Kun vuorovaikutussuunnittelija metsään meni

Metsäasiantuntijat veivät vuorovaikutussuunnittelijan metsään. Metsästä oli nauttimassa myös espanjanvesikoira Luna.

- Auringonpaistetta me tilattiin, mutta pilvinen sää saatiin, harmittelivat metsäasiantuntijat.

Se ei vuorovaikutussuunnittelijaa kuitenkaan haitannut. Metsähän tässä oli tärkeintä. Ja siellä sitä nyt oltiin!

Liikenne- ja viheralueiden metsäpalveluissa työskentelevät metsäasiantuntijat Reijo Puttonen, Lassi Savolainen ja Arto Vuorinen olivat kutsuneet palveluyksikön vuorovaikutussuunnittelijan tutustumaan metsienhoitoon. Asiaa oli jo teoriassa käsiteltykin, kun tiedotteita ja muita viestinnällisiä asioita oli yhdessä laadittu, mutta nyt oli tarjolla konkretiaa.

Metsät luokitellaan kuuteen eri hoitoluokkaan

Vuorovaikutussuunnittelija sai aluksi kuulla metsien hoitoluokituksista. Metsät luokitellaan kuuteen eri luokkaan lähimetsistä suojelu- ja arvometsiin. Ruokkeen metsäalue on osa Laajavuoren alueen metsiä, joista valtaosa kuuluu ulkoilu- ja virkistysmetsät -hoitoluokkaan.

- Viheralueiden hoitoluokitus toimii perustana sille, mitä arvoja eri alueiden metsien hoidossa painotetaan. Hoitoluokituksessa jokaiselle metsäkuviolle on määritelty kunkin alueen tärkein arvo, kertoi Puttonen.

- Metsäohjelmassa kullekin hoitoluokalle on lisäksi määritelty tarkemmat hoitoperiaatteet ja toimintatavat, joiden mukaisesti vaalimme alueen arvoja ja hoidamme metsiä, täydensi Vuorinen.

Laajavuoren alueella on myös runsaasti suojelualueita, joilla ei pääsääntöisesti toteuteta metsänhoidollisia toimenpiteitä lukuun ottamatta kaupungin ylläpitämien virkistysreittien reunapuuston hoitoa. Alueelle on tehty oma hoitosuunnitelma vuosille 2020–2030.

Myös maastoreissulle osui kahta eri hoitoluokkaa edustavia metsiä.

- Tällä puolella on virkistysmetsää ja tämä toinen puoli kuuluu suojelualueeseen, metsäasiantuntijat selittivät ja viuhtoivat käsillään eri suuntiin.

Vuorovaikutussuunnittelija yritti etsiä niistä tunnuspiirteitä parhaansa mukaan.

Eri-ikäistä, kerroksellista ja vaihtelevaa metsää

Metsät ovat tunnetusti mainioita stressinhoitajia, sen vuorovaikutussuunnittelijakin tietää. Se on yksi syy hoitaa metsiä pitkäjänteisesti niistä huolta pitäen.

- Ulkoilu- ja virkistysmetsiä käytetään ja hoidetaan siten, että ne tarjoavat jatkossakin hyvät mahdollisuudet monipuoliselle virkistyskäytölle. Ulkoilu- ja virkistysmetsien hoidossa käytetään keinoja, joiden vaikutukset maisemaan ja metsäiseen yleisilmeeseen ovat mahdollisimman pienet. Tavoitteena on metsän maisemallisen ilmeen monipuolistaminen nykyistä eri-ikäisemmäksi ja kerroksellisemmaksi sekä puulajistoltaan vaihtelevammaksi sekametsäksi, selitti Savolainen.

Maastoreitti kulki pääosin metsäautotietä pitkin, ja reitin varrelle osui niin kymmenvuotista kuusikkoa kuin ikääntyneempääkin metsää lahopuineen. Puiden korkeus ja lajisto vaihteli, ja siellä täällä lojui maahan jätettyjä lahopuita. Myös muutama tekopökkelö törrötti muiden puiden seassa.

- Kaikkien hakkuiden yhteydessä tehdään tekopökkelöitä kaksi kappaletta hehtaaria kohti. Tekopökkelö on noin 4–5 metrin korkeudesta katkaistu puunrunko, joka jätetään metsään lahoamaan. Tämä on yksi tapa tukea luonnon monimuotoisuutta, kertoi Savolainen.

Kuva

Metsiin tehdään tarkoituksella tekopökkelöitä, jotka tarjoavat elinympäristöä monille lajeille.

Jyväskylä on metsäinen kaupunki

Maastoreissun puolivälissä vuorovaikutussuunnittelija sai kuulla, että Jyväskylän kaupunki omistaa metsää noin 8700 hehtaaria. Suurin osa metsistä sijaitsee viiden kilometrin säteellä keskustasta.

- Metsät ovat miltei jokaisen kaupunkilaisen ulottuvilla, sillä kaupungin asukkaista 98 prosenttia asuu enintään 300 metrin päässä lähimetsästä, mainitsi Savolainen.

Vuorovaikutussuunnittelija on todennut tämän itsekin, sillä hänen kodistaan lähimpään metsään on matkaa hädin tuskin 200 metriä.

Metsiä on hoidettu suunnitelmallisesti jo pitkään: vuonna 1888 kaupungin metsiin laadittiin ensimmäinen metsänhoitosuunnitelma, jonka pohjalta kaupungin omistamia metsiä alettiin käyttää ja hoitaa suunnitelmallisesti. Ensimmäinen metsänvartija palkattiin vuonna 1911.

Metsienhoito myös työllistää. Urakoitsijoiden lisäksi kaupunki työllistää vuosittain kymmeniä pitkäaikaistyöttömiä metsänhoitotöihin.

Tuloksena virkistynyt keho ja mieli

Reissun päätteeksi otetiin muistoksi vielä muutamia kuvia, ja vuorovaikutussuunnittelijan kamerasta löytyy nyt monta otosta myös maastosta.

Metsäasiantuntijat kyselivät ennen työpisteelle paluuta, miltä maastoreissulla näytti.

- Metsältä näytti, tokaisi vuorovaikutussuunnittelija, kun ei parempaakaan keksinyt.

Se taisi kuitenkin olla helpottava tieto myös asiantuntijoille, sillä heitä nauratti: hoitotoimien yhtenä tavoitteena on metsän tunnun säilyttäminen.
Ruokkeella tullaan varmasti pääsemään tavoitteisiin.

Teksti ja kuvat: Päivi Pelkonen