Ulkoilu- ja virkistysmetsät

Ulkoilu- ja virkistysmetsät ovat laajahkoja metsäalueita asutuksen tuntumassa, ja asukkaat käyttävät niitä muun muassa ulkoiluun, retkeilyyn, sienestykseen ja marjastukseen. Ulkoilu- ja virkistysmetsiä on sekä asemakaava-alueella että sen ulkopuolella. Laajimmat ulkoilu- ja virkistyskäyttöön osoitetut metsät sijaitsevat yleiskaavan päävirkistysalueilla.

Monipuolista virkistystä metsämaisemaa vaalien 

Hoidamme ulkoilu- ja virkistysmetsiä siten, että ne tarjoavat jatkossakin hyvät mahdollisuudet monipuoliselle virkistyskäytölle. Metsämaiseman ja metsän tunnun säilyttäminen ovat tärkeitä arvoja, joita vaalimme ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa. Siksi käytämme hoidossa lähtökohtaisesti keinoja, joiden vaikutukset maisemaan ja metsäiseen yleisilmeeseen olisivat mahdollisimman pienet. Tavoitteenamme on metsän maisemallisen ilmeen monipuolistaminen nykyistä eri-ikäisemmäksi ja puulajistoltaan vaihtelevammaksi sekametsäksi.

Jotta puusto pysyisi eri-ikäisenä, on metsistä poistettava säännöllisesti puita uusien taimien ja pienten puiden kasvutilan varmistamiseksi. Poimintahakkuulla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa puusto väljennetään harvaan asentoon poistamalla etenkin suuria puita. Pienaukkohakkuussa alueelle hakataan pieniä, noin 0,2-0,3 hehtaarin aukkoja.

Pieniä avohakkuita tarvittaessa

Ulkoilu- ja virkistysmetsissä voidaan päätyä pieniin avohakkuualoihin, jos kerroksellisuutta ei ole tai jos puusto on tautien vaivaamaa. Avohakkuun maksimikoko on kaksi hehtaaria. Esimerkiksi vanhoissa kuusikoissa voidaan päätyä maastoon hyvin suunniteltuun ja rajattuun avohakkuuseen, mutta kuitenkin siten, että hakkuualueelle jätetään useamman puun muodostamia yksittäisiä ryhmiä. Avohakkuut sijoitamme suhteessa alueen reitteihin siten, ettei liian suuria tai yksitoikkoisia aukkonäkymiä synny.

Turvallisuus on tärkeää

Päävirkistysalueilla rajaamme lisäksi virkistyksen ydinalueita, joilla säästämme erityisesti ikääntyviä metsiköitä, laajempia vanhojen puiden ryhmiä ja yksittäisiä hienoja puita. Nämä vanhojen puiden säästökohteet valitsemme mahdollisuuksien mukaan siten, että ne samalla täydentävät suojelumetsäverkostoa. Vanhojen puiden osalta tärkeänä näkökulmana on myös turvallisuus:  vilkkaiden kulkureittien ja polkujen tuntumaan ei voi jättää puita, jotka ovat vaarassa kaatua. 

Suurin muutos ja haaste ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa on eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon siirtyminen aiempaa laajemmassa mittakaavassa. Siirtyminen tasaikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta eri-ikäisrakenteiseen kasvatukseen ei tapahdu hetkessä eikä huomaamatta. Rehevien maapohjien taimettumisessa voi esiintyä myös haasteita.

Metsä on tärkeä hyvinvoinnin lähde

Ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidon tavoitteena on erityisesti tuottaa kulttuurisia ekosysteemipalveluja. Näitä ovat virkistäytyminen ja terveys, kokemukset ja elämykset, opetus ja tiede, viihtyisyys ja esteettisyys, henkiset arvot ja luonnon itseisarvo.

Asukkaille suunnatun metsäkyselyn tuloksissa painottuivat ulkoilu- ja virkistysmetsien luonnontilaisuus ja monimuotoisuus, marjastus- ja sienestysmahdollisuudet sekä metsässä avautuvat näkymät. Metsien rahallista tuottoa pidettiin vähiten tärkeänä. Jo aiempien tutkimusten mukaan asukkaamme toivovat virkistysmetsiltä monimuotoisuutta ja maisemiltaan monipuolisuutta.

Raivaamme säännöllisesti reittien varsia ja rantoja

Ulkoilureitit ja polut on tärkeä huomioida ulkoilu- ja virkistysmetsissä työskennellessä. Joidenkin paljon käytettyjen reittien varsilla ja maisemallisesti tärkeillä ranta-alueilla käymme raivaamassa kantovesakkoa joka toinen vuosi. Säännöllisesti tehtävillä raivauksilla pyrimme säilyttämään näkymät vehreinä unohtamatta maisema- ja luontoarvoja sekä järvinäkymien avoimuutta.

Säännöllisesti raivattavilta alueilta emme pääsääntöisesti kerää pois maahan raivattuja pieniä risuja. Katso rantojen raivausohjelmasta, minkä reittien varsilla ja ranta-alueilla raivaamme säännöllisesti kantovesakkoa.