Kaupungintalon korjauksen vaiheita 2010- 2012

Kaupungintalo 2013 peruskorjauksen jälkeen:KellarikerrostaKolmenkymmenen vuoden kuluessa kaupungintalo oli jälleen korjausiässä, vaikka pienempiä korjauksia oli matkan varrella tehty. Liikenteen aiheuttama tärinä oli vaurioittanut rakenteita, käytön kasvu aiheutti haasteita ilmanvaihdolle eikä sisäilmaongelmilta ollut vältytty. Peruskorjauksen lähtökohta oli niin terveelliset ja turvalliset tilat kuin kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen arvojen säilymisen turvaaminen. Korjauksen suunnittelussa yhtenä periaatteena oli olemassa oleva tilanne - historiallisen jatkuvuuden eli kerrostuneisuuden hyväksyminen. Mahdolliseksi katsottiin myös historiallisiin kerroksiin puuttuminen ja aiemman tilanteen palauttaminen tiettyihin tiloihin ja tilasarjoihin. Päämääräksi asetettiin hallittu monimuotoisuus, jossa tärkeää ajallisen kerroksellisuuden esiin tuominen sekä rakennustaiteellisen eheyden ylläpitäminen.

Korjauksen suunnittelun ja toteutuksen tuli pohjautua hyvin tutkittuun tietoon. Suunnittelua varten Keski-Suomen museo teki kohteesta rakennushistoriaselvityksen vuonna 2009. Seuraavana vuonna valmistui korjauksen hankesuunnitelma. Pääsuunnittelijaksi valittiin Ark-Kantonen Oy (arkkitehti Tuija Ilves). Talo tyhjennettiin pikavauhtia, ja jo maalikuussa 2010 käynnistyi purku-urakka, jossa poistettiin muun muassa vanhat lattiapinnat ja täytteet, vuosien varrella tehtyjä kattojen alaslaskuja ja kevyitä väliseiniä. Purkutöiden edetessä Ukri Oy teki huoneiden maalauspinnoissa esiinottoja, joiden avulla pyrittiin varmistamaan, missä tiloissa mahdollisesti oli alkuperäisiä koristemaalauksia, joita 30 vuotta aiemmin tehdyssä korjauksessa ei ollut tutkittu. Esiinotot paljastivat lähes kaikista huoneista pitkään piilossa olleita taidokkaasti tehtyjä koristemaalauksia etenkin katoista, mutta myös seinistä. Purkutyöt taasen toivat esiin mittavia vaurioita perustuksissa sekä välipohjien vasoissa. Talon perustukset jouduttiin vahvistamaan jo kesällä 2010. Vuotta myöhemmin käynnistyi varsinainen rakennusurakka.

Rakennuksen vaurioituneiden välipohjien uusiminen merkitsi tuhoutumista tikkurappauspinnalle tehdyille ensimmäisen kerroksen kattomaalauksille. Koska kaupungintalo on asemakaavalla suojeltu, katsottiin toimenpiteen rikkovan suojelumääräystä. Purkamiselle oli haettava poikkeamislupaa ELY-keskuksesta. Lupa saatiin, sillä terveellisiin ja turvallisiin tiloihin katsottiin päästävän ainoastaan välipohjien uusimisella. Jokaisesta puretusta katosta otettiin koristemaalausnäyte. Näytepalat tallennettiin Keski-Suomen museon kokoelmiin. Toisen kerroksen maalaukset saatiin säilymään, sillä ullakolla yläpohjan vauriot eivät olleet yhtä mittavat. Erityisen herkät maalaukset säilyivät naisten salissa. Suureen osaan niistä tiloista, joissa koristemaalauksia oli, ne palautettiin alkuperäisen mallin mukaisina. Edellisessä peruskorjauksessa esille otetut maalaukset puhdistettiin. Erikoismaalausurakan toteutti Esko Nurmisen Maalaamo. Myös rakennuksen julkisivut kunnostettiin ja maalattiin peruskorjauksen yhteydessä.

Jyväskylän kaupungin tähän asti mittavimpaan peruskorjaus- ja entisöintihankkeeseen osallistui kolmen vuoden aikana kaikkiaan noin 320 oman alansa ammattilaista.

Viestejä ja unohtuneita tavaroita

Kaupungintalon korjauksen aikana rakennuksesta löytyi kaikenlaista. 1940-luvulla tehtyihin betonirakenteisiin oli laitettu rekisterikilpiä, välipohjatäytteistä löytyi erilaisia työvälineitä ja lehtiä, alapohjaa kaivettaessa lampaanluita. Talteen saatiin myös rakennusmateriaaleja ja -osia sekä aikaisempien rakennustyöntekijöiden tuleville polville jättämiä viestejä ja nimikirjoituksia. Arvokkaina voi pitää talon ullakolta löytyneitä pahvilaatikoita, joihin oli pakattu purettujen uunien kaakeleita. Suomen Pankkia varten alun perin rakennetun holvin päällä oli oivallinen tyhjä tila, kätkö, josta löytyi 1960-luvulla sinne talteen laitettuja ”aarteita” maistraatille ja raastuvan oikeudelle kuuluneita tavaroita, muun muassa lehtiä, karttoja, kalentereita, leimasimia. Osa aineistoista päätyi kaupunginarkistoon ja osa Keski-Suomen museoon.