Hyppää pääsisältöön
Kuva
Näyttely arkiston taustakuva 5
Pääsisältö

24.1. - 8.3. Holvi

Näyttelyssä esittäytyvät kuusi kansainvälisessä Changing Faces -hankkeessa mukana ollutta residenssitaiteilijaa. Vincent Debanne, Luigi GariglioUlrich Gebert,Tuomo Manninen, Xavier Ribas ja Tomoko Yoneda pureutuvat teoksissaan työnteon muutokseen Euroopassa. Kuraattoreina toimivat hollantilaiset Bas Vroege, Margot Knijn ja Nicole Roepers. Näyttely on ollut aiemmin esillä Hollannissa Leidenissä, Espanjassa Valenciassa sekä Slovakiassa Liptovsky Mikulasissa.

Työnkuvia nyky-Euroopasta - työvoima liikkuu Euroopan uusien rajojen sisällä, työ on yhä näkymättömämpää

Vincent Debanne (1972, Ranska) vietti residenssijaksonsa Slovakiassa. Hän kommentoi Dreamworks-sarjassaan käsillä tehdyn työn arvostusta ja tutkii työn, vapaa-ajan ja viihteen välisiä yhteyksiä. Vincent Debanne viittaa työssään sosialistien propagandistisiin valokuvamontaaseihin lisätäkseen epävarmuutta ja mahdollistaakseen asioiden uudenlaisen tarkastelun, kuntutut ja tuntemattomat elementit sekoittuvattoisiinsa. Näin hän kysyy mikä on totta ja mikä epätodellista.

Ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan on esillä Jyväskylässä residenssijaksonsa täällä viettäneen Luigi Gariglion (Italia, 1968) 2 am. -sarja. Hän tutki keskisuomalaista perheyrittäjyyttä ja sukupolvelta toiselle siirtyviä ammatteja. Hän kuvasi yrityksen nuorimmaisen ja rinnasti tämän kuvan edellisen sukupolven edustajaan. Sarjan nimi viittaa kuvausajankohtaan. Hän kuvasi yrittäjät ihailemassaan ympäristössä, luonnon keskellä. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan suomalais-italialaisena yhteistyönä kustannettu kirja, jossa on myös kuvattujen henkilöiden kirjoituksia ammateistaan.

Ulrich Gebertin (1976, Saksa) sarjassa Amerika maahanmuuttajatyöntekijät korjaavat appelsiinisatoa Espanjan Valencian ympärisössä, jossa taiteilija vietti residenssijaksonsa. Jokapäiväiset työolosuhteet näkyvät kuvissa. Teoksen nimi viittaa Frank Kafkan keskenjääneeseen romaaniin Amerika, ja tuo näin esille näkökulmia, joita Gebert tarkastelee: romanttinen mielikuva ”luvatusta maasta” (hunajan ja maidon maa), kaipuusta parempaan elämään, sekä maahanmuuton monimutkaiseen historiaan sisältäen sen karuimmatkin muodot riistosta orjuuteen

Ryhmäkuvistaan tunnetuksi tullut jyväskyläläissyntyinen Tuomo Manninen on kuvannut sarjaa Me/We yli kymmenen vuotta eri puolilla maailmaa. Jyväskylässä esillä olevat kuvat on kuvattu pääosin Pariisissa, jossa taiteilija vietti residenssijaksonsa. Hänen lähtökohtansa oli kuvata ammattiryhmiä, jotka ovat olleet olemassa kaupungin syntyajoista lähtien. Lopulta kameraneteen päätyi mm. apteekkihenkilökunnan ja lihanleikkaajien lisäksi rullaluistinpoliisit sekä juoma-automaattien täyttäjät. Ryhmän sisäiset suhteet ja nokkimisjärjestys näkyvät kuvissa. Kuvista suurin osa on esillä Galleria Harmoniassa 15.2. saakka.

Xavier Ribas(1960, Espanja) vietti residenssijaksonsa Hollannissa. Hän on tehnyt kuraattori Bas Vroegen kanssa Greenhouse-videoinstallaation, johon on kuvattu maaseudulla pihapiirien läpi kävellen kaksi kilometriä pitkä uusi teollinen kasvihuone. Pihapiirit lipuvat teoksessa hiljaisina muistomerkkeinä katoavasta maalaismaisemasta. Toisessa osassa pientilalliset kertovat kuinka muutos on vaikuttanut heidän arkeensa.

