Ulkoilu- ja virkistysmetsät

Tutustu ulkoilu- ja virkistysarvoja käsitteleviin tutkimuksiin

Jyväskylän kaupungin metsäkysely 2017

Keljonkankaan metsäkysely 2018


Tutustu päävirkistysalueiden hoitosuunnitelmiin

Sippulanniemen hoitosuunnitelma 2017

Ulkoilu-virkistysmetsät ovat laajahkoja metsäalueita asutuksen tuntumassa, joita käytetään säännöllisesti muun muassa ulkoiluun, retkeilyyn, sienestykseen ja marjastukseen. Ulkoilu-virkistysmetsiä on sekä asemakaava-alueella, että sen ulkopuolella. Laajimmat ulkoilu- ja virkistyskäyttöön osoitetut metsät sijaitsevat yleiskaavan päävirkistysalueilla.

Miten ulkoilu- ja virkistysmetsiä hoidetaan?

Ulkoilu- ja virkistysmetsiä käytetään ja hoidetaan siten, että ne tarjoavat jatkossakin hyvät mahdollisuudet monipuoliselle virkistyskäytölle. Metsämaiseman ja metsän tunnun säilyttäminen ovat tärkeitä arvoja, joita ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa vaalitaan. Siksi hoidossa käytetään lähtökohtaisesti keinoja, joiden vaikutukset maisemaan ja metsäiseen yleisilmeeseen olisivat mahdollisimman pienet. Tavoitteena on metsän maisemallisen ilmeen monipuolistaminen nykyistä eri-ikäisemmäksi ja puulajistoltaan vaihtelevammaksi sekametsäksi. Jotta puusto pysyisi eri-ikäisenä, on metsistä poistettavan säännöllisesti puita uusien taimien ja pienten puiden kasvutilan varmistamiseksi. Poimintahakkuulla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa alueelta poistetaan suurimpia puita. Pienaukkohakkuussa alueelle hakataan pieniä, noin 0,2-0,3 hehtaarin aukkoja.

Ulkoilu- ja virkistysmetsissä voidaan päätyä pieniin avohakkuualoihin, jos kerroksellisuutta ei ole tai jos puusto on tautien vaivaamaa. Avohakkuun maksimikoko on 2 hehtaaria. Esimerkiksi vanhoissa kuusikoissa voidaan päätyä maastoon hyvin suunniteltuun ja rajattuun avohakkuuseen, mutta kuitenkin siten, että hakkuualueelle jätetään useamman puun muodostamia yksittäisiä ryhmiä. Avohakkuut sijoitetaan suhteessa alueen reitteihin siten, ettei liian suuria tai yksitoikkoisia aukkonäkymiä synny.

Päävirkistysalueilla rajataan lisäksi virkistyksen ydinalueita, joilla säästetään erityisesti ikääntyviä metsiköitä ja laajempia vanhojen puiden ryhmiä sekä yksittäisiä hienoja puita. Nämä vanhojen puiden säästökohteet valitaan mahdollisuuksien mukaan siten, että ne samalla täydentävät suojelumetsäverkostoa. Vanhojen puiden osalta tärkeänä näkökulmana on myös turvallisuus, jonka vuoksi kaatumariskin omaavia puita ei voi jättää vilkkaiden kulkureittien ja polkujen tuntumaan. 

Suurin muutos ja haaste ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa on eri-ikäisrakenteiseen metsänhoitoon siirtyminen aiempaa laajemmassa mittakaavassa. Siirtyminen tasaikäisrakenteisen metsän kasvatuksesta eri-ikäisrakenteiseen kasvatukseen ei tapahdu hetkessä eikä huomaamatta. Rehevien maapohjien taimettumisessa voi esiintyä myös haasteita.

Mikä on hoidon tavoite?

Ulkoilu- ja virkistysmetsien osalta metsien hoidon tavoite on erityisesti tuottaa kulttuurisia ekosysteemipalveluja. Näitä ovat virkistäytyminen ja terveys, kokemukset ja elämykset, opetus ja tiede, viihtyisyys ja esteettisyys, henkiset arvot ja luonnon itseisarvo. Asukkaille suunnatun metsäkyselyn tuloksissa painottuivat ulkoilu- ja virkistysmetsien luonnontilaisuus ja monimuotoisuus, marjastus- ja sienestysmahdollisuudet sekä metsässä avautuvat näkymät. Metsien rahallista tuottoa pidettiin vähiten tärkeänä. Jo aiempien tutkimusten mukaan ihmiset toivovat virkistysmetsiltä monimuotoisuutta ja maisemiltaan monipuolisuutta.

Pienaukko kuusikossa

 

 

Tutustu ulkoilu- ja virkistysarvoja käsitteleviin tutkimuksiin

Jyväskylän kaupungin metsäkysely 2017

Keljonkankaan metsäkysely 2018


Tutustu päävirkistysalueiden hoitosuunnitelmiin

Sippulanniemen hoitosuunnitelma 2017