Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia haun yhteydestä.
Piirrän sohvan, sälekaihtimet, punertavan valonsäteen ja lapseni alaspäin kumartuneen hahmon. Valokuvaan ryhtini ja siirrän sen piirrokseen. Istun olohuoneessani ja piirrän jokaisen kulman ja esineen. Kerään metsästä kasveja malleiksi ja kasvatan työhuoneella appelsiinin taimea talvella syödyn hedelmän siemenestä.
Näyttelyni on matka. Perille ei olla vielä päästy ja huoli maailman tilasta on läsnä. Se on matka myös ihmisyyteen ja tunteisiin. Maisemat ovat kuvia tuntemuksista ja kohtaamisista tilan ja hetken välillä.
Matkani näissä kuvissa ovat vieneet minua Islannista Nepaliin ja Lofooteilta Peruun, mutta aina se universaali kaikenkattava alkukuva sieltä jostain löytyy ja viehättää ja kantaa aina seuraavan matkan seuraavaan hetkeen, jossa kohdata itsensä.
Anna-Kaisa Vuonokarin näyttely Asunto rinnastaa kaukaisen, hiljalleen veden alle peittyvän kylän ja sumuun kätkeytyneen, tulevaisuutta pelkäävän kaupungin. Teokset käsittelevät eri näkökulmista ja aikatasoista arjen ja tulevaisuuden rakentamista epävarmuuden alla. Maisemat, tarinat ja aika kerrostuvat ja läpäisevät toisensa.
Kuvataiteessa koiria on kuvattu hämmästyttävän paljon, mutta hahmoina ne ovat usein niin arkisia ja tavallisia, että saattavat jäädä huomaamatta. Überhund nostaa koirat katseen kohteeksi ja pääosaan. Näyttely kertoo myös lajiemme pitkästä yhteisestä historiasta ja suhteemme ainutlaatuisuudesta.
Perinteisesti koiraa kuvaavaan taiteeseen on liitetty muun muassa turvan, uskollisuuden, avun tai suloisuuden määreitä. Koiraa on kuvattu ihmisen kumppanina, villinä laumaeläimenä, symbolina vauraudelle, vallalle ja ihmisen tajunnan takana oleville asioille.
Räväköistä ryijyteoksistaan tunnetun Deniz Satırin yksityisnäyttely yhdistää perinteistä tuftaustekniikkaa nykyajan ajankohtaisiin teemoihin. Jyväskylässä työskentelevän taiteilijan näyttelyssä on esillä 140-osainen installaatio Ommetaphobia sekä taiteilijan uusimpia teoksia.
Jyrki Markkasen (s. 1956 Uurainen) yksityisnäyttely esittelee pitkän linjan taidegraafikon tuotantoa. Markkanen työskenteli 1980-luvun alusta viime vuosiin Jyväskylän grafiikan pajalla, kunnes muutti Imatralle vuonna 2016, jossa hän nykyisin asuu ja työskentelee. Varhaisista vuosista taiteilijan työskentelyn painopiste on siirtynyt perinteisistä grafiikan tekniikoista valokuvaan ja vanhoihin vedostusmenetelmiin sekä kolmiulotteisiin teoksiin.
Tiina Pyykkisen yksityisnäyttelyssä on esillä taiteilijan uutta tuotantoa viimeisen viiden vuoden ajalta. Pyykkinen tutkii maalauksissaan erityisesti valoa ja väriä sekä näköhavaintoa.
16. kansainvälinen grafiikkatriennaali esittelee laajasti kansainvälistä taidegrafiikkaa. Näyttelyssä nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa teoskokonaisuus katutaiteen naispioneerilta Swoonilta. Lisäksi näyttelyssä on esillä grafiikkaa yli 90 taiteilijalta ympäri maailmaa.
Yhdistävänä tekijänä taiteilijoille on kohopainomenetelmät, jotka luovat omanlaisen vahvan yleisilmeen. Kummankin taiteilijan työskentely on voimallista, rohkeaa ja värikästä. Taiteilijoiden käyttämät laattamateriaalit ovat pääosin puu-, lino- ja linomanlevyt, joihin kuva kaiverretaan ennen kuin se vedostetaan paperille. Näille materiaaleille työstettäessä kädenjälki tulee vahvasti osaksi ilmaisua.
-Mitä sinne jäi?
-Ainakin se kasvio
Äiti, mä yritin tehdä sulle uuden. Siitä tulikin mun kasvusto, keskeneräinen kasvu.
