Talon historiaa

Pitkään pohdittu rakennushanke – kannanottoja puolesta ja vastaan

Vuonna 1837 perustetun Jyväskylän asemakaavan laati arkkitehti Carl Ludvig Engel. Ruutuasemakaavassa kaupungin keskimmäinen kortteli oli varattu torille ja sen keskelle rakennettavalle kirkolle. Kaupungin raatihuoneen oli tarkoitus nousta silloisen Nikolainkadun, nykyisen Vapaudenkadun varteen torin kohdalla olevan kortteliin vastapariksi kirkolle. Meni kuitenkin kuutisenkymmentä vuotta ennen kuin mittava rakennushanke käynnistyi.

Raatihuoneen rakentaminen oli noussut esille jo 1880-luvun alussa samaan aikaan, kun kaupungin punatiilinen kirkko valmistui ja Jyväskylän seminaarille nousi uudet uljaat rakennukset kaupungin reunalle Seminaarinmäelle. Seminaarin muutto pois kaupungilta vuokratuista tiloista ratkaisi kuitenkin tuossa yhteydessä tilaongelmat, ja raatihuoneeksi muutettiin kauppias Thomas Häggmanin vuonna 1861 rakentama puutalo, jonka kaupunki oli jo neljä vuotta myöhemmin ostanut Jyväskylään perustettua kansakoulunopettajaseminaaria varten.

Kun kaupunkilaiset kaipasivat lisäksi tiloja pikkukaupungin vilkastuneelle yhdistystoiminnalle sekä kulttuurielämälle eikä vanha puutalo enää kunnolla tyydyttänyt vähitellen kasvaneen hallinnonkaan tarpeita, alettiin suunnitella kaupunkiin ”yhteistä huonetta”. Uuden kunnallistalon tuli tarjota tilat ainakin raastuvalle, valtuusmiehille, rahatoimikamarille, poliisikamarille, huutokauppakamarille, yhdistyksille sekä kaupungin kirjastolle ja lukusalille. Tarvittiin juhlasali konserttien pitopaikaksi. Sali tuli varustaa näyttämöllä, että se palvelisi myös kaupungissa virinnyttä teatterielämää. Myös ravintolatoimintaa taloon kaavailtiin.

Hankkeen puolesta ja vastaan käytiin kipakkaa mielipiteenvaihtoa paikallisissa lehdissä, Keski-Suomessa ja Suomalaisessa. Oltiin sitä mieltä, että piti rakentaa sellainen talo, johon oli varaa ja vastustettiin suurisuuntaista monen toiminnan taloa. Katsottiin, että kaupungilla oli edessä paljon muita tärkeitä rakennushankkeita, kuten laivasillan teko, sataman syventäminen, pakkahuoneen ja ehkäpä tullikamarinkin rakentaminen. Lisäksi aavisteltiin, että rautatien tulo tulevaisuudessa saattaisi aiheuttaa arvaamattomia menoja kaupungille.

Toisaalta nähtiin, ettei mitään toiminnoiltaan karsittua kunnallistaloa kannattaisi tehdä, sillä se ei pitkääkään aikaa tyydyttäisi kasvavan kaupungin tarpeita. Kirjoituksissa kiinnitettiin huomio myös siihen, että rakentaminen Jyväskylässä olisi selvästi kalliimpaa kuin Helsingissä, sillä suuri osa työntekijöistä, kuten kipsi-, sementti-, asvalttityöntekijät ja muuraritkin pitäisi tuoda kaupunkiin muualta.

Vuonna 1895 rakennushanketta epäili myös yksi lopullisen rakentamispäätöksen tekoon osallistuneista valtuusmiehistä. Seppä ja tehtailija Herman Toivola esitti Keski-Suomi -lehdessä 21.12.1895, että rakentamista kannattaisi kalliiden kustannusten vuoksi siirtää vajaan 3 000 asukkaan kaupungissa tuonnemmaksi. Samalla hän oli kuitenkin sitä mieltä, että mikäli rakentamishankkeeseen lähdetään, tulisi talosta tehdä sellainen, että se kelpaisi tarkoitukseensa vielä silloinkin, kun kaupungissa olisi 10 000- 15 000 asukasta. Suuren ”monitoimitalon” kannalle oli päätynyt myös hanketta valmistellut valiokunta.

Päätös rakentamisesta

Jyväskylän kaupunginvaltuusto sai kaupungintalon rakennushankkeen päätettäväkseen huhtikuussa 1896. Tuolloin sillä oli jo katsottavana alustavia suunnitelmia, jotka oli laatinut Vaasan läänin lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius. Talon rakentamisen arvioitiin maksavan 200 000 markkaa. Hankkeen rahoitusta helpotti Suomen Pankin saaminen talon toimijaksi. Pankki lupautui myöntämään hankkeelle 100 000 markan lainan. Rakennuskustannuksia kaupunki tulisi saamaan takaisin myöhemmin vuokratuloina muun muassa pankilta ja ravintolalta. Rakentamispäätös syntyi äänestyksen jälkeen; 12 valtuusmiestä puolusti hanketta ja seitsemän oli siitä vastaan. Ratkaisun synnyttyä ei kuitenkaan heti päästy rakentamaan, sillä kalliista hankkeesta valitettiin senaattiin.

Lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius suunnittelijana

Jyväskylä kuului kaupungintalon rakentamisen aikaan Vaasan lääniin, niinpä rakennuksen sai suunniteltavakseen Vaasan läänin lääninarkkitehti K.V. Reinius (1862-1936). Juuri ennen siirtymistään Turusta Vaasaan vuonna 1893 Reinius oli tehnyt noin vuoden pituisen opintomatkan Keski-Eurooppaan, jossa etenkin Wienissä vietetty aika ja wieniläisarkkitehtien suunnittelemat uusrenessanssitalot tekivät vaikutuksen, ja saman tien tyylipiirteet alkoivat heijastua Reiniuksen suunnittelemissa rakennuksissa – myös Jyväskylän kaupungin kunnallistalossa.

Keski-Suomen museo/Heli-Maija Voutilainen 7.1.2013
Jyväskylän kaupungintalo