Usein kysyttyä oppilas- ja opiskelijahuollossa

Tälle sivulle on koottu oppilashuollolle usein esitettyjä kysymyksiä lasten ja nuorten hyvinvoinnista, oppimisesta sekä kasvun ja kehityksen tukemisesta.

Onko lapsi valmis aloittamaan koulun?

Vanhempia saattaa mietityttää, onko lapsella riittävät taidot koulun aloittamiseen. Lapsen kasvua ja kehitystä arvioidaan ja havainnoidaan koko esiopetusvuoden ajan. Mahdolliset huolet on hyvä ottaa esille lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmakeskustelussa.

Esiopetuksen oppimissuunnitelmaan kirjataan lapsen vahvuudet ja henkilökohtaiset tavoitteet. Vuoden aikana lapsen taitoja harjaannutetaan ja edistymistä arvioidaan säännöllisellä seurannalla. Lapsen on mahdollista saada tehostettua tukea. Tuen muotoa mietitään yhdessä vanhempien, esiopetuksesta vastaavan lastentarhanopettajan ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa.

Kaikilla esiopetuksessa olevilla lapsilla on tarvittaessa käytettävissä erityislastentarhanopettajan, koulupsykologin ja koulukuraattorin palvelut. Puheterapeutin ja toiminta- ja fysioterapeutin palvelut ovat myös mahdollisia. Jos koulun aloittaminen mietityttää on hyvä yhteistyö vanhempien, esiopetuksen henkilökunnan ja muiden lasten kanssa toimivien tahojen kanssa tärkeää.

Milloin lapsella on oikeus pidennettyyn oppivelvollisuuteen?

Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää seitsemän vuotta ja kestää kymmenen vuotta tai kunnes perusopetuksen yhdeksänvuotinen oppimäärä on suoritettu.

Lapsi voidaan ottaa ns. pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, jos lapsen kehityksen, kasvun ja oppimisen edellytykset ovat heikentyneet sairauden, vamman tai toimintavajavuuden vuoksi niin paljon, ettei hän voi suorittaa perusopetuksen oppimäärää yhdeksässä vuodessa. Tähän ryhmään kuuluvat yleensä monet kehitysvammaiset, näkö- ja kuulovammaiset sekä liikuntavammaiset lapset. Myös osa kieli- ja tarkkaavaisuushäiriöisistä sekä autistisista lapsista voi kuulua tähän ryhmään. Pidennetty oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää kuusi vuotta ja se kestää yksitoista vuotta.

Jos oppiminen ei suju

Jos lapsen oppiminen ei etene odotetulla tavalla, ollaan koulusta yhteydessä huoltajiin ja keskustellaan tilanteesta ja mahdollisen tuen tarpeesta. Tuen tarvetta arvioidaan yhdessä opettajan ja erityisopettajan kanssa.

Jos oppiminen ei tukitoimista huolimatta suju tai jos lapsella on oppimisongelmien lisäksi on huolta muusta kasvusta ja kehityksestä, on oppilaalla käytössään koulupsykologin tai –kuraattorin palveluja. Oppimisvaikeuksien tarkemman psykologisen tutkimisen tarve arvioidaan aina erikseen yhdessä koulupsykologin kanssa.

Jos koulunkäynti ei kiinnosta

Jos koulunkäynti ei tunnu kiinnostavan lasta tai nuorta, niin syynä voivat olla oppimisvaikeudet, puutteelliset opiskelutaidot, koulukiusaaminen, kavereiden puuttuminen, ongelmat perheessä, väsymys tai mielialaongelma. Aina ei löydy selvää syytä kiinnostuksen katoamiselle.

Asioista on hyvä keskustella lapsen tai nuoren kanssa kiireettömästi ja miettiä sopivia keinoja koulunkäynnin tukemiseen. Opettajan yhteydenotto kotiin voi avata koulunkäyntiin ja opiskeluun liittyviä asioita. Usein jo opettajan, vanhempien ja oppilaan keskinäisellä keskustelulla ja yhteistyöllä löydetään riittävästi keinoja.

Aina voi myös ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai koulupsykologiin. Oman koulun kuraattorin ja psykologin yhteystiedot löydät koulun www.sivulta

Mistä apua lasten ja nuorten tunne-elämän pulmiin?

