CONNECTIONS NORTH: Taidetta Keski-Suomen ja Pohjois-Yorkshiren residenssitoiminnan inspiroimana
7.3.–14.4.2013
Projektin tarkoituksena oli aloittaa taiteilijavaihto Keski-Suomen ja Pohjois-Yorkshiren (Iso-Britannia) kesken, tukea kuvataiteilijoiden verkostoitumista, luoda uusia kansainvälisiä yhteyksiä, luoda uusia yhteistyömuotoja sekä kehittää laajemminkin em. alueiden taiteilijoiden ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä.
Pohjois-Yorkshiressa projektin kattojärjestönä toimi York and North Yorkshire Creative Industries Network (YNYCIN), johon kuuluvat Chrysalis Arts, Rural Arts, Arts in Richmondshire ja Create. Keski-Suomesta mukana olivat Keski-Suomen taidetoimikunta, Jyväskylän taidemuseo/Grafiikkakeskus, Suomen käsityön museo, Jyväskylän ammattiopisto/Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Jyväskylän taiteilijaseura ja Luovan valokuvauksen keskus.
Projekti aloitettiin jo vuonna 2004, jolloin Chrysalis Arts’n edustajat vierailivat Jyväskylässä. Tuon vierailun tuloksena syntyi hanke, jolle haettiin – tuloksetta – rahoitusta Kulttuuri2000-ohjelmasta. Yhteistyötä päätettiin kuitenkin jatkaa, ja seuraavan kerran englantilaiset vierailivat Jyväskylässä 2007. Tämän vierailun tuloksena laadittiin suunnitelma, jolle englantilaiset saivat omista lähteistään rahoituksen vaihto-ohjelman valmisteluun. Valmistelurahoituksen turvin YNYCIN:n edustajat sekä vaihto-ohjelmaan jo etukäteen valitut englantilaiset taiteilijat tutustuivat keskisuomalaisiin taiteilijoihin ja näiden tuotantoon sekä työskentelymahdollisuuksiin Keski-Suomessa. Vierailun ohjelman tutustumiskoh-teineen ja taiteilijatapaamisineen organisoi Keski-Suomen taidetoimikunta. Englantilaisten taiteilijoiden etukäteisvalinnan tekivät Keski-Suomen taidetoimikunnan, Jyväskylän Grafiikkakeskuksen, Luovan valokuvauksen keskuksen ja Suomen käsityön museon edustajat taiteilijoiden portfolioiden perusteella.
Näkemänsä ja kokemansa perusteella englantilaiset laativat omat työsuunnitelmansa vaihto-ohjelmaa varten sekä valitsivat vaihto-ohjelmaan Keski-Suomesta neljä taiteilijaa. Englantilaisten valmistelurahoituksen turvin valitut neljä keskisuomalaista taiteilijaa tekivät keväällä 2009 viikon mittaisen tutustumismatka Pohjois-Yorkshireen perehtyen sen tarjoamiin taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksiin, jonka pohjalta taiteilijat laativat oman työsuunnitelmansa. Keski-Suomessa sekä englantilaisten taiteilijoiden vaihto-ohjelman että keskisuomalaisten taiteilijoiden Englantiin suuntautuvan vaihto-ohjelman organisoijana toimi Keski-Suomen taidetoimikunta.
Projektiin valikoituneet taiteilijat ovat taidegraafikko Naoji Ishiyama, tekstiilitaiteilija Aino Kajaniemi, valokuvataiteilija Kapa ja taidegraafikko Aino-Kaarina Pajari Jyväskylästä sekä valokuvataiteilija Tessa Bunney, taidegraafikko Paul Clifford, tekstiilitaiteilija Sally Greaves-Lord ja korutaiteilija Debby Moxon Yorkshiresta. Vierailujen kesto oli noin 3-4 viikkoa. Brittien vierailut Jyväskylään osuivat kevääseen 2010 ja suomaisten vastavierailut Yorkshireen syksyyn 2010.
