Säynätsalon kunnantalon uusi kevät

Säynätsalon kunnantalo, yksi Alvar Aallon merkittävimmistä arkkitehtuurisista töistä, oli luisumassa unohdukseen. Talon uusi isäntä, Harri Taskinen ja Jyväskylän Tilapalvelu päättivät kuitenkin herättää nukkuvan suuruuden uuteen kukoistukseensa. Projekti eteni aimo harppauksen, kun suojeltuun kohteeseen saatiin rakennettua nykyaikaiset tilat kahvila-leipomolle.

Kuva

Sahateollisuuden ympärille rakentunut Säynätsalon kunta kasvoi nopeasti 1800–luvun lopulta lähtien. Sodan jälkeisinä vuosina kunnan väkiluku tavoitti jo 3000 asukkaan rajan. Nousukauden kynnyksellä vahvaan kuntaan päätettiin rakentaa oma kunnantalo. Siitä haluttiin ainutlaatuinen, joten kunta päätti valita arkkitehdin suppean kutsukilpailun kautta. Arkkitehdiksi valittiin lopulta kansainvälisesti meritoitunut Alvar Aalto. Kunnantalon rakentaminen aloitettiin vuonna 1949 ja talo vihittiin käyttöön vuonna 1952.

Säynätsalo sai, mitä tilasi. Kunnantalo oli syntyhetkellään erityinen ja aikalaisistaan erottuva rakennus. Erityinen se on edelleen, yli kuusi vuosikymmentä valmistumisestaan. Muodoilla ja materiaaleilla leikittelevää, jyhkeää punatiilirakennusta on käynyt tänä kesänä ihailemassa jo yli 4000 matkailijaa ja arkkitehtuurin opiskelijaa maailman eri kolkilta. Noin 60 prosenttia kävijöistä on suomalaisia. Tiili, lasi ja puu muodostavat kollaasimaisen, osin epäsymmetrisenkin kokonaisuuden, joka jaksaa ihastuttaa vuosikymmenestä toiseen.

– Tämä on Aallon ensimmäinen punatiilirakennus Suomessa. Siinä on Italian Sienan kaupungin tunnelmaa. Rakennusmassa kulkee polveilevassa maastossa ja kätkee sisälleen, tavallaan kukkulan laelle, katseilta suojaan jäävän avoimen piha-aukion. Kunnantalo on luonteeltaan hyvin demokraattinen, sillä tilat jakautuivat kunnan hallinnon, liike-elämän ja asumisen kesken, kunnantalon toimintaa nykyisin pyörittävä yrittäjä Harri Taskinen kertoo.

Kunnantalon ensimmäinen elämä hallintorakennuksena päättyi vuonna 1993, kun Säynätsalo liittyi Jyväskylään. Vuotta myöhemmin rakennustaiteellisesti arvokas rakennus pihapiireineen suojeltiin ja vuonna 1998 sitä peruskorjattiin laajasti.

Yritys tiloja pyörittämään

Hallintotoimintojen poistuttua kunnantalo pihapiireineen alkoi vähitellen hiljentyä. Talossa toimi edelleen kirjasto ja sen kuusi asuntoa ovat olleet vuokrattuina. Jyväskylän kaupungin palvelupiste lopetti toimintansa kiinteistössä 2016.

Kunnantalon uusi kevät alkoi orastaa, kun toiminimiyrittäjä Harri Taskinen sopi kaupungin kanssa talon toiminnan pyörittämisestä. Kuluvana vuonna vetovastuu siirtyi Taskisen ja tämän yhtiökumppanin Heli Leinonkosken perustamalle Tavolo Bianco Oy:lle. Yrityksen tehtäviin kuuluu muun muassa talon vierashuoneiden sekä muiden tilojen vuokraaminen, tilojen esittely sekä erilaisten tapahtumien ja näyttelyiden järjestäminen.

–Vuokraan kolmea asuntoa ja kahta vierashuonetta Airbnb - ja Booking -sivustojen kautta kulttuurimatkailijoille. Lisäksi järjestämme residenssiasumista arkkitehtiopiskelijoille. Liiketiloja vuokraamme yrityksille tilapäiskäyttöön ja esimerkiksi valtuustosalia kokous- ja juhlatilaksi. Lisäksi järjestämme kunnantalossa opastettuja esittelykierroksia. Harkitsemme myös Aalto-matkailun käynnistämistä Jyväskylässä ja laajemmin Suomessa, Taskinen luettelee.