The process of my work relies on merging details of images that have a connection to art history, vintage photos, and family albums, the combination of the disparate figures can provoke different interpretations. Through human figuration, I present my ideas and questions, where a portrait is a story and a connection beyond the physical formation.
Suurin osa teoksistani on konstruktiivisia perustuen värien ja muotojen vuorovaikutussuhteisiin, ”visuaaliseen kielioppiin” tai ”peliin”.
KIHISEVÄ TYHJÄ
Nähdä Maailma Hiekanjyvässä,
Ja taivas Villikukassa,
Pitää Äärettömyyttä Kämmenellä,
Ja Elää Iankaikkisuus tunnissa
Timo Takalan videoteoksessa Kuppi kahvia päähenkilö valmistaa kupin kahvia; sekä kupin että kahvin. Päivän toimet alkavat ja keskeytyvät, kun aamukahvin juomiseen ei löydy yhtään puhdasta kuppia. Teos kuvaa vaihe vaiheelta uuden kupin syntyprosessin materiaalien metsästyksestä työvälineiden valmistukseen ja lopulta odotettuun palkintoon, kahvin juomiseen.
Oululaisen kuvataiteilija Anni Kinnusen (s. 1978) tärkein väline on valokuva, mutta hän työskentelee myös videon ja installaatioiden parissa. Kinnusen teokset muodostavat laajoja sarjallisia kokonaisuuksia, joiden parissa hän voi työskennellä vuosia.
Ilja Karsikas tunnetaan värikkäistä kuvituksistaan ja keskustelua herättävistä lastenkuvakirjoistaan, mutta hän on myös intohimoinen musiikinharrastaja, laulaja-lauluntekijä ja muusikko.
Galleria Ratamon näyttely esittelee monipuolisen kuvittajan tuotantoa. Mukana on osia Vino puu -yhtyeelle tehdystä visuaalisesta maailmasta sekä kuvituksia Yksisarvinen-lastenkuvakirjasta.
Piirustuksia arjesta ja mielikuvituksesta on kuvataiteilija Heidi Suikkasen mustavalkoisista teoksista koostuva näyttely. Vuonna 2019-2021 valmistuneiden piirrosten aiheet kumpuavat arkiympäristön kohteista, kuten pannuhuoneista, pesuhuoneista, mekaniikasta, mutta myös luonnosta. Taiteilijaa kiehtovat erilaisten laitteiden, koneiden ja käyttöesineiden muodot ja yksityiskohdat.
Näyttelyssä on esillä paperille toteutettuja muotokuvia. Piirrokset tutkivat ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena. Teokset kuvaavat posthumaaneja olentoja, jotka liikkuvat ihmismäisen muodon ja jonkin toiseuden rajalla.
Muotokuvien lähtökohtana ovat henkilöt, joita en ole koskaan tavannut. Työstäessäni kuvia muotokuvat muuttuivat ihmishahmoista joksikin tunnistamattomaksi. Hahmoista voi kuitenkin löytää joitakin inhimillisiä muotoja.
Manja Riihelän ja Mikko Sakalan näyttelyn teokset rakentuvat valokuvauksen ja maalaustaiteen vuoropuhelulle: ristiriidoille pinnan, muodon ja tilan havainnon välillä.
Monien koti
Alati liikkeellä
Minnekään menemättä
Taukoamatta aloillaan
Levottomana kuohuu
Koskaan palaamatta
Pienen kalan kotiin
Kaarevan kuoren suojassa
Saarien sylissä uneksii
Ihminen (työläinen) tuntee (…) itsensä inhimillisissä toiminnoissaan enää vain eläimeksi.
Eläimellisestä tulee inhimillistä ja inhimillisestä eläimellistä.
Karl Marx, Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset, 1844
Synnymme ja kuolemme ryppyisinä - elämämme on ryppyjen välissä.
Virve Liljan näyttely "Between the Lines" käsittelee elämän kiertokulkua. Teoksissa on samanaikaisesti läsnä lapsuus ja vanhuus, sekä sukupolvien jatkumo. Ratamon näyttelyssä on esillä metalligrafiikkaa sekä maalauksia.
Kuvataiteilija Virve Lilja toteuttaa teoksiaan grafiikan menetelmillä ja maalaamalla. Lisätietoja ja teoskuvia löydät hänen nettisivuiltaan ja
Instagramista.
Miten ihmiset tuntevat kuuluvansa ryhmiin ja paikkoihin?
Miten he kertovat, esittävät, tuottavat ja kyseenalaistavat kuulumista?
