Mari Hallapuro: Pimeä
12.11.-5.12.2020
Minä painan mustalla painovärillä pimeää. Samettisen mustasta pinnasta tulee pehmeä ja upottava. Siitä tulee kuin syli, johon varjot nielaisevat osaksi itseään. Tunnustelen oman olemiseni rajoja pimeässä.
Voit suodattaa hakutuloksia valitsemalla halumiasi suodattimia haun yhteydestä.
Minä painan mustalla painovärillä pimeää. Samettisen mustasta pinnasta tulee pehmeä ja upottava. Siitä tulee kuin syli, johon varjot nielaisevat osaksi itseään. Tunnustelen oman olemiseni rajoja pimeässä.
Palmutalojen keinotekoinen ympäristö on kiehtova, mutta myös hieman melankolinen. 1800-luvulla rakennetut kasvihuoneet ovat henkeäsalpaavan kauniita, mutta kontrasti kylmän lasin, teräksen sekä elinvoimaisten, suurten kasvien välillä on suuri.
Paula Humbergin valokuvasarja Dispersal visualisoi ilmastonmuutoksen ja pölyttäjien vähenemisen vaikutuksia arktiseen luontoon. Humberg kuvasi sarjan kesällä 2018 Grönlannissa Zackenbergin tutkimusasemalla, jossa hän teki yhteistyötä kasvi-pölyttäjäyhteisöjä tutkivan biologi Riikka Kaartisen kanssa. Näyttelyn nimi Dispersal (levittäytyminen) viittaa siitepölyn leviämiseen, joka voi tapahtua esimerkiksi tuulen tai pölyttäjinä toimivien eläinten avulla. Grönlannissa tärkeimpiä pölyttäjiä ovat mehiläisten puuttuessa sukaskärpäset.
Viimeisen kymmenen vuoden ajan olen piirtänyt lyijykynäpiirustuksia vanerille. Osassa teoksista käytän myös akryylimaalia, puuvärejä ja lehtikultaa. Viiva on minulle kaiken keskiössä. Se on meditatiivinen yksikkö, joka muodostaa, muodostuu, haihtuu ja taas ilmestyy.