Jyväskylän kaupunginvaltuusto 150 vuotta – Mauri Pekkarisen juhlapuhe

Carl Cristian Rosenbröjerin ja muiden aktivistien ääni oli kuultu Pietarissa. Keisari Nikolai I myönsi parin sadan asukkaan Jyväskylälle kaupunkioikeudet vuonna 1837. Kaupungin hallinnosta vastasi aluksi järjestysoikeus, vuodesta 1863 uusi maistraatti.  

Kaupunki lähti kasvamaan verkkaisesti. Maan ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu, opettajaseminaari ja tyttökoulu toivat kuitenkin puhtia.  

Vuonna 1865 seurakunnille kuuluneita tehtäviä siirretiin kunnille. Niinpä keisari Aleksanteri II:n asetuksella määrättiin, että yli 2000 asukkaan kaupunkeihin tuli perustaa valtuusto.

Vaikka Jyväskylän väkimäärä oli vuonna 1875 vain 1626 henkeä, valtuusto perustettiin. Sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi G.L. Pesonius. Valtuustoon kuului 14 muuta valtuusmiestä, muun muassa Wolmar Schildt, jonka ansiosta valtuuston viralliseksi kieleksi varmistui suomen kieli. Tiettävästi hänen ja Eljas Lönnrotin keskinäisessä kirjeenvaihdossa juuri Lönnrot kutsui Jyväkylää ensimmäisen kerran Suomen Ateenaksi.

Valtuuston liikkeelle lähtö oli ryhdikäs. Kokous tuli kutsua koolle edeltävänä päivänä. Ja luvattomasta poissaolosta määrättiin sakko.

Ensimmäisten valtuusmiesten joukossa oli opettajia, kauppiaita ja kaksi käsityöläistä. Toimikausi oli 3 vuotta. Kolmannes jäsenistä vaihtui vuosittain. Menettely jatkuikin aina vuoteen 1925 saakka.

Äänioikeus valtuuston vaaleissa oli veroa maksavilla yli 24-vuotiailla kaupunkilaisilla miehillä ja ns. täysivaltaisilla naisilla. Vaalikelpoisuutta ei naisilla vielä ollut. Äänimäärä oli sidottu maksettujen verojen määrään. Jyväskylässä katto oli 25 ääntä.

Ensimmäisiä valtuustoja työllistivät mm. järjestyksenpitoon, vaivaisten hoitoon ja torikaupan valvontaan liittyvät asiat. 1880-luvun lopulla poltetun ja tislatun alkoholin myynti alistettiin valtuuston päätettäväksi.

Höyrylaivaliikenne oli alkanut kaupunkiin 1865. Kohta tämän jälkeen alkoi lähes 30-vuotinen taistelu rautatien saamisesta. Valtuustokin oli hankkeessa mukana, muttei kärkenä. Vuonna 1897 ensimmäinen juna porhalsikin Jyväskylään. Muutama vuosi tästä rakennettiin Kunnallistalo ja sitten Lyseon talo. Luottamus tulevaisuuteen vahvistui.

Kansallisromantiikan kulta-aika näkyi ja kuului muun Suomen tapaan myös Jyväkylässä. Valtuustoa se ei kummemmin kiehtonut. Seminaarin opettajat johtivat sitäkin innokkaammin laulukuoroja ja soittokuntia. Harjun alue suojeltiin ja sen luonnonkauneutta ihailtiin aitoon kansallisromanttiseen tapaan. Kansankirjaston ja lukusalin hankintaa valtuusto sentään edisti.

Kaupunki kasvoi ja siirtyi 1900-luvulle kouluasiat edellä. Viivi Lönnin Puistokoulu valmistui. Vuosien keskustelun jälkeen oma keskikoulu ja lukio aloittivat toimintansa ja sähkövalot sytytettiin.

Vesi-viemärijärjestelmän rakentaminen oli suuri työllistäjä lähes 20 vuoden ajan aina 1920-luvun lopulle saakka.

Myös kaupungin teollisuus alkoi nousta, Kankaan paperitehtaan ja Fredrikssonin lakkitehtaan kasvun sekä Schaumanin vaneritehtaan käynnistymisen jälkeen. Päiviö Tommila tulkitsee, että siihen saakka koulukaupunkina tunnettu Jyväskylä oli 1930-luvulle tultaessa jo teollisuuskaupunki.  

