Vanhemmuus ja kasvatus

Riittävän hyvä vanhempi

Lapsen turvallisuuden tunteen luominen on yksi tärkeimmistä asioista lasten kasvatuksessa. Lasta kasvatetaan lasta arvostavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, hänen kehitystään ja oppimistaan tukien. Lapsi oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa. Samalla lapsi myös oppii tietämään oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.

Vanhemmat ovat lapsensa ensisijaiset kasvattajat. Kasvatustyössään vanhemmat voivat halutessaan saada tukea ystäviltä, sukulaisilta ja neuvolasta. Lapsi saa kasvuunsa vaikutteita myös päivähoidosta, koulusta, ystäviltä ja mediasta.

Vanhemmat haluavat siirtää lapsuudenkodistaan omaan perheeseensä joitakin tapoja ja perinteitä, joitakin ehkä halutaan välttää. Vanhempien on hyvä keskustella jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää suuremmista kasvatuslinjauksistaan. Joskus vanhemmat saattavat kuitenkin huomata käyttäytyvänsä joissain arjen tilanteissa samoin, kuin omat vanhempansa aikoinaan.

Jokaisella lapsella on oikeus saada rinnalleen aikuinen, jonka kanssa hän pystyy muodostamaan lämpimän, vastavuoroisen ja pysyvän ihmissuhteen. Lapsi tarvitsee kasvattajaltaan rakkautta, hellyyttä, huolenpitoa, välittämistä, luottamusta, hyväksyntää ja turvallisia rajoja.
Jokainen lapsi on erilainen temperamentiltaan ja perheiden elämäntilanteet vaihtelevat. On mahdotonta antaa yhtä ainoaa oikeaa kasvattamisen mallia kaikille perheille. Myös lapsi vaikuttaa vanhempaan – vanhempi kasvaa kasvattajan tehtävässään ja myös ihmisenä. Kasvatus on aina vuorovaikutusta.

Lisää kasvatuksesta:

MLL, Vanhemmuus ja kasvatus

Väestöliitto, Kiukkukirja

Kun lapsi syntyy, syntyy myös vanhemmuus. Ensimmäisen lapsen syntymä aiheuttaa perheessä suurimman muutoksen. Parisuhteelle ja harrastuksille jää vähemmän aikaa kuin ennen. Useimpia pienten lasten vanhempia vaivaa väsymys, yöllä joutuu usein heräämään eikä unta tule aina riittävästi. Vanhemmuus tuo paitsi vastuuta koko lapsen elämästä myös iloa uudenlaisesta ihmissuhteesta, suhteesta omaan lapseen.

Vanhemman tehtävät

Vanhempien tärkeimpiä tehtäviä pienen lapsen kohdalla on hoivan antaminen. Hoivaamiseen kuuluu perustarpeista huolehtimista, turvallisen kasvuympäristön luomista, hellyyden ja rakkauden antamista. Lapsi tarvitsee pysyviä, lämpimiä ihmissuhteita, kokemusta siitä, että hänestä välitetään, häneen luotetaan ja hänet hyväksytään. Lapselle syntyy ns. perusturvallisuuden tunne, joka on pohja itsetuntemukselle, minäkuvalle, tunnetaidoille ja sosiaalisille taidoille.

Vanhemmuus vaatii sitoutumista, se jatkuu koko elämän. Siihen vaikuttavat oma elämäntilanne, parisuhde, omat lapsuuden kokemukset ja ympäristö. Vanhemmuus on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ihmisenä, se muuttuu lapsen kasvamisen myötä. Vanhemmuus herättää usein myös epävarmuutta ja pelkoa siitä, osaako hoitaa ja huolehtia lapsestaan oikealla tavalla. Vanhempana olemiseen on useita tapoja, kaikki vanhemmat ovat erilaisia ja lapset ovat erilaisia. Riittävän hyvä vanhemmuus on sitä, että ymmärtää lapsen tarpeita ja kehitystä, on aidosti läsnä lapselleen, vastaa hänen tarpeisiinsa, nauttii hänen kanssaan olemisesta ja tekemisestä. Se syntyy ihan tavallisen arjen askareissa. Lapsen kasvaessa myös hänen tarpeensa muuttuvat. Isompi lapsi tarvitsee vanhemmilta kehitysedellytysten ja toimintamahdollisuuksien turvaamista. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka pitää hänestä huolta, asettaa säännöt ja rajat ja pitää niistä kiinni.

Vanhemmuus on hyvin luonnollinen, iloa tuottava ja samalla hyvin vaativa tehtävä. Tärkein tuen antaja on toinen vanhempi, kumppani tai läheinen. Kodin säännöistä ja toimintatavoista on hyvä keskustella ja sopia. Lapsi kaipaa ohjausta, järjestystä ja ennakoitavuutta. Rajat ja perheen pelisäännöt auttavat pyörittämään lapsiperheen arkea ja luovat turvallisen kasvualustan lapselle. Parisuhteesta huolehtiminen tukee vanhemmuuden tehtävää. Sille on hyvä varata aikaa, samalla perheen me-henki vahvistuu.

 

 

Riittävän hyvä vanhempi

Lapsen turvallisuuden tunteen luominen on yksi tärkeimmistä asioista lasten kasvatuksessa. Lasta kasvatetaan lasta arvostavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, hänen kehitystään ja oppimistaan tukien. Lapsi oppii mikä on oikein ja väärin, arvokasta ja vältettävää, sopivaa ja epäsopivaa. Samalla lapsi myös oppii tietämään oikeutensa, vastuunsa ja velvollisuutensa.

Vanhemmat ovat lapsensa ensisijaiset kasvattajat. Kasvatustyössään vanhemmat voivat halutessaan saada tukea ystäviltä, sukulaisilta ja neuvolasta. Lapsi saa kasvuunsa vaikutteita myös päivähoidosta, koulusta, ystäviltä ja mediasta.

Vanhemmat haluavat siirtää lapsuudenkodistaan omaan perheeseensä joitakin tapoja ja perinteitä, joitakin ehkä halutaan välttää. Vanhempien on hyvä keskustella jo ennen ensimmäisen lapsen syntymää suuremmista kasvatuslinjauksistaan. Joskus vanhemmat saattavat kuitenkin huomata käyttäytyvänsä joissain arjen tilanteissa samoin, kuin omat vanhempansa aikoinaan.

Jokaisella lapsella on oikeus saada rinnalleen aikuinen, jonka kanssa hän pystyy muodostamaan lämpimän, vastavuoroisen ja pysyvän ihmissuhteen. Lapsi tarvitsee kasvattajaltaan rakkautta, hellyyttä, huolenpitoa, välittämistä, luottamusta, hyväksyntää ja turvallisia rajoja.
Jokainen lapsi on erilainen temperamentiltaan ja perheiden elämäntilanteet vaihtelevat. On mahdotonta antaa yhtä ainoaa oikeaa kasvattamisen mallia kaikille perheille. Myös lapsi vaikuttaa vanhempaan – vanhempi kasvaa kasvattajan tehtävässään ja myös ihmisenä. Kasvatus on aina vuorovaikutusta.

Lisää kasvatuksesta:

MLL, Vanhemmuus ja kasvatus

Väestöliitto, Kiukkukirja

Asiasanat: