Hyppää pääsisältöön
Kuva
Jyväskylä-kirjaimet nurmikolla.

10.6.2021

Arkkitehti ja projektipäällikkö Kaisa Hirvaskoski-Leinonen pyörittää töissä Kankaan rakennuskokonaisuutta ja vapaa-ajalla kansalaisopiston flamencotanssijoita.
Kuva
Arkkitehti Kaisa Hirvaskoski-Leinonen istuu penkillä Kankaan kerrostalojen pihalla

Työkoneiden pauhu kaikuu Jyväskylän Kankaalla ja työmaa-aidat vaihtavat paikkaa paperitehtaan aikaisten vanhojen punatiilirakennusten ympärillä. Kankaan alueen suunnitelmia ja uusia innovaatioita on laadittu aina vuoteen 2040 asti. Urakan eri vaiheissa mukana luovii projektipäällikkö Kaisa Hirvaskoski-Leinonen, joka heiluttaa tahtipuikkoa alueen kokonaisuuden rakentamisessa.

– Kangas on kokeileva kaupunkikehitysalusta, jossa tehdään jatkuvasti uusia avauksia. Aluetta rakennetaan vähän kerrallaan ja asemakaava koostuu palasista. Kun infra ja kadutkin rakennetaan osissa, se vaatii hieman säätöä. Kuka rakentaa ensin ja mitä pitää olla valmiina, jotta jokin toinen asia saadaan rakennettua? Minä toimin tässä palapelissä laakerina eri osapuolten välillä, hän kuvailee työtään.

Kova vauhti ja vuoropuhelu ovat työn suola

Kemistä kotoisin oleva Hirvaskoski-Leinonen on koulutukseltaan arkkitehti ja työkokemuksensa ansiosta hänellä on paljon tietoa rakennusten suunnittelusta, mutta myös maankäytöstä, kaavamääräyksistä ja asiakasrajapinnasta.

Hän vietti kaupungin rakennusvalvonnassa 6,5 vuotta lupa-arkkitehtina, jonka työtä oli myöntää lupia erilaisiin rakennushankkeisiin. Jyväskylän massiivisista hankkeista esimerkiksi Kauppakeskus Sepän luvat ovat käyneet Hirvaskoski-Leinosen arvioinnissa.

Kun mahdollisuus Kankaan projektipäälliköksi avautui, Kaisa tarttui tilaisuuteen innolla.

– Koin että minulla olisi tarjottavana osaamistani juuri tällaisessa laajemmassa projektissa. Tämä on herkullinen kohde, kun pääsemme käymään vuoropuhelua ja vaihtamaan näkemyksiä rakennusliikkeiden kanssa ja sopimus sitoo meidät yhteistyöhön niin kauan kuin alue on valmis.

Kangas on Jyväskylän kaupungin lippulaivahanke, jonka visiona on saada yli 30 hehtaarin alueelle 5 500 asukasta ja yli 2 000 työpaikkaa. Tällä hetkellä alueesta on rakennettu Hirvaskoski-Leinosen arvion mukaan noin 25 %.

– Parasta on ehkä se, että pääsen hyödyntämään täysillä ammattitaitoani ja saan toimia monessa rajapinnassa erilaisten kysymysten äärellä. Vauhti on kova ja tykkään siitä! Kyllästyn jos on liian hiljaista.

Vanhat rakennukset kiehtovat ja 100-vuotias hirsikoulu vei sydämen

Jyväskylässä on monen aikakauden arkkitehtuuria ja eri-ikäistä rakennuskantaa. Kaisan harjaantunut arkkitehtooninen silmä on mieltynyt erityisesti yhteen taloon. Se on Jyväskylän ensimmäinen suuri asuinkerrostalo eli Alvar Aallon Aira-talo Tapionkadulla. Syy kohteen kiehtovuuteen on hyvin henkilökohtainen.

– Olen asunut kyseisessä talossa vuokralla mieheni ja kahden koirani kanssa. Talon pihapiiri oli ihana ja kävimme aina Harjulla lenkillä, Hirvaskoski-Leinonen muistelee.

Myöhemmin entinen vuokraemäntä pyysi Kaisaa piirtämään putkiremontin yhteydessä Aira-talon asuntoonsa sisustussuunnitelman. Lisäksi Kaisa pääsi tekemään rakennussuunnittelua useampien Aira-talon asuntojen märkätilamuutoksissa. Tuntui hienolta päästä piirtämään itselle merkitykselliseen arvokohteeseen suunnitelmia niin, että muutos oli pieni ja kunnioitti kohteen alkuperää.

Kaisa kertoo olevansa kallellaan vanhoihin rakennuksiin. Sittemmin he ostivat miehensä kanssa kodikseen Tikkakoskelta 40-luvun alun rintamamiestalon. Viitisen vuotta sitten oli aika siirtyä vielä vanhemman kohteen kimppuun. Vapaa-ajan asunnoksi löytyi nimittäin 100-vuotias iso hirsikoulu, joka kaipasi enemmän kuin pientä pintaremonttia.

– Sieltä löytyi 60–70-luvun lastulevyä, muovimattoa – ja lahovaurioita. Lähdettiin ihan perustuksista asti sitä kunnostamaan, kyseessä on pienkerrostalon kokoinen urakka, Kaisa kertoo.

Viiden vuoden aikana koulurakennuksesta on korjattu vesikattoa, kengitetty hirsikehää, purettu, muurattu ja ennallistettu. Ja vielä työtä piisaa – toiveena tänä suvena on, että erillinen viime vuonna aloitettu saunarakennus valmistuu ja koulun alakerrassa päästään jo sisäpintojenkin kimppuun.

Vapaa-aika kuluu remontoidessa, flamencossa ja hirvipassissa

Vapaa-ajallaan Kaisa ei ehdi levätä laakereillaan. Hän poikkeaa hirsikoulun raksalta vetämään viikoittaisia flamencotunteja Jyväskylän kansalaisopistolle. Kilpatanssijalka Kaisalla vipatti jo 6-vuotiaana ja viimeiset parikymmentä vuotta flamenco on vienyt mukanaan. Kansalaisopistolla hän on vetänyt tunteja jo 10 vuotta.

– Se on oman tanssijuuden kannalta tärkeää ja antoisaa, että osaa kertoa muille, miten asiat pitäisi tehdä. Flamenco on ihana laji, kun se ei katso sukupuolta, ikää, kokoa eikä kiloja. Jokainen voi tehdä sitä omista lähtökohdistaan.

Jotta vapaa-ajalta ei puuttuisi jännitystä, käy Kaisa miehensä ja koiriensa kanssa väijymässä myös hirvipassissa. Se, miten aika riittää tähän kaikkeen juontuu Kaisan luonteesta.

– Pystyn ajattelemaan ja tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Hirvipassissa irtautuu työstä täysin ja remppailu nollaa ajatukset. Löytyy minusta sekin puoli, että jaksan laiskotella! hän paljastaa.


Teksti ja kuva: Outi Kaakkuri

Asiasanat: