Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia haun yhteydestä.
Valokuvataiteilija Henri Airon installaatioteos Yritys laskea välinpitämättömyyttä käsittelee erilaisia tapoja muodostaa siteitä menneeseen ja antaa merkityksiä tapahtumille. Teoskokonaisuuden keskiössä on taiteilijan läheisen kuolema rattijuopumusyliajossa vuonna 2012.
Ajatus - mitä jos metsät katoaisivat? Tämä abstrakti kysymys pohjautuu luonnossa nähtyyn ja koettuun muutokseen. Yllätyin Punaisen kirjan (2019) uusista uhan alle joutuneista lajeista, 6. sukupuuttoaalto on täällä ja jopa hömötiainen on erittäin uhanalainen! Suurin syy ja uhka tälle on Suomessa metsien käyttö. Tämän huolen pohjalta syntyi metsiä, avohakkuiden määrää ja monimuotoisuuden vähenemisestä käsittelevä kokonaisuus.
Maa huokaa. Nousee ja laskee. Upotan kädet multaan. Mato nakertaa kuvan pintaa. Etsin, kaivan, kokoan ja putsaan. Kaikkea en löydä, osa on toiseksi tullut; mullaksi muuttunut. Jäljellä on jotain reikäistä. Tomutan haurasta paperia, etsin tomun alta tuttuja kasvoja. Tunnistan ilmeen, muistan hetken.
Katson, kuinka mato kulkee teoksen läpi. Sen vatsassa humus, koko maailma.
Mikko Rikalan näyttelyssä on sekä valokuvia että pieniä veistoksellisia elementtejä, joiden kautta taiteilija käsittelee ajan ja sen kokemuksen suhteellisuutta sekä materiaalien kiertokulkua.
Teoksissa on nähtävissä jälkiä muutoksista, joita erilaiset näkymättömät voimat jättävät ympäristöön ajan kuluessa. Niissä on läsnä myös samojen prosessien syklinen luonne ja kahdensuuntainen liike, jota toisensa kohtaavat materiaalit synnyttävät.
Khronos on kreikkalaisessa mytologiassa ajan henkilöitymä. Kreikkalais-roomalaisissa kuvissa hänet esitetään usein miehenä, joka kääntää eläinradan pyörää tai nielaisee omat lapsensa. Hän on ajan symboli joka luo ja jälleen tuhoaa.
Mobile@Nordic on jyväskyläläisen Luovan valokuvauksen keskuksen joka toinen vuosi järjestettävä mobiilin kuvan katselmus.
Ensimmäinen mobiilin valokuvan katselmus järjestettiin vuonna 2013. Nyt avoimeen hakuun vastasi yli 80 kuvaajaa yhteensä yli kuudella sadalla kuvalla.
Mukaan valikoituivat seuraavat valokuvaajat:
Joonas Ahtikallio, Monika Chmielarz, Olivia Gibson, Harri Heinonen, Jitka Hirvelä, Doreen Kennedy, Susanna Kääntä, Etain O’Carrol, Caitlin Elizabeth Orridge, Linda Salo, Charlotte Wales
Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämään alueelliseen valokuvanäyttelyyn pyydettiin valokuvia keskisuomalaisilta valokuvaajilta avoimen haun kautta. Hakijoita oli yli 50 tekijää tai työryhmää. Jyryttänä toimi taiteilija, kirjailija, ohjaaja, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja, Teemu Mäki.
Hän nosti hän nosti tarjotuista teoksista esiin kolme teemaa: luontosuhde, keho ja kuolevaisuus sekä valokuvaaminen on etäisyyden ottamista.
Palmutalojen keinotekoinen ympäristö on kiehtova, mutta myös hieman melankolinen. 1800-luvulla rakennetut kasvihuoneet ovat henkeäsalpaavan kauniita, mutta kontrasti kylmän lasin, teräksen sekä elinvoimaisten, suurten kasvien välillä on suuri.