Kaupungin luottamusjohto oli valtuuston perustamisesta lähtien I maailmansotaa edeltäviin vuosiin saakka lähinnä vanha- ja nuorsuomalaisten käsissä.  Vuosituhannen vaihteessa poliittiset liikkeet aktivoituivat Jyväskylässäkin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui eduskuntavaaleissa vuonna 1906, kuntavaaleissa vasta vuonna 1919.

Jo vähän tätä ennen tummat pilvet olivat nousseet maailman taivaalle ja myllerrykset ulottuivat myös Jyväskylään saakka. Sodista synkin, veli veljeä vastaan oli totta myös Jyväskylässä

Sisällissodan pahimmat traumat vältettiin Jyväskylässä. Kansakoulu yhdisti jälleen. Samalla koulutiellä kulkivat edelleen käsi kädessä kauppiaan, vaneritehtaan työmiehen ja pankinjohtajan vesat. Alvar Aalto kelpasi sekä Työväentalon että Suojeluskuntatalon arkkitehdiksi ja Martti Korpilahti johti samanaikaisesti työväenyhdistyksen ja suojeluskunnan sekakuoroa

Kuntien itsehallinto betonoitiin perustuslakiin vuonna 1919. Tässä vaiheessa poliittiset puolueet ottivat paikkansa kunnallispolitiikassa, SDP suurimpana. Seuraavien 10 vuoden kuluessa pidettiin 8 kuntavaalit, jossa valtuuston enemmistö oli kuitenkin porvarienemmistöinen.  

1930-luvun suuri lama oli iso haaste myös valtuustolle. Yksi valtuuston työllistämistoimi, ”virastovaratyöt”, sietää tulla mainituksi. Kaupungin retuperällä olleet arkistot näet järjestettiin työttömien voimin.

Lamasta noustiin. Jyväskylä ja lähikunnat teollistuivat. Toimintansa aloittivat ensin Tourulan kivääritehdas vuonna 1926 ja sitten Rautpohjan tykkitehdas vuonna 1938. Nyt Jyväskylästä tuli oikea teollisuuskaupunki. Kaupunginvaltuusto kohtasi kasvun haasteet ja niihin vastattiin asuntorakentamisen vauhdittamisella. Myös kauppa kasvoi ja uusi tori löysi paikkansa Lyseon vierestä. Vuoden 1939 alussa työnvälitystoimistossa ei ollut ainuttakaan työtöntä. Mutta tilaa ei ollut minne laajentua. Vielä vuonna 1941 alussa pinta-ala oli vain 30 km2.    

Pilvet maailman taivaalla synkistyivät uudelleen, ja kohta maailma paloi. Jo vuosia valtuusto oli varautunut pahimpaan ja lokakuussa 1939 se päätti myöntää varoja väestösuojien rakentamiseen.

Samalla perustettiin kansanhuoltolautakunta, jolle työtä kohta riitti. Neuvostoliiton pommitukset erityisesti uudenvuoden aattona 1939 asetuotannon kannalta tärkeään Jyväskylään olivat veriset. 

Vuoden 1939 kunnallisvaaleja ei pidetty. 1936 valittu kaupunginvaltuusto jatkoi aina rauhaan saakka. Vuonna 1941 onnistuttiin alueliitoksissa.

Sodan jälkeen kaupungin väestönkasvu oli entistäkin nopeampaa. Siirtoväen, noin 5000 henkilöä, asia hoidettiin vastuullisesti.

Valtuusto teki parhaansa sodasta palanneiden, sotainvalidien ja leskien asian hoitamisessa. Muut veteraanit joutuivat vielä odottamaan.

Jyväskylä alkoi kipuamaan teollisuuden vedossa modernin kehityksen kärkijoukkoon. Valtion Metallitehtaat Oy:sta tuli paperikoneiden maailmanmahti Valmet Oy, Tourulassa rakennettiin traktoreita ja Jyskässä Terhi-perämoottoreita. Valtuuston tehtävät painottuivat nyt tontti- kaavoitus- ja asumiskysymyksiin. Jyväsjärveen likaaminen lopetettiin, kun Nenäinniemen laitos rakennettiin 1971.

