Hyppää pääsisältöön
Kuva
Keski-Suomen museo ja käsityöläiskodit vuonna 1961. Kuva: Kauko Kippo / KeMu. Kuva Kauko Kippo
Pääsisältö

Nykyaikaa tallentamaan

Nykyajan dokumentointi on kenttätyötä uusien aineistojen keräämiseksi museoiden kokoelmiin. Dokumentoinnit tuottavat tietoa oman aikamme kohteista ja ilmiöistä: elinympäristöstä, arkisista esineistä, tavoista ja toiminnasta.

Esinekeruun sijaan museoiden tallennustyö painottuu nykyisin ilmiöiden tallentamiseen. Myös vanhojen museokokoelmien tietoja voidaan täydentää ja päivittää nykyajan dokumentoinnin keinoin.

Nykyajan dokumentoinnin merkitys perustuu aineistosta saatavaan tietoon, ei esineen, teoksen tai aineiston rahalliseen arvoon tai ainutkertaisuuteen. Hyvä dokumentointiaineisto säilyttää ja välittää tietoa sekä tarinoita meidän ajastamme ja arjestamme.

Aineellista ja aineetonta

Nykyajan dokumentointi on ilmiökeskeistä: tallennuksen kohde dokumentoidaan monipuolisesti. Dokumentoinnissa ollaan kiinnostuneita ihmisten toiminnasta ja sen jäljistä ympäristössämme.

Tallennuksen kohteena ovat niin aineellisen kuin aineettomankin kulttuurin ilmiöt:

  • henkilöt tai ryhmät (esim. ammattiryhmät, harrastusryhmät)
  • esineet (mm. työkalut, laitteet, huonekalut, tarvikkeet, lelut)
  • kulkuvälineet ja kulkureitit
  • rakennukset ja rakenteet (esim. sillat, tiet, kanavat)
  • tilat ja ympäristöt sekä niiden käyttö
  • tapahtumat ja tilaisuudet
  • tavat, perinteet ja toiminta
  • ilmiöt ja trendit

Nykyajan tallennuksen voi tehdä monenlaisista aiheista. Mikäli dokumentointiaineisto halutaan tallentaa osaksi museokokoelmia, aiheen sopivuus museon tallennusalueeseen on hyvä varmistaa etukäteen museosta.

Aiheita läheltä ja kaukaa

Dokumentoinnin kohde löytyy usein läheltä – asioista, jotka ovat arkipäiväisiä, tuttuja ja joiden valmistus, käyttö tai toiminta tunnetaan hyvin. Harrastukset, yhdistystoiminta, tapahtumat, oma ystäväpiiri sekä jokapäiväinen asuin- ja elinympäristö tarjoavat runsaasti tallennettavaa. Aiheen tuntemus ja henkilökohtainen mielenkiinto aiheeseen syventävät ilmiöstä saatavaa tietoa.

Dokumentoitavaksi valittu ilmiö voi myös olla yhteisöllisesti määritelty – jotain, joka koetaan yleisesti säilyttämisen arvoiseksi. Ilmiön olemassaoloon kohdistunut muutos tai katoamisen uhka nostaa usein esiin aiheen merkityksen ja arvon.

Aina dokumentoinnin kohde ei ole itse valittu. Vieraampikin aihepiiri voi olla kiinnostava tallennuskohde. Ulkopuolinen näkökulma tuo esiin uusia piirteitä ilmiöstä.