Projektin tulokset nähtiin ensimmäistä kertaa Scarboroughissa. Innostaa/Inspire – Artwork inspired by residencies in Central Finland and North Yorkshire –näyttely oli esillä Woodend Art Galleryssa 1.2.–27.2.2013. Nyt näyttely on kaikkien nähtävissä Jyväskylässä Galleria Ratamossa.
Naoji Ishiyama
Olin Thirskissa, Pohjois-Yorkshiressa syyskuussa 2010. Isäntäni oli Rural Arts in Thirsk.
Vierailuni aikani pyrin tekemään muutamia vedoksia ympäristön ja siellä asuvien ihmisten inspiroimina. Huomasin lopulta yhtäläisyyksiä puumuotojen ja ihmisten välillä. Palattuani Jyväskylään aloin nähdä puumuodon jonkinlaisena ihmisten ajattelutapojen edustajana tai ehkä heijastuksena ihmisen sisimmästä. Sen vuoksi teokseni tässä näyttelyssä eivät niinkään esitä vaikutelmia Pohjois-Yorkshiresta itsestään kuin niitä ajatuksia, joita sain matkani aikana.
COGITO ERGO SUM 1-4 sarja syntyi Thirskin vierailun jälkeen. Käytin teoksissa muotoja, jotka muistuttavat puita ja kasveja, mutta itseasiassa olenkin pyrkinyt kuvaamaan niissä ihmistä, tai itseäni.
Aino Kajaniemi
“Labyrintti” teos kuvaa englantilaisen puutarhan kurinalaisempaa tyyliä. Vaikka suunnittelin ryijyn Scarboroughissa, se on myös kunnianosoitus kahdelle merkittävälle suomalaiselle tekstiiliteokselle: Uhra Simberg-Ehrström suunnitteli “Metsä” ryijyn (9 x 4.5m) 1967 Montrealin maailmannäyttelyyn ja Maija Lavosen ryijy “Polku” (10,40 x 0,45 m) on vuodelta1985. Nämä teokset ovat myös vihreän eri sävyisiä ja installaatioita lattialle. Ne kuvaavat kuitenkin suomalaista luontoa toisin kuin ”Labyrintti”. Koska elämme yhä globaalimpaa elämää, mielestäni tähän ryijyjatkumoon sopii hyvin sommitelma, joka on vieras suomalaiselle ympäristölle. Muotopuutarhat edustavat rakennettua ympäristöä ja vanhaa kulttuuria kun taas suomalainen luontoihanne on villi.
Teosta kutoi noin puolen vuoden ajan 4 henkilöä, minun lisäkseni 3 harjoittelijaa käsi- ja taideteollisuuden ammattiopistosta Petäjävedeltä: Minna Takalo-Eskola, Maija Vidgren ja Annika Vanha-Viitakoski. Osa kappaleista on toteutettu kutomalla kangaspuissa ja osa tuftaamalla valmiille kangaspohjalle. Ryijytekniikka kuuluu Suomen ja tuftaus Pohjois-Yorkshiren tekstiilikäsityön perinteeseen.
Kapa
Pieni kaupunki, vai mitä ne taajamat tuolla ovat nimeltään? Nidderdalessa, sellaisessa ”Emmerdale”- tai ”Sydämen asia”- paikassa. Pateley Bridge, jossa tulisin viettämään kuukauden. Olen käynyt siellä päiväseltään ensivisiitillämme Pohjois-Yorkshiren vierailullamme. Siitä pikkuautosta kahden naisen välissä takapenkiltä yrittelin katsella maisemaa, josta olin kiinnostunut.Tänne haluan tulla tekemään työni, ajattelin.
Nyt olen Pateley Bridgessä. Taas on alettava puhua oudoilla sanoilla. Jospa huomenna yrittäisin. Isäntäväkeni ovat sydämellisiä, ovat korutaiteilijoita, toinen tässä näyttelyssä mukana, Debby.