Tomoko Yoneda (1965, Japani) vietti residenssijaksonsa Italiassa. The City Rises -sarjaon muotokuva Milanon lähellä sijaitsevasta Sesto San Giovanin kaupungista, joka aikoinaan oli raskaan teollisuuden keskittymä ja kommunismin linnake. Nyt tehtaat ovat sulkeneet ovensa ja tuotanto on siirretty halvemman työvoiman maihin. Siirros kuvaa eurooppalaisen teollisen aikakauden loppua jättäen samalla massiiviset jäljet ympäristöön. Sesto San Giovanin kaupunki symbolisoi Yonedalle useita muita eurooppalaisia kaupunkeja, jotka ovat läpikäyneet samankaltaisen kiivaan muutoksen. Tämän projektin kautta Yoneda tarkkailee historiaa, muistia ja ajan vääjäämätöntä kulkua.


Work on syntynyt laajan eurooppalaisen kulttuuriyhteistyön tuloksena

Changing Faces on eurooppalainen yhteistyöhanke, jonka taustalla on kansainvälinen valokuvatutkimuksen verkosto IPRN. Hanke toteutettiin vuosina 2004–2007. Sen tavoitteena oli esitellä valokuvan keinoin Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta ja innostaa eurooppalaista yleisöä perehtymään omaan kulttuuriinsa. Laajan hankkeen kokoavana teemana oli työ, joka yhdistää eurooppalaisen kulttuurin muutoksen ja sen vaikutukset yksittäisiin ihmisiin ja heidän arkeensa.

Jyväskylän yliopisto, Leidenin yliopisto Hollannista, Sunderlandin yliopisto Iso-Britanniasta, Folkwang Museo Essenistä Saksasta sekä Usti Nad Labemin yliopisto Slovakiasta toteuttivat hankkeen . Siihen saatiin rahoitusta Euroopan unionin Kulttuuri 2000 -puiteohjelmasta. Muita yhteistyötahoja Suomessa olivat Jyväskylän taidemuseo, Luovan valokuvauksen keskus ja Suomen valokuvataiteen museo. Edellisten lisäksi hanketta ovat Suomessa rahoittaneet Opetusministeriö, Taiteen keskustoimikunta, Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen taidetoimikunta.

IPRN-verkoston kotisivut: http://www.theiprn.org/index.php

Lisätietoja: Kimmo Lehtonen, p. 040 701 4047, sähköposti: [email protected]

Luigi Gariglion mietteitä 2 am. -projektista Leena Lokan haastattelun pohjalta tammikuussa 2009

Luigi Gariglio vietti vuonna 2006 kesän sekä osan syksyä ja seuraavaa talveakin Jyväskylässä. Keskisuomalaisten perheyrittäjienja ammattihenkilöiden kuvaaminen sujui hänen mielestään hämmästyttävän hyvin. - Yllätyin siitä miten hienosti kuvattavat lähtivät mukaan ja antoivat arvokkaan panoksensa yhteiseen projektiin.

Kello kahden öisestäkuvausajankohdasta hän kertoo: – Kesäyön valo oli kuin unelma. Auriko oli jo noussut, oli kirkasta. Saman romanttisen ja pittoreskinkin valon olen havainnut monissa perinteisissä suomalaisissa maalauksissa sekä keskipolven valokuvaajien teoksissa. Syksyllä jatkoin kuvaamista samaan aikaan, koska halusin mukaan myös toisen puolen eli talvisen pohjolan yön pimeyden.

Hän kuvasi henkilöt keskellä luontoa, koska vaikuttui suomalaisten luontosuhteesta. – Kuvauspaikoiksi etsin järvenrantojen ja koivikkojen lisäksi soramonttuja, täyttömaita ja muita epätyypillisiä maisemia. Ajattelin, että luonto on kuin näyttämö taustalla. Kuvattavan ympärille rakensin studiovalaistuksen.

Edeltävät polvet ovat mukana projektissa vanhojen valokuvien suurennoksina.– Kyse on myös valokuvataiteen historiasta, siitä miten se on ilmennyt maaseutupainotteisessa yhteisössä ja myöhemmin yhteiskunnan muuttuessa, kertoo Gariglio, joka on koulutukseltaan sekä taidevalokuvaajaettä sosiologi.

 

Asiasanat:  
taidemuseo
näyttely
arkisto