R.C. Snellman: Retroperspektiivi
11.7.–4.8.2013
Puoli vuosisataa - neulanreikäkamerasta iPhoneen
Joskus jossain vaiheessa elämää tulee miettineeksi retrospektiivistä näyttelyä. Minun aikani tuli nyt. 50 vuotta - puoli vuosisataa - tuntuu hirmuisen pitkältä, ja kuitenkin tuntuu kuin kaikki tämä olisi tapahtunut vasta eilen.
Minustako valokuvaaja, ei suinkaan. Nuorena poikana unelmoin papin ammatista. No, ehkä valokuvaaminen on myös jonkinlaista saarnaamista. Joka tapauksessa valokuvaamisen kautta olen pyrkinyt ilmaisemaan itseni. Olen aina ollut kiinnostunut visuaalisista asioista, siitä mitä ympärilläni tapahtuu ja miten näen asiat. Äitini Ruth työskenteli lipunmyyjänä Kokkolan Bio Rexissä yli 20 vuotta, joten elokuvateatterista tuli toinen kotini. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, sieltähän Pitkänsillankadulta kaikki alkoi.
Veljeni Peter Snellmanin on myös vaikuttanut suuresti siihen, että minusta tuli valokuvataiteilija. Hän omisti Canon FTB merkkisen kameran, jolla otin ensimmäiset kuvani. Ensimmäisen oman kameran ostin vuonna 1963 kansalaiskoulun luokkaretkellä Tukholmasta. Kameraseurat tulivat tutuiksi Kokkolassa, Mikkelissä ja sitten Jyväskylässä.
Tulin Jyväskylään vuonna 1981 opiskelemaan kuvanvalmistajaksi Harjun ammattikoulussa. Opiskelun jälkeen olin Keski-Suomen museolla määräaikaisena valokuvaajana Pekka Helinin kollegana. mistä tie johti myöhemmin Alvar Aalto -museolle Martti ”Kapa” Kapasen kollegaksi. Aikani siellä oli käänteentekevä, sillä silloin tein sarjan ”Ajanlasku” jonka lähetin Kamera-lehden vuosikilpailuun vuonna 1984. Sarja palkittiin pääpalkinnolla Valokuvasarjan arvosteli Aarno Rafael Minkkinen ja se sai pääpalkinnon. Samaa nimeä kantava ensimmäinen yksityisnäyttelyni oli esillä Alvar Aalto -museon Studiossa vuonna 1986.
Kaikki yksityisnäyttelyni ovat tavalla tai toisella liittynyt nimenomaan aikaan. Ensimmäinen näyttely oli ”Ajanlasku”, sen jälkeen ”Yö on lähtemisen aika”, ”Min Tid” ja ”Jatkoaika”. Tämän viidenkymmenen vuoden aikana valokuvan murros on ollut valtavaa, perinteisestä valokuvauksesta on siirrytty työskentelemään digitaalisesti, mikä kuvissani toivottavasti avautuu myös katsojalle.
Näyttelyni olen pyrkinyt jakamaan kahteen osioon: aikaan, jolloin kuvat olivat enimmäkseen dokumentaarisia ja sen jälkeiseen siirtymääni valokuvataiteilijaksi.