Mutta kohta tarvittiin paljon myös palveluja. Vuodesta 1959 lähtien nelivuotisen mandaatin saanut valtuusto oli jälleen tärkeässä roolissa: keskussairaala rakennettiin. Pitkä, pääosin yksimielinen marssi liikuntapääkaupungiksi käynnistyi, kun Laajavuoren alueen kehittäminen alkoi ja Liikuntatieteellinen saatiin Jyväskylään. 50-luvulta lähtien Suurajot aiheuttivat kuitenkin murinoita.

Krooniseen tilanpuutteeseen saatiin helpotusta vuoden 1965 alueliitoksilla. Kaupungin pinta-ala kolminkertaistui. Nyt valtuusto asetti tavoitteeksi koko Jyväskylän seudun yhteisen yleiskaavan. Professori Olli Kivisen johdolla sellainen valmistuikin vuonna 1968. Rakentaminen kiihtyi.

1960-luku oli politisoitumisen kulta-aikaa kaikkialla. Jyväskylänkin valtuustossa osattiin kiistellä pienistäkin asioista. Valaiseva esimerkki oli avustusten jakaminen kulttuuritapahtumien, Jyväskylän Kesän ja Talven kesken. Se oli piiruntarkkaa poliittista puuhaa.

Isompi kiistanaihe oli Jyväskylän ohitustieratkaisut. Rakentaako moottoritie keskelle kaupunkia, osin Jyväsjärveen, vai ohitustienä Kuokkalan tai Laajavuoren kautta. Polvisen pohjalta vuoden 1980 yleissuunnitelma päätyi Rantaväylään.

Samoihin aikoihin kisailtiin myös elinkeinopolitiikasta. Jyväskylää kun ei pidetty kovin pienyritysystävällisenä. Etenkin Muurame haastoi kaupungin. Kaavoitusasioissa pitkä kiista koski yksityisten maita: pakkolunastaako asuntotarkoituksiin vai tehdäkö kaavoitussopimuksia. Vasta 1989 päädyttiin sopimuksiin.  

Mutta sovussakin elettiin. Uusia asuinalueita suunniteltiin ja rakennettiin. Viihtyisä asuinympäristö ja laadukkaat julkiset palvelut koettiin yhä useammin vetovoimatekijäksi.

Suuria valtuustoratkaisuja olivat muun muassa Kuokkalan ja Ristikiven alueiden rakentamisen käynnistäminen ja Kuokkalan silta.

Kulttuuritoimi nostetiin kaupungin avaintoimintojen joukkoon, kun kulttuurilautakunta perustettiin 1977. Jo tätä ennen oli rakennettu Keski-Suomen Museo ja Aalto Museo. Kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1980 ja kaupunginteatteri sai pari vuotta myöhemmin Aallon suunnitteleman uuden oman. Mutta ei Hannikaisten perintöäkään unohdettu. Kaupungissa toimi noin 40 kuoroa.

Purjehtiessaan läpi sotien jälkeisten vuosikymmenten kaupungin peräsimessä oli vahvasti vasemmisto. Kun kommunistit pääsivät äänestämään 1919, vasemmistoryhmät saivat vuoden 1964 vaaleissa yhteensä 66 %:n kannatuksen.

Päätöksenteko juuttuikin aina 1990-luvun alkuun saakka vasemmisto–oikeisto-asetelmaan.   Vasemmistoenemmistö suli pois ja 1990-luvun puolivälistä lähtien ja yhteistyö yli blokkirajojen ja on toiminut. Puolueiden suuruusjärjestys on vaihdellut 2000-luvun kaupungin vaaleissa, SDP:n ollessa useimmiten suurin.  

Tässä kohtaa on aihetta katsoa, mistä rahat. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen idea oli ja on, että valtio määrää valtaosan kuntien tehtävistä, lähettää rahaa perään ja uskoa, että valtionosuuksilla ja kuntien verotusoikeudella kunnat selviävät.

Järjestelmässä oli kuitenkin valuvika. Se oli aina vuoteen 1992 kustannusperusteinen ja kanavoi rahaa kuntiin enimmillään jopa 17 erilaista pientä puroa pitkin. Järjestelmä korvattiin vuonna 1993 laskennallisella järjestelmällä. Nyt valtuustot saivat käyttää saamaansa kolmea suurempaa valtionosuutta paljon vapaammin, useimmiten yleiskatteellisesti.

