Vastasyntyneen hoito

Jo vastasyntynyt vauva vaistoaa millä mielellä häntä hoidetaan: millaisin ottein häntä kannetaan, miten kosketetaan, miten hänelle puhutaan ja miten häntä katsotaan. Vauvan perusluottamus syntyy ensimmäisten elinviikkojen aikana.

Vaikka vauva tarvitsee rauhaa ja lepoa, kaipaa hän myös virikkeitä elämään. Ensikuukausien aikana tärkeimpiä virikkeitä ovat seurustelu ja sylissä pito.

Iho on pienelle vauvalle tärkeä aistikanava. Tuntoaistin kautta vauvalle viestitään ympäristön turvallisuutta ja sitä kuinka paljon hänestä pidetään. Vauvaa kosketellaan varmoin ja tasaisin ottein, hyväillään ja hierotaan. Samalla vauva oppii myös erottamaan oman kehonsa rajoja. Itkevää vauvaa voi rauhoitella rauhallisella silittelyllä ja hieronnalla sylissä. Samalla voi jutella hänelle tasaisesti. Vauva tutustuu maailmaan aluksi suunsa kautta. Hän työntää mm. nyrkkinsä ensimmäisenä suuhunsa. Tuntoaisti toimii tärkeänä tiedonhankintavälineenä.

Vauvaa hoidettaessa otteet tulee olla lempeitä ja rauhallisia. Pää on painava ja lihasjäntevyys vaihtelee lapsilla paljon. Vauva kannattaa nostaa ylös alustalta siten, että käännät hänet ensin kyljelleen ja siitä kainaloiden alta tukien ylös. Näin päätä ei tarvitse tukea erikseen. Niskalihakset vahvistuvat myös vauvan maatessa mahallaan vanhemman vatsan päällä. Vauvalle jutellaan ja vaikka hän ei vielä ymmärrä sanoja, äänensävystä ja puhetavasta välittyy kuitenkin puheen tunnesisältö.

Vauvan pään nopea holtiton liikkuminen on vaarallista. Tällainen ravistelu voi lyhyenäkin aiheuttaa lapselle pään sisäisiä verenvuotoja ja aivovaurion.

Vastasyntynyt vauva asetetaan nukkumaan kyljelleen puolta vaihdellen. Myöhemmin vauva kääntyy itse nukkumaan selällään ja kääntää siinä itse aina päänsä sivulle.
Vauvan nukuttamista vatsallaan ei suositella, koska siinä asennossa kätkytkuoleman riskin on todettu kasvavan. Kun lapsi oppii itse kääntymään vatsalleen, nukkuma-asennolla ei enää ole merkitystä.