Henkilöstövaihto tuo uutta potkua työhön

Meeri Kannisto työskenteli syksyllä pari kuukautta saksalaispäiväkodissa Potsdamissa

Vuonna 2000 aloitettuun kansainväliseen henkilöstövaihtoon osallistuneet ovat piristäneet ja kansainvälistäneet työyhteisöjä niin Jyväskylässä kuin kohdekaupungeissa. Vaihtoon voi hakea jokainen kaupungin vakituinen työntekijä.
Oppia ja kokemuksia kan¬sainvälistymisestä sekä uu¬sia ideoita omaan työhön on ennen Meeri Kanniston päiväkotivaihtoa haettu muun muassa Englannista lääkärin työstä, Tanskasta vanhusten hammashuollosta, Ruotsista matkailutoimesta ja Venäjältä kielen opetuksesta ja koulumaailmasta.
Osallistujat etsivät vaihto¬kohteet omatoimisesti niin että ne tukivat sekä osallistujan omia kuin yksikön työn kehittämistarpeita. Vaihtoprosessia tuetaan yliopiston järjestämällä kulttuurien kohtaamista käsittelevällä koulutuksella.
Henkilöstövaihto on monipuolinen tapa kansainvälistyä, oppia kieliä ja kehittää omaa ammattitaitoa, sekä viedä ulkomaille sitä laadukasta osaamista, jota kaupungin henkilöstöllä on useilla eri aloilla. Osaava henkilöstö on myös hyvää mainosta kaupungille.
Pitkään asiaa pohdittuani, päätin, että nyt on oikea hetki lähteä. Pitkän saksan lukijana halusin kokeilla pärjäänkö vielä koulusaksalla. Olin tosin ollut nuorena Etelä-Saksassa kesätöissä.

Eroja ja yhtäläisyyksiä

– Potsdam ja Jyväskylä ovat ystävyyskaupunkeja, ehkä siksi minusta pidettiin erittäin hyvää huolta. Kaupunki on vireä ja viihtyisä yliopistokaupunki, joka sijaitsee Brandenburgin osavaltiossa, aivan Berliinin vieressä. Siellä on paljon historiallisia rakennuksia mm. Sansoucin linna puistoineen, joka on Unescon kulttuuriperintölistalla.
Saksojen yhdistymisen jäl¬keen (1990) rakennuksia korjataan ja entisöidään yhä.
– Vaihtopäiväkotini ”Kinderhafen” oli juuri remontoitu siistiin kuntoon. Rakennuksesta tuli mieleen vanha suomalainen kansakoulu, lapsia oli hoidossa yli 200.
Monia kokemuksia rikkaampana takaisin tullut Meeri tuntee vaihdon onnistuneen ja toivoo, että saksalaisesta päiväkodista saapuisi joku vastavierailulle, vaikka heillä ei yhteistä kieltä suomalaislasten kanssa olekaan. Meeri ei kuitenkaan näe tätä esteenä, vaan haasteena.
Lapset ovat lapsia kaikkialla, mutta erojakin päiväkotikäytännöissä löytyy. Meeri Kannisto korostaa kuitenkin, että kovin yleistäviä johtopäätöksiä ei yhteen päiväkotiin tutustumalla voi tehdä.
Yksi ero oli lapsiryhmien koostumus. Ristonmaan päiväkodissa lapset on ryhmitelty iän mukaan, mutta Potsdamin päiväkodissa ryhmissä oli eri-ikäisiä lapsia, ns.sisarusryhmiä. Käytäntöä perusteltiin sillä, että isommat opettavat pienempiä ja oppivat pärjäämään eri-ikäisten kanssa. Ryhmiin oli integroitu myös erityislapsia.
Meerin mielestä oman talon käytäntö on kuitenkin hyvä, sillä isoilla ja pienillä on kuitenkin eri leikit ja tavoitteet. Myös ryhmäkoot olivat Saksassa suurempia ja henkilökuntaa oli vain 2 kasvattajaa lapsiryhmää kohden.
– Huomasin, että kyllä me täällä meillä tehdään pedagogisesti arvokasta työtä lasten kanssa. Oli hienoa, että sain tutustua erilaisiin ryhmiin ja toimintatapoihin saman talon sisällä.
Kouluun lähdetään Saksassa jo kuuden vuoden iässä, esikoululaiset eivät olleet omana ryhmänään niin kuin meillä. Vaatii opettajalta paljon taitoja tukea lapsen kouluunlähtöä. Esikoulu¬tehtäviä sielläkin tehtiin, ei ehkä niin suunnitellusti kuin meillä.
Myöskään lasten askarteluja ei pidetty niin paljon esillä, vaan eri projektit kuvattiin.
- Liikuntatilat päiväkodissa oli aivan upeat, pallomeri pienemmille ja valtavasti hyviä ulko- ja sisäliikuntavälineitä, Meeri kertoo. Juuri liikuntakasvatuksen puolelta ehkä opinkin eniten sel¬laista mitä voisi soveltaa meilläkin. Pihaleikeissä oli käytössä paljon potkulautoja ja kolmipyöriä, joilla lapset kiersivät ympäri pihaa laattateitä pitkin.

Tuliaisina hedelmäpaussi

– Päivärytmi heillä oli suurin piirtein samanlainenkin kuin meillä. Päiväunet nukuttiin lattialle levitetyillä patjoilla, yöpuvuissa, Meeri kertoo. Yhtä saksalaispäiväkodin käytännön ideaa on kokeiltu jo Ristonmaalla, aamupalan ja lounaan välillä on hedelmäpaussi.
Meeri myös jätti jälkeensä suomalaistapoja, esimerkiksi odotteluleikkejä päivän tyhjiä hetkiä täyttämään. ”Talonpoika, talonpoika, missä sinä asut…” ja monet muut leikit kääntyivät hyvin saksaksi. Myös Mauri Kunnaksen kirjojen saksalaiskäännökset kiinnostivat lapsia ja Meeriltä tivattiinkin sisäpiirin tietoa joulupukin liikkeistä. Tietenkin Suomen karttaa tutkittiin ja Jyväskylä paikallistettiin.
Potsdamissa Meeri Kannisto asui työkaverinsa pihamaalla hyvin suomalaisvieraalle sopivassa sauna/vierasmajassa. Isäntäperhettään ja saksalaisia muutenkin Meeri kiittelee vuolaasti.
– He ovat vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kohteliaita, tosi eurooppalaisia. Ruokahetki on tärkeä ja pääsin mukaan moniin perhejuhliin ja tapaamisiin. Tuntuu, että sain tästä ajasta paljon enemmän irti, kuin silloin nuorempana.
Saksasta palaamisen jälkeen oma työpaikka näytti viihtyisältä ja tuntui, että henkilökuntaakin on riittävästi. Nyttemmin talven keskellä ajatukset ovat realisoituneet, lapsiryhmät ovat meilläkin suuria. Vaihtopäiväkodissa oli paljon puolipäiväisiä, joten lapsia oli iltapäivisin vähemmän.

Hanna Lahtinen

Henkilöstölehti Henkseli 1/2005