Hyppää pääsisältöön
Kuva
Ratamon tiiliseinä
Pääsisältö

7.2.–3.3.2013 
 

Näyttelyni aiheena on maisema, tutkimusmatkailu ja no..vaikkapa haikeus. Matkailun tai maiseman teema on yleinen, tuttu, ellei arkipäiväinen suorastaan. Ihmisen kaipuu uuden löytämiseen, tutkimiseen ja valloittamiseen on satoja vuosia vanha, varmasti tuhansia. Sen pakottavan voiman ansiosta olemme saaneet kaukaiset asiat lähelle.

Maisema, sen tulkitseminen ja tarkkailu omien tuntemuksieni kautta on muodostunut minulle olennaiseksi. Maiseman merkitys löytyi vuosia sitten ja on pysynyt minussa kiinni, 
se elää kanssani. Minulle maisema on jollain tapaa ilmaisun apuväline, monisyinen ja muuttuva asia, josta peilaan tunteitani. Kun voin huonosti, maisema on pienempi kuin minä ja tunnen tukahtuvani. Koitan silloin luoda keinotekoisia tiloja lähes pakkomielteisesti. Kun voin hyvin, maiseman avaruus hengittää kanssani ja kaikki on käsieni ulottuvilla.

Näyttelyni käsittelee maiseman ja tutkimusmatkailun henkilökohtaisempaa puolta; näkeminen, olennaisen löytäminen, matkalle tai toisaalle lähteminen, vapauden kaipuu, 
sekä näköalattoman epätoivon tilan pelko ovat kuvieni takana. Etäännytän henkilökohtaiset tunteeni ja kokemukseni valokuvan keinoin, teokset voivat näyttää kliinisiltä. Ne ovat 
kuitenkin voimakkaan tunne-elämyksen synnyttämiä.

Tunnen ajoittain halua paeta omasta elämästäni johonkin. Vapauteen? Mutta olisinko matkantekijänä koskaan perillä? Ja onko matkanteko, tai romantisoitunut kuvani 
taipaleesta kohti mahdollista vapautta vain suurta illuusiota? Itse tunnen töideni äärellä mm. kaipuuta, melankoliaa, haikeutta. Yhdistän teoksiini myös sanoja olennainen, 
yksinkertainen, levottomuus, toisaalla, keveys, vapaus, lähteminen.

Näyttelyssäni pääosassa ovat maisemakuvat ja lähtemiseen liittyvät kuvat. Muotokuvasarja kaltaisistani tutkimusmatkalaisen univormussa todistaa,etten ole vapaudenkaipuussani yksin. Meitä on näköjään muitakin! Luin joskus kirjan Kävelemisen taito, jonka on kirjoittanut Henry David Thoreau. Teksti jäi kummittelemaan vuosiksi päähäni. Siellä se on edelleen. Kirjan viesti oli: Lähteminen on tärkeintä.

juliaweckman.fi/

Asiasanat:  
luovan valokuvauksen keskus
valokuva
näyttely