Paula Humbergin valokuvasarja Dispersal visualisoi ilmastonmuutoksen ja pölyttäjien vähenemisen vaikutuksia arktiseen luontoon. Humberg kuvasi sarjan kesällä 2018 Grönlannissa Zackenbergin tutkimusasemalla, jossa hän teki yhteistyötä kasvi-pölyttäjäyhteisöjä tutkivan biologi Riikka Kaartisen kanssa. Näyttelyn nimi Dispersal (levittäytyminen) viittaa siitepölyn leviämiseen, joka voi tapahtua esimerkiksi tuulen tai pölyttäjinä toimivien eläinten avulla. Grönlannissa tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläisten puuttuessa sukaskärpäset.
Route 6540 on dokumentaarinen valokuvaprojekti maantie numero 6540:stä, joka sijaitsee pohjoisessa Keski-Suomessa, 140 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen. 22 kilometriä pitkä maantie on kiemurteleva, pomppuinen ja eloisa tie keskellä syviä metsiä ja laakeita suoalueita. Idyllinen luonto vietteli tutkimaan klassista postikorttimaisemaa tarkemmin.
En etukäteen suunnitellut tätä näyttelyä. Se vain tapahtui.
Olin työmatkalla Keniassa, Intian valtameren rannikolla Malindin kaupungissa ja Lamun saarella. Olin osa YLEn rahoittamaa työryhmää, joka oli tekemässä lyhytelokuvaa. Tämä oli ensimmäinen kertani Afrikassa ja olin täysin lumoutunut näkemästäni.
Minulla oli kamerani mukana, joten syöksyin aina työpäivän jälkeen niin sanotusti kylille. Tutkimaan.
Mobile Nordic 2020 -näyttely esittelee pohjoismaista mobiilia valokuvaa teemana Koti2020. Teema valikoitui helposti koronaviruksen aiheuttaman erikoisen tilanteen takia, jossa tämän kevään elimme.
“Emme usko kummituksiin, emmekä valokuviin. Uskomme toisiimme.”
New Ghosts kertoo isän ja tyttären suhteesta toisiinsa sekä heidän yrityksestä ymmärtää elämää, muutosta ja ajan kulumista. Kuvat nostavat esiin kysymyksiä maailmasta ja identiteetistä. Kysymyksiä aikuisuudesta ja lapsuudesta, elämästä ja kuolemasta sekä siitä millaisia esikuvia, ajatuksia, kauneusihanteita ja tulevaisuuden skenaarioita annamme toinen toisillemme.
”Ei teijän kaltasista ikinä tiiä, että mitä työ teette”, oli minulle osoitettu lause. Tuossa tilanteessa satuin lapseni kanssa hissiin yhtä aikaa tuntemattoman rouvan kanssa. Tuon hissimatkan aikana hän teki minulle erittäin selväksi pelkäävänsä minua. Hänen puheistaan sain käsityksen tämän johtuvan ulkonäöstäni.
Noora Ojanperän näyttely ”Gone and Found” tarkastelee valokuvan ja äänen keinoin, mitä tapahtuu, kun ei tapahdu mitään?
”Teokseni on paikkoja, ystäviä ja tunnelmia. Olen sellainen keräilijä. Lopulta niistä muodostui installaatio, jossa on kankaalle printattu valokuva, digitaalinen kuvavirta ja äänimaisema. Teokseni on monta. Se on kasvutarina, tapa jättää hyvästit, toisaalta tarrata lujempaa kiinni.” Ojanperä kertoo.
Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämään alueelliseen valokuvanäyttelyyn pyydettiin valokuvia keskisuomalaisilta valokuvaajilta avoimen haun kautta. Hakijoita oli yhteensä 36, joista osalla oli tarjolla useampia sarjoja. Jyryttänä toimi Pohjoisen valokuvakeskuksen toiminnanjohtaja ja kuraattori Alla Räisänen, Oulusta:
Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämässä näyttelyssä Galleria Ratamossa on esillä akateemikko Caj Bremerin (s. 1929) uutta tuotantoa. Hän kuvaa edelleen vuonna 2015 aloittamaansa, tällä hetkellä noin kolmenkymmenen teoksen laajuista ”Unimaailmani”-sarjaa.
Äimärautio on yhteisö, jonka ihmisiä yhdistää valtava intohimo ja totaalinen sitoutuminen hevosiin – heille hevoset ovat elämäntapa.