Vuonna 1993 oli jälleen alueliitoksen aika. Kaupunginvaltuusto oli yksituumainen. Mutta asiasta tuli lain kirjaimen edessä vaikea rasti. Liittyvillä kunnilla tuli olla yhteistä rajaa. Tuohon saakka tulkinta oli ollut, että raja tarkoitti maarajaa.

Sellaista Jyväskylällä ja Säynätsalolla ei kuitenkaan ollut. Vesirajaa löytyi. Sen tulkittiin tarkoittavan myös vesirajaa ja niin liitos syntyi.

Kaupungin kehnoksi moitittua elinkeinopolitiikkaa oli alettu vahvistamaan 1980-luvun kuluessa. Elinkeino-ohjelma laadittiin ja tiiviimpi yhteistyö Mattilanniemelle ja lopulta Ylistönmäelle laajentuneen yliopiston kanssa aloitettiin. Tietotaajama perustettiin. Ja Kuokkalan silta valmistui. Mutta sitten tuli lama. Jo sitä ennen kaupungin imago oli siirtymässä yhä enemmän teollisuuskaupungista palvelukaupungin suuntaan, myös markkinoinnissa.

Nousu siitä rakennettiin samoille nuoteille, jotka opeteltiin jo ennen lamaa. Vuonna 1993 maan hallitus nimesi Jyväskylän valtakunnalliseksi osaamiskeskukseksi, jonka ajatus oli koota tutkimus, koulutus, elinkeinoelämä ja kunnat yhteistyöhön omien vahvuuksiemme pohjalta. Status merkitsi valtion tukea ja vuoden 1995 alusta myös merkittävää EU-rahoitusta muun muassa yliopistolle.

Resurssien tehokas käyttö edellytti nyt myös elinkeinopolitiikan uutta organisoimista. Valtuusto kannatti yhteistä kehittämisyhtiötä naapurikuntien kanssa. Ratkaisu oli Jykes. Se nosti Jyväskylän kuntien imagotutkimuksessa ykköseksi. Jykes-sateenvarjon alle kuuluivat myös Jykes Kiinteistöt, Jyväskylän Teknologiakeskus ja Jyväskylän seudun matkailu. Myös Midinvesti rooli oli tärkeä.

AMK:n aloittaminen ja ammattiopiston kehitysaskeleet auttoivat osaltaan 90-luvun nousussa. Samoin tekivät kiistelty Paviljonki ja erinomainen Agora. 90-luvun kruunasi uuden Lutakon rakentaminen.  

Hyvät valtuutetut ja juhlahetken väki

Jyväskylän ja kaupunginvaltuustojen tarina tältä vuosituhannelta on kaikille tuttu. Vain pari huomiota siitä. Olemme ottaneet huikeat loikat koulukaupungista teollisuuskaupungiksi, sitten teollisuus- ja palvelukaupungiksi, ja rynnistäneet tänään merkittäväksi teknologia- ja osaamiskeskukseksi.

Valtuusto on tehnyt tällä vuosituhannella myös monia rohkeita tulevaisuusinvestointeja. Työllisyyden ja tuotannon kasvuna ne eivät vielä näy. Mutta jatkossa pitää näkyä. Haaste on otettu vastaan. Viimeisimmät kuntaliitosratkaisut takaavat sen, että nyt tila ei ainakaan lopu.

Hyvät kollegat ja muut työtoverit

Jyväskylän kymmenet valtuustot ovat onnistuneet 150 vuoden kuluessa kehittämään muutaman sadan asukkaan kylästä mainion 150 000 asukkaan kaupungin. Työ on vaatinut kovaa työtä kaikilta kaupunkilaisilta, valtuustojen jäseniltä ja kaupungin kulloiseltakin virkakunnalta. Kiitos kaikille.

Jyväskylän nousu kertoo, että valtuustoissa on ymmärretty, että kunnallispolitiikka on moni-ilmeinen, jossa kunkin oma näkemys asioista on tärkeä ja arvokas, mutta missä asioista sopiminen enemmistön tahdon mukaisesti, vähemmistön näkemystä arvostaen, on kaiken menestyksen alku ja juuri.  

Olen varma, että myös nyt istuva valtuusto tekee parhaansa nykyisessä rauhattomassakin maailmassa ja johdattaa Jyväskylää sivistyskaupungin tiellä kohti kestävämpää, turvallisempaa ja aineellisesti vahvempaa kaupunkia, missä siskoa eikä veljeä jätetä.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mauri Pekkarinen