Remontissa huomioitava historia ja tulevaisuus

Laajamittaisempi majoitustoiminta, tapahtumien järjestäminen sekä kokous- ja juhlatilojen vuokraus vaativat rinnalleen tasokkaita ravintola-, kahvila- ja catering -palveluita. Niinpä kunnantalon omistava Jyväskylän Tilapalvelu ja Taskinen lähtivät suunnittelemaan kahvila-leipomolle tiloja alakerran kahteen liikehuoneistoon. Menneinä vuosikymmeninä niissä toimi muun muassa pankki ja terveyskeskus.

Kahvila-leipomon tilat on suunniteltu ja toteutettu rakennuksen historiallisia arvoja sekä arkkitehtuuria kunnioittaen. Tilat henkivät kuitenkin myös raikkautta ja nykyaikaa.

Jyväskylän Tilapalvelun hankearkkitehti Kaisa Jokisen mukaan suojellun kohteen remontti ei ole koskaan läpihuutojuttu. Kunnantalon osalta lisähaasteita toi kohteen rakennushistoriallisen selvityksen puuttuminen sekä kiireinen aikataulu. Taskinen ja tuleva Town Hall Café & Bakery -kahvila-leipomon yrittäjä Hannele Aapakari-Keinonen toivoivat remontin valmistuvan kesäkaudeksi, jolloin kunnantalon kävijämäärä oli suurimmillaan. Vuoden 2018 alussa käynnistyneelle remontille oli aikaa vain vajaat puoli vuotta.

Kaisa Jokisen mukaan suojellun rakennuksen tilojen remontointi on tarkkaa puuhaa. Pienimmätkin detaljit on toteutettava vanhaa kunnioittaen.

– Suojeltua kohdetta entisöitäessä on selvitettävä, mitkä rakennuksen ominaisuudet, piirteet ja materiaalit tulee säilyttää. Projektin onnistuminen edellyttikin Tilapalvelun, arkkitehdin, rakennesuunnittelijan, lvi-suunnittelijan, sisustussuunnittelijan, remontin toteuttajien sekä Alvar Aalto-säätiön ja museoviraston tiivistä yhteistyötä. Tässä onnistuttiin hyvin, Jokinen kiittelee.

Kaikille purkutöille ja rakennusvaiheille piti saada erikseen lupa sekä museovirastolta että rakennusvalvonnasta. Projektissa tuli piti huomioida niin talon rakennushistoriallisten arvot kuin nykypäivän tarpeet ja oikeaoppiset rakentamiskäytännöt.

– Oli hienoa, että säätiö ja museovirasto olivat valmiita tarvittaviin muutoksiin, jotta työssä päästiin eteenpäin. Näin tiloista saatiin toimivat ja elämä rakennuksessa tulee jatkumaan. Uskomme, että Aaltokin olisi halunnut näin toimittavan, Jokinen pohtii.

Koneet valittava tilan ehdoilla

Vanhaa taloa remontoitaessa yllätykset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Ikävimmän niistä aiheuttivat liiketilan seinärakenteista ja alapohjasta löydetyt mikrobikasvustot. Lattia päätettiin purkaa yhteisellä päätöksellä, vaikka museovirasto olisi halunnut sen alun alkaen säästää.

– Yhdistettävien liiketilojen välissä oleva seinä ja tilojen lattia uusittiin kokonaan. Ainoastaan toisen tuulikaapin lattiaan pystyttiin jättämään alkuperäinen mosaiikkibetoni. Uudet rakenteet pyrittiin tekemään tarkasti alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja pienimmätkin liitosten yksityiskohdat dokumentoitiin. Esimerkiksi seinään tehtiin samanlainen pieni kulma kuin alkuperäisessäkin seinässä, vaikka siitä ei rakenteellisesti tai huonetilan kannalta ollut mitään hyötyä. Kahvilatilan lattia valettiin tarkkaan alkuperäistä pintaa, niin runko- kuin sideaineeltaan, jäljittelevällä mosaiikkibetonilla, Jokinen kertoo.

