Kaupungintalon rakentaminen
Vuoden 1897 alussa nimettiin kunnallistalon rakennustoimikunta, johon kuului pormestari A.F. Aejmelaeuksen lisäksi neljä valtuusmiestä – insinööri Uno Gylling, kauppaneuvos Julius Johnson, ylimetsänhoitaja A.W. von Zweygberg ja tehtailija Herman Toivola.
Arkkitehti vei suunnitelmia käyttäjien toiveiden mukaisesti eteenpäin. Rakentamisesta järjestettyyn urakkakilpailuun tuli kuusi tarjousta. Edullisin oli Satakunnasta lähtöisin ollut helsinkiläinen rakennusmestari Anders Viktor Grönhagenin (1861-1921) tarjous rakentaa talo 200 000 markalla. Rakennuspaikaksi valittiin silloisen Nikolainkadun ja Läntisen Torikadun kulmatontti eikä viereistä asemakaavassa talolle varattua tonttia. Suuren rakennushankkeen vuoksi tontilta jouduttiin purkamaan kaksi vuonna 1849 rakennettua markkinapuotirakennusta, joissa oli kaikkiaan kymmenen pientä puotihuonetta. Vanha vuonna 1846 tehty vankila sitä vastoin sai jäädä tontin takaosaan.
Kaupungintalo 2013 peruskorjauksen jälkeen: AulaKunnallistaloksi kutsutun talon rakentaminen ei sujunut ongelmitta. Perustusten tekoon päästiin keväällä 1898, seiniä muurattiin syksyllä ja katto valmistui juuri ennen joulua. Ripeä rakentaminen herätti asiantuntijan, seminaarissa opettajana toimineen arkkitehti Yrjö Blomstedtin huomion. Hän arvosteli lehtikirjoituksessaan lokakuussa 1898 rakennustyömaan epäjärjestystä, seinien muuraamista epätahtiin, sitä, ettei muurien päällyksiä suojattu ja ettei riittävän nopeasti asetettu ovi- ja ikkunakehyksiä paikoilleen. Muurien suojaaminen syyskosteutta ja yöpakkasia vastaan oli jäänyt tekemättä. Urakoitsija puolustautui, mutta täysin perätöntä Blomstedtin kritiikki ei ollut. Vuoden 1899 alussa päästiin sisätöihin, tulisijat valmistuivat syyskuun alkuun mennessä ja talon lopputarkastus pidettiin lokakuun lopussa. Siihen mennessä urakoitsija oli vaihtunut ja työt saattoi loppuun August Tikka. Työmaalla työskenteli kaikkiaan 65 eri alojen ammattilaista. Heistä erityisen näkyvä osuus oli jyväskyläläisellä koristemaalari Emil Sanmarkilla (1870-1900).
Emil Sanmark suunnitteli ja apulaisineen toteutti kaikki rakennukseen tulleet koristemaalaukset käyttäen apunaan ulkomaisia koristemaalauksen mallikirjoja. Myös muut sisämaalaukset kuuluivat Sanmarkin urakkaan. Rakennuksen lähes kaikkiin huonetiloihin tehtiin herkkiä kasviaiheisia kattomaalauksia ja osaan seinistä maalattiin viivakehyksiä kulmakuvioineen. Näyttävimmät maalaukset sijoittuivat suuriin kattopintoihin paraatiportaikkoon ja juhlasaliin, jossa koristeaiheet kertoivat myös tilan käyttötarkoituksesta. Se oli varattu musiikille ja teatterille. Ravintolasalin kattolistaan toteutettiin hauskat huviretkiaiheiset friisimaalaukset.
Aavistukset rakennusaikaisista laiminlyönneistä työmaalla osoittautuivat pian rakennuksen valmistumisen jälkeen paikkansa pitäviksi. Jo vuonna 1900, vain vuosi sen jälkeen, kun valtuusto oli vastaanottanut uuden upean talon, kaupungin siihenastisista rakennushankkeista mittavimman, todettiin rakennuksessa kosteusongelmia. Vuosina 1900 ja 1903 jouduttiin paikkaamaan seiniin tulleita halkeamia. Myös lattiatäytteet olivat osittain kostuneet. Niinpä esimerkiksi juhlasalin lattia jouduttiin avaamaan ja vaihtamaan sekä vasoja että täytteitä. Kyse oli mittavista korjauksista, sillä vuonna 1903 ne maksoivat kaupungille 39 000 markkaa. Sähkövalot taloon oli saatu vuotta aikaisemmin.