Lapsuus- ja nuoruusiässä tunne-elämän pulmat eivät ole harvinaisia. Kehityksen eteneminen edellyttää aina aikaisemmasta kehitysvaiheesta luopumista. Tämä voi aiheuttaa lapselle surua tai ahdistusta. Myös lyhytkestoisia ongelma- ja kriisitilanteita on lähes jokaisen lapsen ja perheen elämässä silloin tällöin.

Tunne-elämän vaikeudet voivat liittyä lapsen neurologisiin vaikeuksiin, kehitykseen, lapsen ympäristöön tai ihmissuhteisiin. Tavallisimpia ovat muun muassa erilaiset pelot, masennus- sekä ahdistushäiriöt. Lapselle voi kehittyä myös vaikeiden kokemusten seurauksena traumaperäinen stressihäiriö.

Jos lapsen tunne-elämän vaikeudet vaikuttavat merkittävästi lapsen omaan, perheen elämään ja koulunkäyntiin sekä ovat pitkäkestoisia, on hyvä hakea apua. Hoitamattomana tunne-elämän vaikeudet saattavat estää lapsen kehitystä ja kasvua, lapsen vuorovaikutussuhteet saattavat häiriintyä ja oppiminen voi vaikeutua.

Lapsen ja nuoren tunne-elämän häiriöihin apua ja neuvoja saa koulun terveydenhoitajata koulupsykologilta tai -kuraattorilta. Apua on saatavilla myös terveyskeskuslääkäriltä sekä alakouluikäisten lasten perheille perheneuvolasta, joista saa tarvittaessa lähetteen lasten- tai nuorisopsykiatriseen jatkohoitoon. Kriisitilanteissa apua saa kriisikeskus Mobilesta.

Perhe kriisissä – mistä apua?

Kriisi on yllättävä tilanne, jossa aikaisemmat selviytymiskeinot ja toimintamallit eivät välttämättä tunnu riittäviltä. Kriisi voi liittyä normaaliin elämänkulkuun, kuten esimerkiksi lapsen syntymä, lapsen tai nuoren kasvuun ja kehitykseen liittyvät kriisit tai muutos perheen elämäntilanteessa. Tällöin puhutaan kehityksellisistä kriiseistä.

Toisaalta kriisi voi olla traumaattinen, täysin odottamaton ja yllättävä tapahtuma. Traumaattisen kriisin voi aiheuttaa kasautuvat tapahtumat kuten esimerkiksi avioero, kiusaaminen, poikkeavuus, perheenjäsenen mielenterveysongelmat tai alkoholismi, sairaus, seksuaalinen hyväksikäyttö tai toistuva pahoinpitely. Vaikka traumaattinen tapahtuma tapahtuisi vain yhdelle tai osalle perheenjäsenistä, vaikuttaa se koko perheeseen.

Perheelle voi hakea kriisitilanteissa apua perheneuvolastanuorisovastaanotoltalastensuojelusta tai ympärivuorokauden avoinna olevasta sosiaalipäivystyksestä.

Kuka voi tehdä lastensuojeluilmoituksen ja kenellä on velvollisuus ilmoittaa?

Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä jokainen, joka huomaa lapsen tai nuoren olevan avun tarpeessa. Yhteydenottaja voi olla lapsi tai nuori itse, vanhemmat, sukulaiset tai naapurit. Ilmoituksen jälkeen tilanne selvitetään yhdessä lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Sosiaalityön työskentelytapoja ovat keskustelujen, ohjauksen ja neuvonnan lisäksi erilaisten avohuollon tukitoimien järjestäminen lapselle ja perheelle.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, lasten päivähoidon, opetustoimen, nuorisotoimen, lasten päi-vähoidon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän sekä koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, jos he ovat työssään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Yhteydenotto lastensuojeluun tehdään usein yhteistyössä lapsen ja hänen vanhempansa kanssa.

Ilmoitusvelvollisilla henkilöillä on myös lastensuojeluilmoituksen lisäksi velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistunut seksuaali- tai väkivaltarikos.

Lue lisää Lastensuojeluilmoituksen tekeminen

Murrosikä koettelee, kuka auttaa vanhempia?

Vanhemmat voivat aina ottaa yhteyttä peruskoulua, lukiota tai ammatillista oppilaitosta käyvän nuoren asioissa koulukuraattoriin tai koulupsykologiin. Jos nuori opiskelee Jyväskylässä, löydät kuraattorin ja psykologin yhteystiedot tästä.

Alle 13-vuotiaiden lasten vanhemmat saavat apua myös perheneuvolasta, joka on jyväskyläläisten lisäksi myös Hankasalmen, Joutsan, Laukaan, Luhangan, Muuramen, Petäjäveden, Toivakan ja Uuraisten asukkaiden käytössä. Perheneuvolan palvelut ovat maksuttomia. Ohjausta ja neuvontaa annetaan puhelimessa päivystysaikoina, henkilökohtaisilla käynneillä sekä sähköpostitse.

Oppilashuollon psykiatriset sairaanhoitajat antavat tukea ja neuvoja alle 18-vuotiaille ja heidän perheelle päihteiden käyttöön ja mielenterveyteen liittyvissä huolissa.

Nuorisovastaanotto tarjoaa 13-22-vuotiaille nuorille mielenterveys-, päihde- ja psykososiaalisten ongelmien arviointia ja lyhytaikaista hoitoa.

Etsivä nuorisotyö on tarkoitettu niille 15-29-vuotiaille nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä opiskelun ja työ-elämän ulkopuolelle tai muuten kaipaavat apua arkeensa. Etsivän työn ohjaaja auttaa nuorta tulevaisuuden suunnittelussa ja arjenhallinnassa sekä ohjaa tarvittavien palveluiden piiriin. Yhteyttä voivat ottaa myös nuoren vanhemmat. Etsivä nuorisotyö on nuorelle vapaaehtoista, maksutonta ja luottamuksellista.

Mistä apua lapsen/nuoren syömishäiriöihin?

Lapsen ja nuoren syömishäiriöihin saa apua ja neuvoja koulussa terveydenhoitajalta tai koululääkäriltä. Tarvittaessa terveydenhoitaja tekee yhteistyötä muiden yhteistyötahojen kanssa. Syömishäiriöiden hoidossa perheen apuna on moniammatillinen asiantuntijaverkosto, jonka kanssa terveydenhoitaja ja koululääkäri toimivat yhdessä.

Syömishäiriö on sairaus, jossa mieli ja keho sairastuvat sekä käsitys itsestä ja kehosta ovat usein vääristyneet. Tunnetuimpia syömishäiriön muotoja ovat anoreksia ja bulimia. Häiriintynyttä käyttäytymistä ilmenee erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Lapsilla ja nuorilla sairaus vaikuttaa kehityksen eri osa-alueisiin ja voi pitkään jatkuessaan vaarantaa normaalin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen.

Syömishäiriölle on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas. Läheiset huolestuvat tilanteesta lähes poikkeuksetta paljon aiemmin kuin sairastunut itse.

Miksi päihteet ovat vaarallisia lapsen ja nuoren terveydelle?

Lapsen ja nuoren elimistö on vielä kehittymässä ja kasvamassa, tämän vuoksi päihteiden käyttö altistaa nuoren vakaville terveyshaitoille - ja vaurioille. Päihteiden käyttöön liittyy myös aina vaara tulla riippuvaiseksi.

Mikäli lapsen tai nuoren päihteiden kokeilu on muuttunut kertakokeilusta käytöksi, on käyttäjän itsensä ja läheisten puututtava asiaan. Lasten ja nuorten kohdalla päihteiksi lasketaan alkoholi, tupakka, nuuska, liuottimet ja huumeet.

Mistä voi saada tukea ja apua lapsen sekä nuoren päihdehuoleen?

Varhainen tunnistaminen ja puuttuminen lapsen sekä nuoren päihteiden käytön ehkäisemiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Koulujen opettajat sekä oppilashuollon henkilökunta (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, lääkärit sekä nuorten päihde – ja mielenterveystyön psykiatriset sairaanhoitajat) ovat lasten, nuorten sekä vanhempien käytettävissä.

Päihteiden käytön puheeksiottamisessa on tärkeää, että mahdollisimman pian huolen ilmettyä ryhdytään yhteistyössä hakemaan ratkaisua asiaan.