Suojametsät

Suojametsät ovat asutuksen tai muun rakennetun ympäristön sekä erilaista häiriötä aiheuttavien toimintojen välissä sijaitsevia metsiä. Niiden tärkein tavoite on lieventää melu-, pöly-, haju-, maisema- tai muita haittoja. Suojametsät ovat tällä hetkellä valtaosin pienialaisia ja sijaitsevat pirstaleisesti kaupunkirakenteessa. Hoitoluokan kuviot ovat usein kooltaan niin pieniä, että niiden suojaavat vaikutukset voivat joissakin tapauksissa olla kyseenalaisia. Esimerkiksi alle kymmenen metrin levyinen suojametsäkaistale valtaväylän varrella ei riitä vaimentamaan tieltä kantautuvaa meluhaittaa.

Miten suojametsiä hoidetaan?

Suojametsien hoidossa on välttämätöntä ymmärtää, että nykyinen tilanne ei ole pysyvä. Vaikka puusto juuri jollakin hetkellä suojaisi parhaalla mahdollisella tavalla, on muistettava puuston kehityskulku pidemmällä aikavälillä. Iso puusto kehittyy hitaasti ja huomaamatta iäkkääksi ja järeäksi, ja valtaa käytettävissä olevan tilan ja valon. Alla kasvavan puuston kasvuolosuhteet heikkenevät, eikä pienemmästä puustosta kehity kunnollista ja elinkelpoista jos suojametsää ei hoideta.

Kerroksellisuuden tasainen kehittyminen vaatii, että alta kasvavalle pienemmälle puustolle annetaan kasvutilaa. Jos suojametsien hoitoa laiminlyödään pitkään, seuraa siitä jatkossa hankaluuksia, koska kerroksellisuutta ei synny. Jotta suojavaikutukset pysyisivät mahdollisimman tasaisesti hyvinä, kuuluisi suojametsiä hoitaa useammin, mutta lievemmin kuin nykyisellään on tehty.

Mikä on hoidon tavoite?

Suojametsien hoidossa tavoitellaan suojavaikutusten säilyttämistä tai mahdollisuuksien mukaan parantamista. Yleensä suojametsissä jatkuvasti peitteinen ja monikerroksinen metsä antaa parhaan suojan useimpia haittoja vastaan. Välittömästi toimenpiteen jälkeen muutos voi hetkellisesti laskea metsän suojavaikutusta, mutta pitkällä tähtäimellä pyrkimyksenä on lisätä puuston suojaavaa vaikutusta.