Resurssiviisausindikaattorit

Resurssiviisautta tavoittelevien alueiden kehitystä arvioidaan neljällä resurssiviisauden indikaattorilla, jotka ovat 1) kasvihuonekaasu-/ ilmastopäästöt, 2) materiaalihäviöt, 3) ekologinen jalanjälki ja 4) asukkaiden koettu hyvinvointi. Kunnat saavat edellä listattujen mittarien laskemiseen asiantuntija-apua resurssiviisautta tavoittelevien kaupunkien ja kuntien muodostaman FISU-verkoston palvelukeskukselta.

Kasvihuonekaasupäästöt

Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt -indikaattorilla seurataan resurssiviisaasti toimivan alueen kehitystä kohti hiilineutraaliutta. Indikaattori seuraa energiantuotannosta ja kulutuksesta, teollisuusprosesseista, maataloudesta ja jätehuollosta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Käyttöperusteissa päästölaskennassa sähkön, lämmön ja polttoaineiden suorat päästöt lasketaan käytön perusteella, eikä sen mukaan, kuinka paljon energiaa on kaupungissa tuotettu. Kuntatasolla käytetyimpiä valmiita päästölaskentamalleja ovat Kasvener- ja CO2-raportti. Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt voidaan laskea kotitalouksille, yhteisöille, yrityksille, kunnille tai muille alueille.

Materiaalihäviöt

Materiaalihäviöt-indikaattori kuvaa, miten hyvin materiaalit pysyvät kierrossa. Indikaattorissa otetaan huomioon sekä yhdyskuntajäte että [teollisuusjäte|teollisuuden jätevirrat]]. Materiaalihäviöt lasketaan kolmesta ainevirrasta, jotka lasketaan massayksikköinä yhteen. Nämä kolme ainevirtaa ovat: jätevirrat kaatopaikoille, jätteiden poltto (uusiutumattomat materiaalit) ja loppusijoitettavien jätteiden vienti. Jätteiden polton osalta huomioidaan vain uusiutumattomien materiaalien poltto, toisin sanoen biopohjaisten materiaalien polttoa ei oteta mukaan (esim. puun poltto). Jätteiden viennissä tarkastellaan kaupungin ulkopuolelle vietävien loppusijoitettavien jätevirtojen määrää. Virrat lasketaan tonneina ja summataan yhteen ilman painotuksia. Tämä tarkoittaa, että eri virtojen oletetaan olevan keskenään samanarvoisia.

Ekologinen jalanjälki

Ekologinen jalanjälki kuvaa karkeasti sitä, kuinka suuri maa- ja vesialue tarvitaan kaupungeissa kulutetun ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn ja hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Ekologisen jalanjäljen laskenta tehdään kansainvälisen laskentajärjestön Global Footprint Networkin standardien mukaan. Ekologinen jalanjälki ilmaistaan globaalihehtaareina. Yksi globaalihehtaari tarkoittaa hehtaarin kokoista aluetta (viljelys- ja laidunmaata, metsää, rakennettua maata, vesistöjä ja hiilidioksidi päästöjen sitomiseen tarvittavaa maata), jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa.

Koettu hyvinvointi

Hyvinvoinnin kehitystä seurataan elämänlaatunsa (WHOQOL-8) keskimäärin hyväksi tuntevien osuuden indikaattorilla. Indikaattori on Maailman terveysjärjestön WHO:n kehittämä. Se perustuu kysymyksille, jotka mittaavat vastaajan elämänlaatua neljältä kannalta: psyykkinen, taloudellinen, fyysinen, sosiaalinen ja ympäristö. Kyselytutkimuksessa selvitetään muun muassa millainen on vastaajan elämänlaatu, miten tyytyväinen vastaaja on terveyteensä, ihmissuhteisiinsa, asuinalueensa olosuhteisiin ja taloudelliseen tilanteeseensa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää hyvinvointi tietoa ATH- ja HYPA-tutkimuksissa eri alueista ja suurimmista kaupungeista.

Asiasanat: