Lähisuhde- ja kuritusväkivalta

Terveydenhuollon ammattilaisina neuvolan terveydenhoitajalla ja lääkärillä on velvollisuus puuttua väkivaltaan. Äitiys- ja lastenneuvoloilla on tärkeä tehtävä vaikuttaa myös väkivaltaan liittyviin asenteisiin. Neuvolassa otamme lähisuhde- ja kuritusväkivallan systemaattisesti puheeksi.

Kuritusväkivalta

Kuritusväkivallalla tarkoitetaan sellaista lapsen fyysistä satuttamista, jonka tarkoituksena on rankaista lasta tai säädellä hänen käyttäytymistään. Tyypillisimpiä kuritusväkivallan muotoja ovat tukistus, luunapit, läpsiminen, töniminen, repiminen, piiskaaminen tai muu lapsen kovakourainen käsittely. Kuritusväkivalta voi olla fyysisen kurittamisen lisäksi henkistä: vähättelyä, uhkailua ja ilkkumista.
Kuritusväkivalta ei kasvata, vaan on haitallista lapselle ja ihmisarvon vastaista. Lapselle kuritusväkivalta viestii, että väkivalta on sallittua ja se on hyväksyttävä tapa ratkaista riitatilanteita. Se kertoo lapselle myös, että vahvempi voittaa ja että omassa lähipiirissäkin voi joutua pelkäämään.

Tiesithän myös, että kuritusväkivalta on ollut laissa kielletty ja rangaistava pahoinpitelyrikos jo vuodesta 1984.

Väkivallan vaikutus lapsen hyvinvointiin

Lapsi altistuu herkästi väkivallalle, koska ovat sekä psyykkisesti että fyysisesti riippuvaisia vanhemmistaan. Vanhempi, joka käyttää väkivaltaa joko toista aikuista tai lasta kohtaan, saa aikaan lapsessa turvattomuutta ja pelkoa. Vanhemmat, jotka eivät kykene suojelemaan lasta väkivallalta, altistavat lapsen väkivallalle ja aiheuttavat vakavia seurauksia lapsen fyysiselle ja psyykkiselle kehitykselle.

Lapselle pahinta on kun hän näkee toisen vanhempansa tulevan hakatuksi tai halvennetuksi. Lapsen luottamus turvaa antaviin ja suojeleviin vanhempiin horjuu. Turvallinen koti muuttuu pelon pesäksi. Pitkään kotona väkivallalle altistettu lapsi traumatisoituu. Lapsi kehittää erilaisia selviytymisstrategioita kuten omaan maailmaan vetäytymisen, kotoa karkaamisen tai uppoutumisen leikkeihin. Lapsi reagoi hyvin eri tavalla riippuen monesta eri tekijästä, mutta vaikutukset lapsen kehitykseen ja myöhempään elämään ovat vakavat.