Varhainen vuorovaikutus

Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan yhteyttä vanhempien ja vauvan välillä. Se alkaa jo raskausaikana ja vahvistuu vauvan synnyttyä jokapäiväisissä hoito- ja hoivatilanteissa.


Vanhempien herkkyys ja mentalisaatiokyky eli kyky ymmärtää sekä omaa että vauvan käyttäytymistä parantavat ja syventävät vuorovaikutusta. Vauvalle on tärkeää, että hänen tarpeisiinsa vastataan oikea-aikaisesti ja kehitystaso otetaan huomioon. Kun lapsi saa tarvitsemaansa hoivaa ja rakkautta, syntyy luottamuksen ja turvallisuuden tunne.

Kuinka tukea vauvan kehitystä

Vastasyntynyt on avuton ja tarvitsee vanhempien hoivaa, lämpöä ja läheisyyttä. Vauva on heti synnyttyään kiinnostunut toisesta ihmisestä, hän haluaa olla sylissä ja lähellä. Kun vanhempi on aidosti läsnä, kiinnostunut vauvan viesteistä ja vastaa niihin tarkoituksenmukaisella tavalla, saa vauva hyvän lähtökohdan kasvulle ja kehitykselle. Varhainen vuorovaikutus vaikuttaa aivojen kehitykseen, tuleviin sosiaalisiin taitoihin, minäkuvaan, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn.

Hyvä suhde lapseen syntyy arjessa yhteisistä kokemuksista. Vauva nauttii siitä, että vanhemmilla on kivaa hänen kanssaan. Lapsi tarvitsee hoivaa ja turvaa tunnemyrskyissään, joita hän ei vielä hallitse. Itkiessä hän tarvitsee syliä ja lohdutusta, innostamista leikkiin, rohkaisua tutustuessaan uusiin asioihin sekä tyynnyttämistä silloin kun jokin pelottaa. Maailmaan tutustuessaan vauva tarvitsee siis aikuisen apua.

Vanhempien hyvä ja toimiva parisuhde edistää vauvan kasvua ja kehitystä. Ilon, onnen ja ylpeyden tunteiden ohella vanhemmuus sisältää usein myös pettymyksiä, pelkoa, väsymystä ja ärtymystä. Hyvät suhteet perheessä lisäävät me-henkeä ja auttavat jakamaan erilaisia kokemuksia sekä selvittämään pulmia ja ristiriitatilanteita. Perheellä on vauva-aikana hieno mahdollisuus kasvaa yhdessä!