotuinen kasvu laskemaan. Puuston ikääntyminen lähi- ja ulkoilu-virkistysmetsissä sekä suojelualueilla on tunnistettu, mutta todettu tehtävien hakkuu- ja hoitotöiden takaavan kuitenkin metsien elinvoimaisuuden ja metsäomaisuuden arvon säilymisen tulevaisuudessakin.