Yuichiro Sato, Metsä – todellisuuden ja kuvitelman rajamailla

 

Yuichiro Saton teos taidemuseon näyttelyssä

Avajaiset perjantaina 14.6. klo 17–19
Kutsu

Taiteilijatapaaminen pe 23.8. klo 16.30–17.30

15.6.–8.9.2019 Galleria

On kulunut kolme vuotta siitä, kun tulin Suomeen. Tämän maan valosta, vesistä ja metsistä kutoutuvat maisemat lumosivat minut, ja lumoavat vieläkin aina uudestaan. Japanissa ollessani ohjasin ajatukseni luonnon mahtiin, ja koetin kuvata sen pohjatonta voimaa abstraktein kuvin. Etsin uutta ilmaisua käyttämällä muun muassa metallia, tekstiiliä ja hapettimia perinteisten japanilaisten maalausvälineiden ohessa. Mutta kohtaaminen Suomen luonnon kanssa antoi aivan uutta inspiraatiota, ja muutti minua. Tuntematon maa näytti minulle, että kun tuttua ympäristöä katsoo tarkoin, avautuu lukemattomia pienoismaailmoja. Koivun rungossa piilevä elinvoima ja vuodenaikojen kierron jättämät jäljet olivat uskomattoman kauniita, ja täytyin pohjattomasta tarmosta. Uppouduin piirtämään puita ja niitä syleileviä maisemia, sellaisena kuin ne ovat, sellaisena kuin ne tunsin.

Kun tapaan japanilaisia tuttavia pitkästä aikaa, he kyselevät kaikenlaista. Useimmiten kysellään Suomesta ja Suomessa piirtämistäni kuvista. Mutta toisinaan tulee vastaan ihmisiä, jotka puolivitsillä kyselevät, onko menninkäisiä tai ihka oikeita muumeja näkynyt. Vastaan kieltävästi, ei ole näkynyt, mutta sanon perään, että ehkä en vain ole katsellut riittävän tarkoin. Suomen arjessa minusta tuntuu nimittäin usein, että haltioita ja henkiä saattaisi hyvin olla ihan nurkan takana. Ikkunan tuolla puolen avautuvan taivaan väri, metsän pohjalle tunkeutuva yksinäinen valonsäde, märän sammaleen ja saniaisten jadenvihreä: yllätyn ja haltioidun aina vain uudelleen. Kun hämmästys on laantunut, täytyn hiljaa kiitollisuuden tunteella siitä, että tuo upea maisema on nyt tässä, ja siitä, että saan asua täällä.

Usvan tuolla puolen, järven yllä kelluva kullanhohtoiseksi värjäytyvä metsä – toivon voivani yhä jatkaa eteenpäin piirtäen noita tämän maan maisemia, jotka tuntuvat huojuvan todellisuuden ja kuvitelman rajamailla.

Tämä näyttely pyrkii ilmaisemaan puuvanhuksen edessä seistessä tuntemaani pyhyyden tunnetta, luonnon herättämää pelkoa ja kunnioitusta, sekä kiitollisuutta luonnon kanssa harmoniassa olevaa elämää kohtaan.

Avajaiset perjantaina 14.6. klo 17–19
Kutsu

Taiteilijatapaaminen pe 23.8. klo 16.30–17.30