Menee viikko, kuljen kamerani, jalustani kanssa tietämättä, tajuamatta mitä olen tekemässä. Pienessä paikassa, jossa ei ole oikeastaan mitään. Astun sisään ruokakauppaan, täällä ei ole marketteja, täällä on vain pieniä kauppoja. Kauppias hymyilee ja kysyy, mitä sinulle Kapa kuuluu? Mitä siihen voi muuta vastata kuin, että hyvää. En ollut tavannut ihmistä kertaakaan aikaisemmin, ja jo otti minut vastaan. Kai oli sana kiertänyt kummallisesta valokuvaajasta. Näin se sitten kai on? Pubissakin jo tietävät, mitä laskea hanasta.
Tuon pikkukaupan vastaanoton jälkeen löytyi kohteeni: pienyrittäjät pienessä paikassa. Ihmiset, jotka elävät omalla yrittämisellään, pysymällä kohtuuden rajoissa. Tai voisihan joku parempaakin haluta, tiedä tuosta. Ei kuukaudessa pääse oikeasti sisälle.
Aino-Kaarina Pajari
Scarborough syyskuu 2010
Vierailin Scarboroughssa syyskuussa 2010. Ajankohta oli sopiva, koska turistit olivat kaikonneet kylpyläkaupungista ja sää sopivasti viilentynyt.
Suunnitelmiini kuului lainata polkupyörä ja tutustua lähiympäristöön, pääasiassa ranta-alueeseen. Ystävällinen kollegani Paul kunnosti minulle vanhan maastopyöränsä ja kuskasi majapaikkaani heti ensimmäisenä aamuna. Pienen virittelyn jälkeen pääsin matkaan. Karttakin järjestyi.
Ajelin alueilla Scarborough – Ravenscar – Robin Hood Bay useana päivänä. Pienillä teillä oli syytä pysytellä, koska isommilla ei paljon tilaa löytynyt pyöräilijälle. Kastuin ja eksyinkin, pellon reunaan minne lie. Pelkona oli äkäisen maajussin ilmestyminen haulikoineen. Ei ilmestynyt, sen sijaan aivan ihanaa maisemaa avautui silmille. Autereinen meri, rantakalliolla pieni valkoinen maja, peltokumpareella yksinäinen puu. Taivasnäkymät ja valaistus vaihtelivat jatkuvasti, välillä satoi ja kohta taas paistoi. Sadetakki oli viisas matkavaruste.
Tuliaisiksi kertyi kasapäin valokuvia: peltoja, tuulen tuivertamia puita, rantakallioita, raunioita, kolme valkoista aasia pellolla, musta hevonen, mustavalkoinen hevonen aitauksessa, lampaita vihreällä niityllä... ja kaikki tuo monisävyisten ja alati vaihtelevien taivaiden alla.
Syysmyrsky antoi matkalle viimeisen silauksen ja suolauksen. Olin inspiroitunut, monessa tuulessa ja sateessa raikastunut, punakkanaamainen ja kaikkeni tuosta lyhyestä vierailusta ammentanut. Polkupyörän palautin ehjänä, mutta sangen kuraisena.
Valokuvien pohjalta olen tähän näyttelyyn toteuttanut sarjan maisema-aiheisia puupiirroksia, joissa taivas ja pilvet näyttelevät suurta osaa. Aiheita riittää vielä moneen muuhunkin vedossarjaan.
Tessa Bunney
Järvenjää/ Lakeice
Vedokset ovat sarjasta Järven jää/Lakeice ja ne on tehty residenssin aikana Jyväskylässä 2010 ja 2012.
Tarkoituksenani oli tutkia ihmisten suhdetta heitä ympäröivään ympäristöön ja antaa katsojalle mahdollisuus nähdä erilaisia tapoja käyttää luontoa kaupungissa talvella.
Minuun teki suuren vaikutuksen miten jäätynyt järvi muutti kaupunkia, siitä tuli tilapäinen puisto luistinratoineen, hiihtolatuineen ja oikopolkuineen, joita koiran ulkoiluttajat ja kävelijät olivat tehneet kodeistaan kaupunkiin. Maan ja veden raja oli kadonnut.
Sarja valmistui viettämällä aikaa ulkona, näkemällä ja kokemalla sään vaihtelut ja tapaamalla ihmisiä. Myöhemmin vietin aikaa avantouimareiden kanssa, he tapasivat monta kertaa viikossa rentoutuen saunassa ja avannossa.
Työskentely suomalaisten avantouimareiden kanssa innosti uusiin projekteihin Englannissa. Viimeiset 1 ½ vuotta olen työskennellyt kahden uimiseen liittyvän maisemasarjan parissa; toisessa kuvasin vuorovesiuima-altaita Lounais-Englannissa ja toinen on kuvafilmi lontoolaisesta Serpentine Swimming Clubista.
Paul Clifford
Myyttiä mukaillen
Olen kiinnostunut löydettyjen kuvien muuttumisesta.Käytän töissäni erilaisia grafiikan
tekniikoita ja siirtokuvamenetelmiä, jotka sopivat erityisen hyvin kun halutaan lainata,
jatkotyöstää ja punoa yhteen kerroksellista kuvakerrontaa.
Teosteni lähtökohdan löydän usein kirjallisuudesta. Sen vuoksi teoksistani löytyy myös
sanoja, mikä tarjoaa mahdollisuuksia luoda uusia, viitteeomaisia merkityksiä asioille.
Jyväskylän projektini lähtökohtana oli Kalevala. Eepos, joka syntyi 1800-luvun alussa
Elias Lönnrotin kierrellessä eri puolilla Karjalaa keräämässä suullista kansanrunoutta,
käsittelee sivuillaan ikuisia kysymyksiä elämästä, kuolemasta, rakkaudesta ja selviytymisestä.
Lönnrotin "keräysmatkat" tarjosivat esikuvan myös omalle kenttätyölleni kierrellessäni
Karjalan rajamailla mukanani vain luonnosvihko ja kamera. Löysin teosteni pohjaksi myös joitain vedoksia alueen arkistoista.
Kuvalöydökseni ja tekstit Kalevalasta johtivat teossarjaan, joka oli esillä ensin
INNOSTAA/INSPIRE -näyttelyssä Harrogatessa ja Scarboroughissa ja nyt Galleria Ratamossa
Jyväskylässä.
Sally Graves-Lord
"Et voi, tässä elämässä, rynnätä valoon. Sinun pitää mennä aamuhämärän kautta kohti päivänkoittoa ennen kuin
keskipävä tulee ja täysi aurinko valaisee maiseman.
Woodrow Wilson 1856 - 1924
Debby Moxon
Vierailin projektin puitteissa Jyväskylässä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, maalasin ja piirsin enemmän kuin suunnittelin koruja. Kiinnostuin tasaisesta maisemasta järvineen, värikkäine taloineen ja mataline teollisuusrakennuksineen - maiseman rikkovat vain lukemattomat puut.
Nautin talven tulosta. Jäätyneet järvet tarjosivat valkoisen laajan pinnan, jossa oli yksittäisiä väriläikkiä. Kotona työhuoneellani kehittelin piirustuksiani koruiksi. Aluksi ne olivat melko kuvallisia mutta kehittelin pinnan, joka luo illuusion horisontaalisesta maisemasta ja vertikaaleista koivuista.
Vaikka olen työskennellyt titaanin kanssa vuosia, tämä projekti mahdollisti kokeilemaan rajoja kuumavärjäystekniikassani. Titaani hapettuu kuumennettaessa ja eri lämpötilat tuottavat eri värejä. Kappaleessa voi olla jopa kahdeksan väriä/värjäyskertaa päättyen mataliin lämpötiloihin
Suomessa löysin spektroliitin. Sateenkaaren väreissä kimaltelevat värit ovat samanlaiset, jotka saa kuumentamalla titaania – mahdollisuus jota ei voi jättää käyttämättä. Vierailin spektroliittikaivoksella, josta ostin raakakiviä hiottavaksi ja leikattavaksi. Rakastan spektroliittia, se näyttää jostain kulmasta mustalta, mutta toisesta kulmasta katsottuna välähtävät värit esiin.