Arvometsät

Arvometsiä ovat maiseman, sijainnin, luonnon monimuotoisuusarvojen tai muiden erityispiirteiden vuoksi merkittävät metsäalueet. Arvometsiin kuuluu muun muassa kaukomaisemassa erottuvien selänteiden metsäalueita, harjumetsiä, perinnemaisemakohteet sekä luonnon monimuotoisuuden vuoksi arvokkaita kohteita.

Miten arvometsiä hoidetaan?

Arvometsät jaetaan jatkossa maisema-, kulttuuri- ja luonnonarvometsiin. Arvometsät tuottavat erityisesti kulttuurisia ekosysteemipalveluja eli ne ovat tärkeitä mm. viihtyisyyden ja esteettisyyden, elämysten ja kokemusten sekä henkisten arvojen kannalta. Luonnonarvometsät ovat nimensä mukaisesti tärkeitä elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta. Arvometsiin kohdistuu erilaisia odotuksia riippuen niiden luonteesta ja sijainnista, joten yhtenäisiä hoitoperiaatteita ei ole. Hoitotoimet on usein määriteltävä tapauskohtaisesti alueen ominaispiirteistä kumpuaviin tavoitteisiin nähden.

Maisema-arvometsät

Maisemaselännealueiden arvometsissä kaukomaisemat turvataan tekemällä alueille sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät näy kaukaa katsottaessa eivätkä vaikuta siluettinäkymiin. Harvennukset eivät vaikuta kaukomaisemaan, kun taas huonosti rinteeseen tai lakialueelle suunnitellut laajat avohakkuualueet rikkovat yhtenäisen maisemakuvan. Sijaintinsa vuoksi arvometsät-hoitoluokkaan nostettujen alueiden hoidon tavoitteena voi olla esimerkiksi kauniiden järvinäkymien säilyttäminen ja avaaminen reitillä kulkijoille. Tällaisten järven rantaan ulottuvien arvometsäkuvioiden hoidossa on tärkeä säilyttää puustoinen ilme myös järveltä katsottaessa. Puustoa ja aluskasvillisuutta hoidetaan arvometsässä tilanteen mukaan alueesta riippuen. Puustoa voidaan käsitellä siten, että esim. näkymät avautuvat pitemmällä matkalla tasaisesti. Käsittelyn voimakkuutta vaihdellen voidaan avata hienoimpia kohtia väljemmiksi ja jättää väliin vähemmän käsiteltyjä alueita.

Luonnonarvometsät

Luonnon monimuotoisuuden arvokohteet eli luonnonarvometsät ovat hallitun hoitamattomuuden piirissä. Luonnonarvometsissä ei tehdä ennakoivia, systemaattisia hoitotoimenpiteitä vaan alueen puuston annetaan kehittyä mahdollisimman luonnollisesti. Elävillä vanhoilla puilla on arvoa luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä. Vanhoja puita voidaan kaataa luonnonarvometsissä siinä vaiheessa, kun ne aiheuttavat turvallisuusriskiä. Erityistä huomiota kiinnitetään aina kulkureittien turvallisuuteen. Puiden kaataminen tehdään ensisijaisesti siten, että kaadetut puut voidaan jättää alueelle lahopuuksi.

Jos yksittäisten puiden kaatoa järeämpiä poikkeuksellisia hoitotoimia tehdään, jätetään metsätuhojen torjunnasta annetun lain (1087/2013) sallima määrä tuotettua lahopuuta metsään. Tällainen toimenpide voi olla esimerkiksi pienaukkojen tekeminen metsään, jos se on alueen luonnonarvojen edistämisen kannalta perusteltua. Pienialaisia maisemien avauksia voidaan tehdä valituilla kohteilla, joissa jonkin puuryhmän kaatamisella saadaan aikaiseksi virkistyskäytön kannalta tärkeä näkymä, esimerkiksi järvinäkymä. Maisemien avaaminen ei kuitenkaan ole luonnonarvometsissä systemaattisesti toteutettava toimenpide.

 

Puita ja jäkälää metsässä