Kahvilan tiloihin valettu mosaiikkibetoni muistuttaa paljon alkuperäistä. Vasemmalla malli uudesta lattiasta ja oikealla pala vanhaa lattiaa.

Erityisiä haasteita tekniikan osalta tuotti ilmanvaihto. Kun uudisrakennuksiin suunnitellaan kahvila- ja ravintolatiloja, toiminta määrittää valittavat koneet ja laitteet ja niille suunnitellaan tarvittava ilmanvaihto. Jokisen mukaan suojelukohteessa prosessi kulkee toisin päin; keittiölaitteiden tulee olla sellaisia, jotka ilmanvaihto mahdollistaa.

Ilmanvaihtokoneelle löytyi lopulta tila vanhasta pankkiholvista. Alvar Aalto -säätiö antoi luvan johtaa poistohormi yläkerran toimistohuoneen läpi katolle, jossa se saatiin piilotettua näkymättömiin vanhaan ilmanvaihtopiippuun.

– Koko hankkeen aikana on tehty valtavasti töitä sen eteen, että näyttäisi siltä, ettei juuri mitään olla tehty. Suunnittelijoiden ja rakennusliikkeen kokemuksen, ammattitaidon ja hyvän yhteistyön ansioista tässä on onnistuttu, Jokinen kiittelee.

Purkutöissä tulee aina yllätyksiä vastaan. Vanhat putkilinjat eivät vastanneet suunnitelmia, joten muutoksia jouduttiin tuumaamaan työmaalla.

Aaltoa myös sisustuksessa

Pintamateriaalien valinnassa pyrittiin huomioimaan kunnantalon rakennusajan henki. Värien ja materiaalien piti sopia yhteen talon muiden osien kanssa. Kahvila-leipomon seinät maalattiin samalla kellertävän valkoisella sävyllä, jota on käytetty talon muissakin seinäpinnoissa. Kattoon valittiin moderni, mutta yläkerran kattopintaa muistuttava, valkoinen levy. Uudet sähköpistokkeet ja valokytkimet edustavat 50-luvun tyyliä.

Harri Taskisen mielestä kahvila-leipomolla on suuri merkitys erityisesti kunnantalossa järjestettäville tilaisuuksille ja majoituspalveluille.

Tilan katseenvangitsijana toimii upean lattian ohella keittiö- ja asiakastilan erottava ristikkokuvioitu seinä. Sen valmistukseen käytettiin Säynätsalossa valmistettua vaneria.

40-paikkaisen asiakastilan kalustuksessa on käytetty pääasiassa Artekin tuoleja ja pöytiä. Tilaa reunustava penkki on tehty mittatilaustyönä ja sen jalat ovat aitoa takorautaa.

– Aallon valaisimia täällä on vain muutama. Valkoiset, ympyränmuotoiset LED-kattovalaisimet muistuttavat kuitenkin pitkälti Aallon tyyliä. Esimerkiksi Viipurin kirjaston kattoikkunat ovat ulkonäöltään hyvin samanlaiset, Taskinen miettii.

Rakennusvaiheen yllätysten vuoksi remontin valmistuminen venyi elokuun alkuun. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Taskinen on erittäin tyytyväinen aikaansaannokseen. Hän uskoo kahvila-leipomon lisäävän merkittävästi kunnantalon vetovoimaa ja tuovan oleellisen tärkeän elementin rakennuksen palvelutarjontaan.

– Monet talossa vierailleet ulkomaiset turistit ovat ihmetelleet, miten joustavasti tilojen entisöinti Suomessa sujuu. Heidän kotimaissaan tilojen muuttaminen kahvilakäyttöön olisi ollut todella hankalaa. Museoviraston ja Alvar Aalto -säätiön yhteistyöasenne ansaitseekin vilpittömän kiitoksen, Taskinen sanoo tyytyväisesti hymyillen.

teksti: Tuomas Lehtonen, M1 | kuvat: Kaisa Jokinen/Tilapalvelu, Valokuvaamo Jiri Halttunen